Robert Crumb

[Timo Ronkainen]

Crumbin Biblestä (ei pippelistä) puhuttiin jo jotain Crumbin piirrostekniikka -ketjussa.
Kuka tämän nyt suomeksi kustantaa? Vahvistusta?

Timo

[pitkä mies]

Crumbin Biblestä (ei pippelistä) puhuttiin jo jotain Crumbin piirrostekniikka -ketjussa.
Kuka tämän nyt suomeksi kustantaa? Vahvistusta?

Timo

Teos kustantaa Helsingin Sanomien mukaan. Tammikuussa pitäisi olla kaupoissa

[Petteri Oja]

Teos kustantaa Helsingin Sanomien mukaan. Tammikuussa pitäisi olla kaupoissa

Hienoa! Uusi sarjakuvien kustantaja.

[Veli Loponen]

Crumb on viimeiset neljä vuotta pakertanut 224-sivuista albumia Ensimmäisestä Mooseksen Kirjasta, eli raamatuntulkintaa on tiedossa.

Vastustan tulkinta-sanan käyttöä tässä yhteydessä. Kysehän on sarjakuvasovituksesta. Toki Crumb varmaan tulkintaakin tuo esille siirtäessään Vanhan testamentin tekstiä kuvalliseen muotoon, mutta jos oikein ymmärsin, niin Crumbin idea on ollut nimenomaan noudattaa aika täsmällisesti alkuperäistä tekstiä tekemättä siitä tulkintaa. Tähänhän viittaa esimerkiksi kommentti siitä, että tekstiä ei tarvinnut erikseen satirisoida.

[Lurker]

Tokihan se hyvin uskollinen sovitus on, mutta jo Jumalan kasvojen näyttäminen on jonkinlainen tulkinta - tai ainakin se "avaa" Crumbin oman kuvallisen näkemyksen tekstistä.

[PurPur]

Crumb on aiemmissa haastatteluissa sanonut ihailevansa Hieronymus Boschin ja Lucas Cranachin kaltaisia vanhoja mestareita, jotka kuvasivat uskonnollisia aiheita. Hän mieltää varmaankin nyt itsensä osaksi tätä historiallista jatkumoa.

[Lurker]

Jänis on ikivanha kristillisyyden symboli, sen kun uskottiin lisääntyvän neitseellisesti. Sukuelimet ovat niin hyvin piilossa, heh.

[PurPur]

Kerran Crumbin vanhassa sarjakuvassa Jumala oli knallipäinen sarjakuvajänis.

Jaa se elokuvakameran käyttäjä? Minun muistaakseni se oli olkihattu. Mutta mitä merkitystä sillä sitten on...?

[Gothicus]

Jänis on ikivanha kristillisyyden symboli, sen kun uskottiin lisääntyvän neitseellisesti. Sukuelimet ovat niin hyvin piilossa, heh.

En malta olla puuttumatta tuohon väitteeseen, joten anteeksi off topic jo etukäteen. Ei jänis nyt sentään mikään kristillisyyden symboli ole koskaan ollut, vaikka sympaattinen eläin onkin! Kala sen sijaan lienee niitä vanhimpia kristinuskon eläinsymboleja. Vanhassa testamentissa, joka ei kaikille kristityille ole se keskeisin Raamatun kahdesta testamentista, jänistä ei sitä paitsi kelpuuteta edes ihmisravinnoksi.

Vanhoissa luonnonuskonnoissa jänistä on kyllä palvottu, mutta kristillisiin kuvioihin (esim. pääsiäinen) jänis on tullut mukaan hedelmällisyyden symbolina vasta muutama sata vuotta sitten. Todella hedelmällinen eläinhän jänis on, vaikka poikajänisten"nappulat" ja tyttöpupujen "huuhuut" eivät niin avoimesti näkösällä vilahtelekaan.

Tämä jäniksestä, tuosta pelätystä saalistajasta, eläinten kuninkaasta, luomakunnan kruunusta sekä yhdestä sen sympaattisimman näköisestä otuksesta. Sitten takaisin muiden viisaiden aiheiden äärelle...  

[Veli Loponen]

Tokihan se hyvin uskollinen sovitus on, mutta jo Jumalan kasvojen näyttäminen on jonkinlainen tulkinta - tai ainakin se "avaa" Crumbin oman kuvallisen näkemyksen tekstistä.

Kyllä se taitaa enemmän mennä taiteellisen vapauden piikkiin. Crumb, kuten muutkin Raamattua kuvittaneet henkilöt allekirjoittanut mukaanlukien, on joutunut tekemään ratkaisun, miten hän kuvaa Jumalaa. Samanlaisen ratkaisun ovat joutuneet tekemään jo Raamatun kirjoittajat. Tämä on sarjakuvallisena kysymyksenä vähän saman tapainen kuin vaikkapa Ihmenelosten Näkymättömän naisen kuvaaminen. Joku ei piirrä häntä näkymättömänä lainkaan, toinen piirtää ääriviivat katkoviivalla ja joku piirtää tavallisesti ja värittäjä sitten värittää hahmon läpikuultavaksi. Kyse ei ole niinkään tulkinnasta (kaikki kun kuvaavat samaa asiaa: Näkymätön nainen ei näy) vaan esitystavasta.
Crumbin ratkaisu piirtää Jumala ihmishahmoiseksi on itse asiassa ennemminkin todiste siitä, että hän ei pyri tulkitsemaan tekstiä, koska esimerkiksi luomiskertomus käyttää Jumalasta sanoja, jotka ovat helpoiten ymmärrettävissä fyysisenä olentona. Siis kyse on akkomodaatiosta, jossa ymmärryksen ylittävästä Jumalasta puhutaan tavalla, jonka voimme ymmärtää. Tämä puhe pitäisi tulkita, mutta Crumb ei ole sitä tehnyt. Sen vähän perusteella, mitä Crumbin lausuntoja olen lukenut, hänellä ei ilmeisesti hirveästi olisi edes edellytyksiä sen tulkitsemiseen, joten ratkaisu on ollut ilmeisesti aika hyvä.

[PurPur]

Luulen että Crumbin naturalismi on ihan harkittu ratkaisu, ja kuten sanoin, tietoinen liittyminen länsimaisen kuvataiteen traditioon.

En tiedä mihin lausuntoihin Veli Loponen viittaa, mutta itselläni on käsitys, jonka mukaan R.C. on myös ihan perhanan lukenut mies ja hyvin perehtynyt myös uskonasioihin.

[VesaK]

En tiedä mihin lausuntoihin Veli Loponen viittaa, mutta itselläni on käsitys, jonka mukaan R.C. on myös ihan perhanan lukenut mies ja hyvin perehtynyt myös uskonasioihin.

Anaalisen pedantti. Näkeehän sen jo viivojen määrästä per ruutu. Jonkinmoisen aavistuksen pohjatyöstä antaa Helsingin Sanomien tämänpäiväinen (30.09.09) juttu Crumbin työprosessista: Perehtyminen eri Raamatunkäännöksiin, British Museumin kokoelmiin, Kuningas Salomo -elokuvaan... viimeksimainittua Crumb kehui ajankuvaltaan oikeaoppisesti lavastetuksi.   

[Veli Loponen]

En tiedä mihin lausuntoihin Veli Loponen viittaa, mutta itselläni on käsitys, jonka mukaan R.C. on myös ihan perhanan lukenut mies ja hyvin perehtynyt myös uskonasioihin.

Kuten kirjoitin, olen lukenut niitä lausuntoja hyvin vähän ja näkemys perustuu siihen. Mm. tuo satiirijuttu ja epäily siitä, että Genesiksessä ei ole moraalia tai että se on vinoutunutta. Satiiripuoli on toki ihan ymmärrettävä, koska Raamattu sisältää hyvinkin paljon satiiria. Moraalipuoli taas viittaa siihen, että Crumb ei ole tajunnut kirjan sisältöä, mikä taas viittaisi siihen, että hänellä ei ole edellytyksiä sen tulkintaan. Mutta ehkä tämä selkeytyy, jos luen enemmän niitä kommentteja.

[PurPur]

Ymmärtääkseni Crumb on toki kriittinen kristillistä perinnettä kohtaan (on sanonut olevansa "gnostikko"), mutta en usko että tässä teoksessa on ensisijainen pyrkimys  "rienaukseen", vaan yksinkertaisesti kuvittaa 1. Mooseksen kirja mahdollisimman naturalistisesti ja sanoisinko - lapsenomaisen rehellisesti.

 Kannen extra-tekstit ovat kyllä vähän provosoivia, mutta pitäähän sitä omasta brändistään huolehtia.
 
Addendum: Täytyy nyt kumminkin varmaan odottaa että pääsee lukemaan sen ensin... Nää mielipiteet ihan vaan netillä olevien näytteiden perusteella.

[Lurker]

Pol Culture arvostelee tähän malliin:
The master cartoonist's long-awaited Biblical adaptation is finally here, and it is a stodgy, repetitive effort--one that suggests the graphic novel is beyond his creative capacities.

Kyseessä on siis vähän negatiivisesti kriittisempi teksti...

EDIT: Pitäisikö tämän ketjun nimen olla vain Robert Crumb?