IDW-sarjat

[X-men]

Oli Jaarittelija kesällä oikeassa etukäteen. Täyttä lisenssiroskaa. Romin aika taisi mennä jo Marvelilla. Ei ole oikein järkeä aloittaa Dire Wraith -sota uudestaan alusta. Julkaisisivat ne vanhat ennemmin uudestaan.

Tiedä Revolutionista (aloitan lukemisen kun se on loppu) mutta kaikki lelusarjat samassa versumissa (Devils teki oman Joe vs TF julkaisunsa (oli oikeastaan hyvä), Marvelin crossover oli sinnepäin ja IDWn oli taasen hölmö) on ideana hyvä mutta riittääkö kaikille jalansijaa on eri asia.

Rom on ollut ihan kohtuullinen toki ns. wanhan kertausta ja aloitus keskeltä tarinaa, Action Man taasen on ollut Bondimaista menoa (joko pitää tai ei) ja TFt taasen laidasta laitaan (pitäisi lukea kaikki IDWn TF-julkaisut (pl. Regenerationit) että olisi täysin kärryillä mutta se olisi mahdoton urakka).

[X-men]

Jos jotain Marvelin ROMmista pitäisi suositella niin Dire Wraiths War ja siinä se, alkuperää kerrotaan jne.

[X-men]

ROM #5 sijoittui jo Revolutionin jälkeiseen aikaan ja samalla paljasti aikalailla croosoverista aika paljon eli suunnittelu on mennyt päin honkia.

[X-men]

Joeitten Revolution on kuvituksen puolesta kuraa esim. Scarlett näyttää jostain Japanilais-sarjakuvasta karanneelta ja sama vaivaa koko lehteä ja tarina ei pysty pelastamaan lehteä. Kontrasti on iso kun vertaa Joeitten visiittiä muissa lehdissä esim. M.A.S.K.

[Jarkko Sikiö]

Stephen Mooneyn Half Past Danger (2014) näytti ulkoa hienolta, niin kovin hienolta. Alku tässä on kiistatta kaikin puolin hieno. Kuvitus kuitenkin väsyy loppua kohti, ja niin valitettavasti väsyy koko opus.

Tyynenmeren saarella partio etsii japanilaisia, mutta törmää saksalaisiin ja dinosauruksiin. Ideat pulp-pulp-pulppuilevat hienosti.

On toista maailmansotaa, dinosauruksia, vakoojanaisia, renttu Indiana Jones, tylsän puhtoinen Kapteeni Amerikka ja vaikka mitä.

Toimintaa ja käänteitä on mukana niin mahdottomasti, että välillä kaapataan sukellusvene, vallataan rahtilaiva, miehet kuolevat, naiset pettävät ja vaikka mitä.

Tämä on varmasti mielikuviteltu elokuvaksi, mutta pitäisi nyt muistaa, ettei kaikki valkokankaalle kuviteltu ole niin hienoa sarjakuvasivuilla.

Suositellaan kesälukemistoksi Tex Willerin ja korkkareiden kanssa samaan pinoon.

[Jarkko Sikiö]

Christian Gossettin Image-kustantajan puolella alkunsa saanut sarja on yksissä kansissa IDW:n puolella The Red Star Deluxe Edition (2014).

Tämän piti olla maailman paras sarja, josta Wikipedia kertoo tehdyn peliä ja suunnitellun elokuvaa ja vaikka mitä.

Kyseessä on animevaikutteinen tulevaisuusfantasiatappelu neuvostosupersotilaiden ja afgaanijoukkojen välillä tai jotain. En tiedä, koska selailin opuksen epäuskoisesti suu auki tuijottaen.

Tämä on niin susiruma eri tekniikkoja yhdistelevä, tietokonemallinnettuja tankkeja ja liiduilla hahmoteltujen mangahahmojen yhdistelmä, että unohdin paitsi englannin kielen, myös lukutaidon.

Tekstiä näytti olevan ihan vallan mahdottomasti. En usko, että näin huonosti piirretty voi olla hyvin kirjoitettu.

Jos tämä olisi paperilla, sytyttäisin opuksella saunan. Ehkä poltan kaikki omistamani lukulaitteet ja sanoudun irti kaikesta nykytekniikasta, etten tätä koskaan voisi enää nähdä.

Tähän kului se vartti lauantaina ja mietin, että kannattaako minun sanoa mitään opuksesta, jota en lukenut. Lopulta päädyin kirjoittamaan, sillä onhan ihmislaji kykeneväinen uhrautumaan toisten puolesta.

[X-men]

Tuli tuo IDWn Thor eli Ragnarök luettua ja täytyy sanoa että Simonson ja muut tekivät hyvää jälkeä sarjassa mutta harmittavasti tarina jäi kesken.

[Veli Loponen]

Eikö sen ole tarkoitus muka jatkua vielä?

[Veli Loponen]

IDW mainostaa numeroa 12 vain, että toinen tarinakokonaisuus päättyy. Yleensä ne kyllä ilmoittaa, milloin jokin sarja loppuu. Joka tapauksessa Ragnarokin ilmestyminen on ollut aika satunnaista, joten senkään perusteella ei voi tehdä päätelmiä, että numeroa 13 ei löydy uusimmasta Previewsistä. Lisäksi Simonsonin Ragnarok-facebooksivulla sarjan päättymisestä ei ole mitään mainintaa.

[X-men]

Ragnarökistä on 2 vol-kokoomaa ollut myynnissä mutta ilmeisesti ovat olleet ohkaisia kokoomia.

[Veli Loponen]

Ei nyt sentään. Molemmat kokoomat sisältää kuusi numeroa ja noin 160 sivua eli vähintäänkin normaalisti sivuja.

[JussiDBC]

http://www.idwpublishing.com/product/hap-and-leonard-savage-season/

Joe R. Lansdalen ja allekirjoittaneen Hap and Leonard: Savage Seasonin julkaisu lähenee ja tarkemmat tiedot löytyvät nyt myös IDW:n sivuilta.

Tässä juuri seuraavaa albumia, Mucho Mojoa työstän kovalla vauhdilla eteenpäin. Helteinen Itä- Texas toimii näyttämönä, kun edellisestä seikkailusta nipin napin selvinnyt parivaljakko on sarjamurhaajan jäljillä.

[Curtvile]

vaikka täältä löytyy ketjunsa Robert E. Rowardin ja E.R.Burroughsin faneille on tämä oikeampi...ehkä.
Dynamitellahan on paraikaa sangen toimiva Red Sonja sarjakuva joka tuo enemmän Roy Thomasin kuin Howardin punatukan nykyaikaan jahtaamaan Kulan Gathia metallibikineissään.

siksi yllätyin että IDW oli tarrannut toiseen Howardin sankareista... Ei, ei Conaniin eikä Solomon Kanekaan vaan...



Tiesin kyllä että tämän tilaamalla sarjishankkijani pääsee heittämään pikkunäppäriä fingerporismeja "tulit sitten hakemaan Kullia?" mutta koska tämäkin Howardin hahmo on itselle tuttu ja Brulen kera pidetty niin sen kestää.

Tom Waltzin teksti pelittää ainakin osan verran, Käärmeväkeäkin piisaa ja Luca Pizzarin kuvitus toimii.
Se että tämäkin sijoittuu osin nykyaikaan(!) yllätti vähän


miekan heilutusta ei onneksi unohdeta eikä magiaa.

Konsepti toimii silti, oudolla tavalla tuoden mieleen Challenge from Beyond jatkonovellin(kirjoittajinaan C.L. Moore, A. Merritt, H.P. Lovecraft,
Robert E.Howard ja Frank Belknap Long)

Valusialaisen noustessa taas esiin unholasta enää oikeastaan uupuu merimies Steve Costigan ja piktien Bran Mak Morn nykysarjakuvan sivuilta.

Ka nama kaa lajerma.

[Jarkko Sikiö]

Eurosarjat on ilmeisesti IDW:n markkinointipuolella jo unohdettu, vaikka eurosarjoja julkaistaankin.

The Little Book of Knowledge: Tattoos on yksi osa tietokirjatyyppistä valistussarjakuvasarjaa.

Tekijät ovat mestarillisesta Come Primasta tuttu Alfred – minkä ansiosta minä tähän edes tartuin – ja Tatouage Magazinen päätoimittaja Jerome Pierrat, joka vastaa sisällöstä faktoineen.

Koska minulla ei ole mitään kosketuspintaa tatuointeihin, tämä on umpitylsä faktaopus, joka olisi vaatinut runsaasti liimaa sisäsivuille.

Umpihölmö alkuasetelma vankilanjohtajan luennolle päätyvästä pikkurikollisesta leimaa koko opusta.

Alfredin kuvitus on toki hienoa, mutta pelkkää poseerausta ei kauan kestä katsella.

Sarjaa on luvassa eri tekijöiden toimesta mm. hevimusiikista. En iske siihen ropoja likoon, ellei joku luotettava taho täällä Kvaakissa sitä maasta taivaisiin ylistä.

EDIT: Korjasin, kun ensin sepitin sekavia kannesta, sokeana en nähnyt että olihan se kirjoittaja selkeästi mainittu.