Sarjakuvan isä Töpffer

[mik-kiss]

"Nimen omaan. Täällä (Turussa) julkaistiin myös ensimmäistä kertaa sarjakuvia Suomessa (1857 Rodolphe Töfferin Herra Koipeliinin linnustus Sanomia Turusta-lehdessä).
Täältä se alkaa ja idässä matkitaan minkä osataan."

Hei!

Päivittäisin tässä yhteydessä muutenkin suomalaista sarjakuvahistoriaa vielä hieman eli Suomen ensimmäinen itsenäinen sarjakuva-albumi ei vastoin yleistä käsitystä ole "Amerikalainen kuvakirja" vuodelta 1904, vaan samaisen Töpfferin sama Koipeliini teos vuodelta 1871 - ilmestyi siten 33 vuotta ennen ko. "kuvakirjaa".

t. Mikko

[VesaK]

Mutta onpahan pendele ensimmäinen väri"albumi" kuitenkin. Sekä on Amerikalaisessa kuvakirjassa myösenkin puhekuplat, kun Töfferin opuxessa on tekstit kuvien alla.  Eli tästä pääsemme kiistelemään ikuisuusasioihin, "mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan".

[mik-kiss]

Mutta onpahan pendele ensimmäinen väri"albumi" kuitenkin. Sekä on Amerikalaisessa kuvakirjassa myösenkin puhekuplat, kun Töfferin opuxessa on tekstit kuvien alla.  Eli tästä pääsemme kiistelemään ikuisuusasioihin, "mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan".

No tuo puhekupla-asia on osoittautunut kuplaksi =), koska amerikkalainen sarjakuva ei keksinyt puhekuplaa eikä sarjakuva ei vaadi puhekuplaa ollakseen sarjakuvaa. Jos puhekupla tekee sarjakuvan, niin Barlow on sarjakuvan isä, koska käytti  puhekuplia jo 1600 luvun kuvakertomuksessaan Popish Plot noin vuonna 1682. Lisäksi Myös Rowlandson käytti puhekuplia 1700 luvulla ja CRUIKSHANK ainakin vuodesta 1813 lähtien. Eli puhekupla ei ole kriteeri sarjakuvalle. Sarjakuvan isä Töpffer kuitenkin loi emsimmäisenä albumimaiset sarjakuvakertomukset ja nykyään aikaa Töpfferistä 1833 aina Yellow Kid'iin 1897 pidetään sarjakuvan Viktoriaanisena kautena. Siis sarjakuvan, ei minkään kuvakertomuksen tms. U.S.A:ssa tiedetään jo, että TÖpffer aloitti homman ja Keski-Euroopassakin asia on tuttu. Suomessa historiaa kirjoitetaan vasta nyt uusiksi mm. tämän kirjoitukseni avulla. Menee vielä muutama suosi niin Töpffer tunnustetaan täälläkin siksi ensimmäiseksi. Keski-Euroopassa ja Amerikassa siihen meni 10 vuotta, mutta uskon, että Suomalaiset ovat valmiimpia tunnustamaan tosiasiat ja omaksumaan uutta tietoa paljon nopeammin.

[Jari Lehtinen]

Siihen mennessä varmaan päästään lopulta yksimielisyyteen myös kirjoitusasusta?  

Nyt kun osasin etsiä "Töpfleriä" oikealla nimellä, niin olen vaikuttunut. Kyllä näitä kelpaa katsoa. Vanha kunnon salaneuvoksemme Goethe oli oikeassa. Töpffer sen teki!
http://leonardodesa.interdinamica.net/comics/lds/vb/VieuxBoisSynopsis.asp

Huomionarvoista:
- Päähenkilö epäonnistuu useissa itsemurhayrityksissä
- Hattu lentää päähenkilön päästä
- Päähenkilö lentää hevosen selästä kun hevonen halkeaa
- kestovitsi on että päähenkilö vaihtaa alusvaatteensa, se tapahtuu aina identtisesti kuvattuna
- päähenkilö valjastaa ratsun kärryjen eteen, kärryt jäävät matkan varrelle, päähenkilö karauttaa eteenpäin huomaamatta tapahtunutta.
Tämä kaikki kuvataan erittäin sarjakuvanomaisesti, eivätkä nämä gagit ole 150 vuodessa miksikään muuttuneet. Tarinassa on 30 sivua. Sivuilla on ruutujako.

amerikkalainen piraattikopio:
http://www.bugpowder.com/andy/e.toepffer-pirate-obadiah.html

ja myös:
http://www.bugpowder.com/andy/toepffer.trictrac-part1.html

Mikähän näissä oikeastaan olisi sellaista, mikä EI tekisi näistä sarjakuvaa? Enemmän tämä muistuttaa sarjakuvaa kuin Yellow Kid, joka useasti oli yhden kuvan pilapiirros. Hollantilaisen Martin Toonderin Pandassa oli alateksti ilman puhekuplia vielä pitkään 1970-luvulle.

[Timo Ronkainen]

Lisää (tää alkaa olla OT) eurooppalaisia 1800-luvun sarjakuvia Michiganin yliopiston digitaalisesta kokoelmasta:

http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?CollectionID=40

Aika perusteellisesti digitoituna, kuvattu kaikki sivut, tyhjätkin.

Timo

[Jari Lehtinen]

Lisää (tää alkaa olla OT) eurooppalaisia 1800-luvun sarjakuvia Michiganin yliopiston digitaalisesta kokoelmasta:
http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?CollectionID=40
Aika perusteellisesti digitoituna, kuvattu kaikki sivut, tyhjätkin.

Aivan Loistavaa Luettavaa.

Eikä tämä ole OT, tämä on mitä suurimmassa määrässä T. Jos minulla ei olisi tekemistä niin että niihin hautautuu, tässä olisi 12-sivuisen artikkelin paikka Sarjainfoon. (ja tästä saan vielä kuulla, pitikin mennä sanomaan) Otsikko: 1800-luvun sarjakuva. Mukana myös Wilhelm Busch ja Hoffmannin Jörö-Jukka, ainakin ohimennen mainittuna. Sitten voidaan spekuloida pitkällisesti ja uutterasti kuvakirjan ja sarjakuvakirjan välisistä eroista.

[Timo Ronkainen]

Sarjainfon vuosikerta 1996 käsitteli paitsi 1800-luvun sarjakuvaa (Töpfferin oma essee mm.) myös keskiajan sarjakuvaa. Sarjainfoa päätoimitti tuolloin muuten nyk. Aku Ankan päätoimittaja J. Heiskanen. Niin, sarjakuva "täytti 100 vuotta" tuolloin.

Timo

EDIT: No, onhan tää hiukan OT, kun ei sarjisbaarista puhuta. Joskos tämän joku ylläpidon tyyppi saisi siirrettyä tuolta Mik-Kiksen 18.11.2004, klo 12:08:33 lähettämästä viestistä lähtien  omaksi säikeekseen, niin muutkin sarjakuvan historiasta kiinnostuneet saisivat tietää että tämmöstä on keskusteltu.

ibid.

[Jari Lehtinen]

Mahtaisiko numeroita olla kaupan...?  

(Säie elää! Nyt entistä enemmän OT!)

[Timo Ronkainen]

Kaikkia vuoden 1996 Sarjainfoja on saatavilla 4,70 e hintaan tuolta:

Suomen sarjakuvaseura ry,
PL 927, 00101 Helsinki.

Timo

[Petteri Oja]

Sarjisbaari-ketjusta löytyi tämmöisiä baarielämään huonosti liittyviä viestejä... Jaoin aiheen.

[Arttu]

Ton sarjiksen suomiversiosta pitäisi kyllä saada kuvia, tuskin kovin moni on kyseistä albumia nähnyt.

[Reima Mäkinen]

Siitä mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan on esitetty monta määritelmää. Kaukoranta-Kemppisen ideana oli kirjaansa kootessaan kai se, että sarjoissa piti olla toistuva hahmo eli päähenkilö. Näin muodoin pilalehdissä 1800-luvun lopussa j 1900-luvun alussa julkaistuja yksittäisiä kuvasrjoja tai sarjakuvia ei laskettaisi sarjakuvaksi, vaikka ne muuten näyttävätkin sarjakuvalta.
Toinen Yellow Kidin tapauksessa käytetty määre on kai se, että sarjakuvan pitää olla populaaria. Sillä pitää olla lukijana suuri populaatio ja 1800-luvun lopussa näin juuri kävi.

Sitä ei voi kai kiistää, etteikö Wilhelm Buschin, Caran d'Achen tai Töpfferin kirjat olisi olleet sarjakuvaa, mutta sarjakuvan synty vain sovittiin (tapahtui vissiin Luccan festareilla joskus -60 tai -70 luvun vaihteessa) yhdistettäväksi sanomalehdistön nousuun. Jenkit sen kuitenkin niihin aikoihin jalosti niihin suosittuihin ja huomattaviin mittoihin mitä se nykyään on. Edeltäjät olivat ns. yksittäisiä saarekkeita, usein toisistaan tietämättömiä yksityisyrittäjiä, eikä yleisökään vielä tunnistanut sarjakuvaa.

Sen sijaan uskon, että sarjakuvan arvostukselle ja sen nostamiselle muiden taiteien joukkoon tekisi erittäin hyvää se, että sen vuosisatainen (tai tuhantinen) historia  tunnustettaisiin ja lakattaisiin puhumasta vähän yli satavuotiaasta. Eihän kirjallisuudestakaan puhuta sen iän mukaan. Elokuvassa synty on hieman helpompi hahmottaa kun se edellytti tietyn laitteen keksimistä. Sarjakuvan syntyvuoden määrittäjät eivät yksinkertaisesti tienneet kovin paljoa näistä viktoriaanisista ja muista edeltäjistä ja sarjakuva on muutenkin muuttunut tässä reippaassa 30 vuodessa niin, että monet nykyjutut muistutaa enemmän post Yellow Kid -sarjoja kuin sitä virallista määritelmää. Sarjakuva ei enää (taas) ole vain paperille painettuja hassuja kuvia joissa on mukana kertovaaa tekstiä, niinkuin sen monet tietosanakirjatkin ehtivät määritellä.

[Laine, Jukka]

Sarjakuvan määre on minusta että se on sarja kuvia. Kertomus etenee. Ja Sarjainfon taannoisessa jutussa määriteltiin Yellow Kid ensimmäiseksi sarjakuvaksi. Oli siinä mainittu Reimankin luettelemat nimet.

[Lurker]

Mutta onpahan pendele ensimmäinen väri"albumi" kuitenkin. Sekä on Amerikalaisessa kuvakirjassa myösenkin puhekuplat, kun Töfferin opuxessa on tekstit kuvien alla.  Eli tästä pääsemme kiistelemään ikuisuusasioihin, "mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan".

Puhekuplat eivät ole sarjakuvan mitta. Jos olisivat niin esim. Prinssi Rohkea ei olisi sarjakuvaa, eikä moni muukaan klassikko! Ajatus on mahdoton.
M.O.T.

[Timo Ronkainen]

Myös tuo "toistuva hahmo" on määritelmässä ontuva juttu. Näinhän monet kertapaukkuna tehdyt novellimaiset sarjakuvatkaan sivät olisi sarjakuvia. Useimmat Kemin sarjakuvakilpailun voittajista eivät olekaan sarjakuvaa?! 

Timo