Googleta "Afshar Experiment" (ja/tai "Kramer") niin löydät selostuksen asiasta. Vuoden 2004 tiedeuutisia.
Niin, New Scientist -lehdessä, jota pidetään tiedemaailman National Enquirerina. Valitettavasti Afsharin raporttia ei ole vielä julkaistu vertaisarvosteltuna, joten on epäselvää, tapahtuuko hänen kokeessaan sellaista, mitä hän väittää siinä tapahtuvan, ja onko se sitten jotain, mikä on Bohrin komplementaarisuusperiaatteen, ja sitä myöten monen maailman tulkinnan mukaan mahdotonta. Multiversumi odottaa hengitystään pidättäen, tietenkin...
Hämiksellä ainakin on ollut useampia näitä erilaisia jatkumoita. Minusta nykmeininki (esim. Spider-Manissa) on hyvä.
Siis nythän juuri Hämiksellä on useampia erillisiä jatkumoita, mutta ennen oli vain yksi. Vaikka jatkumon yksityiskohdat hieman huojuivat -- äärimmäisenä esimerkkinä Byrnen Ensimmäinen luku -- uusille versioille ei muodollisesti luotu uutta universumia. Reed Richardsin teorioiden mukaisesti tietenkin oli olemassa ääretön multiversumi, jossa jokainen mahdollinen universumi oli olemassa, mutta vain yksi universumi oli se virallinen, ja se tunnetaan Alan Mooren antamalla tunnuksella 616.
(Lukuunottamatta New Universeä, jonka Jim Shooter ideoi 80-luvulla, ilmeisesti omista protestoinneistaan välittämättä. Sitä ei ehkä kuitenkaan kannata laskea mukaan, koska siinä seikkailivat aivan uudet hahmot, eivätkä Marvelin vanhojen sankareiden uudet versiot.)
Kunnes tuli Heroes Reborn, jossa mm. Ihmenelosten uudet versiot seikkailivat omassa universumissaan, jonka syntyminen pohjustettiin muodollisesti Onslaught-crossoverissa. Sen jälkeen tuli Ultimate-universumi. Nykyään Marvelilla on myös lapsille suunnattu Marvel Age / Adventures -linja, joka oletettavasti myös tapahtuu omassa universumissaan. Ns. "ydinlehtien" seikkailut tapahtuvat edelleen samassa vanhassa 616-universumissa, ja suhtautuminen jatkumoon on jokseenkin sama kuin Stan Leellä aikoinaan: Ei sillä nyt ole niin paljon väliä, jos Peter Parkerin nimi yhdessä numerossa onkin Peter Palmer.