Pokkari - formaatin sopivuus sarjakuvalle

[Veli Loponen]

Mullakin oli vähän kehnosti painettu versio.
Ihan liian tummaa (menee tukkoon) ja välillä tuntuu, että painoväri on loppumassa.

[Petteri Oja]

Mun Ihmesarjassa Wolvoroinan ilme on mielestäni ymmärrettävissä samanlaiseksi kuin -85 lehdessä. Silti pokkari on kehnosti painettu. Tosi tukkoista jälkeä, niinkuin Welzu sanoi.

[Veli Loponen]

No se on jo palvelua se.

[puro]

Minua ei ole haitannut näiden ihmesarjojen tukkoinen ulkoasu, sillä nämähän ovat kuin luotuja vessa/mökkilukemiseksi. Niitä alkuperäisiä voi sitten ihmetellä oikeanlämpöisessä humidorissa silkkihansikkain...

-P.

[jussi mäkinen]

Mutta miksi kukaan ei ole keksinyt jakaa sivuja puoliksi (tai en tiedä, onko keksinyt)? Varsinkin eurooppalaisissa sarjoissa sivut on tehty kahteen osaan (A ja B), joten jos julkaisisi osan/sivu, niin kokoa saisi pienemmäksi ilman, että kuvia tarvitsisi pienentää. Tietenkin albumin muoto muuttuisi vakaasuuntaiseksi...

Löysin keväällä Ballantine booksin 1965 julkaiseman Tales of the Incredible–pokkarin. Pokkariin on ahdettu vanhoja EC-tarinoita siten, että alkuperäinen sivu on jaettu kolmeen osaan ja yhdelle pokkarisivulle on sijoitettu vaakatasoon kaksi tai kolme ruutua. Ruudut ovat ilmeisesti jotakuinkin alkuperäisessä koossaan, mutta en tiedä onko niitä leikattu tai juttuja muuten lyhennelty. Ainoastaan tarinoiden aloitussivut on selkeästi pienennetty yhden pokkariaukeaman kokoisiksi.    

Joku mainitsi aiemmin Modesty Blaisen. Ken Pierce Publishing julkaisi Amerikoissa joskus 80-luvulla Holdawayn Modesty Blaise-tarinoita ja Romeron Axaa (kai myös John M. Burnsin Modestyjä) normaalin sarjakuvan kokoisina, liimaselkäisinä pikkualbumeina, joita lukiessa kyllä tuli tippa linssiin. Mietin niitä tihrustaessani jo, että onko näössäni vikaa. Titan Booksin myös 80-luvulla julkaisemat Modesty-albumit sen sijaan ovat todella hienoa luettavaa

[Justus]

Yksi aivan hirveä pokkari oli Franquinin Zorbulin Varjo albumi, joka oli survottu pokkariformaattiin. Ruutuja oli leikelty ja katkottu ja toisesta kuvasta otettu toiseen kuvaan... Kuvat pienennetty rajusti ja  koko pokkari niin pieni, paksu ja jäykkä että tarvitsi työkaluja sen lukemiseen.  Vein sen divariin vaikka olisi mikä Franquin. Tuommoinen on sarjakuvan häpäisyä. Säästetäänkö siinä paperia? Miksi niitä tehdään? En ymmärrä. AATK on hyvä formaatti kun siihen on tottunut. On sekin altis hajoamaan ja aika ahdas, mutta menettelee.

Minusta pokkarit kyllä ovat melkein järjestään typeriä. Lehti tai albumi on sarjakuvalle ominainen, koska se on visuaalinen. Kirjahan taas on hankala kun on iso.

[Timo Ronkainen]

Aijaajoo.. ameriikoissa oli muinoin tapana koota aiemmin julkaistuja sarjoja ns. Digest-koosteiksi, pikkuriikkisiksi taskukirjoiksi kooltaan n. 12 x 17 cm (toivottavasti ei enää nykyään - mulla on kaksi tämmöstä vuosilta 1975 ja 1983). Normaalilehden sivut on kutistettu tuohon ja painoasu aika kehno. Sarjoja saa tihrustaa melkoisesti. Suurennuslasilla ei näe muuta kun miten värit ja viivat ovat tuhnuuntuneet mukavasti.

Timo

Muutenhan pokkarikoko toimii, jos sarjat on siihen tarkoitettu (vrt. AATK).

[tertsi]

Timo

Muutenhan pokkarikoko toimii, jos sarjat on siihen tarkoitettu (vrt. AATK).

Näin on!  

[VesaK]

Tulevasta? Eikös Jill Thompsonin at Death´s Door tullut jo 2003? Vai jatkoako tälle?