Argentiinalaiset tekijät sarjoineen

[Timo Ronkainen]

Quinternollahan oli myös Patoruzito - eli "pikku Patoruzú" (?). En osaa sanoa onko hahmo aikuisen Patoruzún poika vai sama pienempänä - tyyliin pikku-Aku. Tämä voisi olla yhtä hyvin "kuin kaksi marjaa" -ketjussa, mutta laitanpa kuitenkin tänne. Alexander Lindeberg oli Suomen taitavimpia kuvittajia, ja melkeinpä samaan aikaan Patoruziton kanssa ilmestyi (1945) tämä kuvitus Ekki-sedän kirjaan Bawa merenpohjassa. Tyylillinen ja hahmojen samankaltaisuus on silmiinpistävä. Yhteys? En tiedä.

Timo

[Jarkko Sikiö]

Quinternollahan oli myös Patoruzito - eli "pikku Patoruzú" (?). En osaa sanoa onko hahmo aikuisen Patoruzún poika vai sama pienempänä - tyyliin pikku-Aku.

Patoruzito on todella Patoruzú lapsena ja nimikin on sen hellittelymuoto eli diminutiivi.

Metkasti sinulla yhdistyi hahmo Suomeen, mutta kuten itsekin mainitsit niin yhteys voi olla hyvin välillinen. Huolimatta siitä, että Patagonian intiaanikansan eli Cacique-heimon jäsen Patoruzú edelsi Hiawathaa, Quinterno muutti hahmoa ulkoisesti useita kertoja, eräänlainen iteraatio oli myös tuo lapsiversio.

[Jarkko Sikiö]

Olen varmaan nämä jossain toisessa ketjussa linkittänyt, mutta tästä ketjusta niistä varmaan on eniten hyötyä.

Argentiinalaisia esitellään tässä blogissa. Kaikki faktat eivät ole oikein, mutta usein tuon ansiosta pääsee nopeasti kiinni sellaisista langanpätkistä, joiden kerimisestä voi olla suuresti hyötyä.

Täältä löytyy kuvanäytteitä halpaviihteen jättiläisen, eli Editorial Columban lehdistä. Tekijöitä ei ole esitelty, ja sama tekijä voi olla moneen kertaan eli omalla nimellään ja useammalla nimimerkillään. Blogissa on paljon huolimattomuusvirheitä ja puhdasta höpöä, mutta joskus on hyödyllistä omin silmin todeta jonkin asian olevan jollain tavoin, joten menköön tämäkin.

[Jarkko Sikiö]

Eternautin varjolla esittelen enemmän ja vähemmän tunnettuja argentiinalaistaiteilijoita KVAAK Kirjan kotisivuilla. Kaikkea en tänne linkkaile, mutta tunnisteella "Eternautti" ne löytyvät helposti myöhemmin.

Julio Schiaffinon jalkapallosarjoja on julkaistu myös Suomessa, ja siitä syystä nostan tämän jutun ensimmäisenä myös tässä ketjussa. Schiaffino käytti nimimerkkiä "Alan Davis" kotimaansa lisäksi myös myöhemmissä brittisarjoissaan. Vaikka tekijät eivät saaneet nimiään julki, muistan bonganneeni kyseisen signeerauksen Buster-lehdessä. Kun internetiä ei ollut vielä olemassakaan, sitä sai vain arvuutella oliko kyseessä joku toinen piirtäjä (supersankaripiirtäjä Alan Davis on tietenkin se tunnetumpi ensimmäinen).

[Jarkko Sikiö]

Héctor Oesterheldin käsikirjoittama ja Arturo del Castillon Randall, The Killer -sarjaa on skannattu ja pienen ehostuksen jälkeen julkaistu myös maineikkaan Fierro-lehden sivuilla helpommin luettavassa muodossa.

Kiinnostava yksityiskohta on, että kirjan Oesterheld en primera persona mukaan sarjan kuusi ensimmäistä sivua (tarinan "Muerte y venganza" alku) on osin tai kokonaan kreditoimattomana Guglielmo Letterin kynästä. Harmi, että lähteeksi kirjoittajat (Luis Rosales ja Andrés Ferreiro) mainitsevat vain itsensä. Sinänsä tuo kirja on luotettavuudeltaan vähän niin ja näin (esim. Guglielmo on kirjoitettu muodossa Guillermo), mutta en sinänsä epäile asiaa koska alku silmin nähden poikkeaa del Castillon omasta tyylistä. Kyse ei voisi kuitenkaan olla esim. Letterin veljestä, joka ei tietääkseni tehnyt Oesterheldin kanssa yhteistyötä. Huomattavasti luotettavammassa Los Oesterheld -kirjassa mainitaan Guglielmo (mutta lempinimellään "Memo", joka on yleinen Guglielmon lempinimi).

Cuatro jinetes -tarinan viimeinen osa on se suuresti lukijoita järkyttänyt ruutu, jossa Randall kuolee. Kyseessä todella oli päähenkilön kuolinkohtaus (sanallisesti se tulee selville eli ruudussa haava avautuu ja veri valuu maahan). En tiedä, miten nopeasti Oesterheld muutti mielensä, mutta seuraavassa numerossa Randallin taru kuitenkin jatkui kuin ei mitään, kuten tuolta sivulta näkee.

Tex Willer -ketjussa keskustelimme eilen Jannen kanssa Miguel Ángel Repettoon liittyen ja vahingossa osui heti seuraavana Repetton haastattelu, jossa toteaa ettei koskaan tavannut Arturo del Castilloa henkilökohtaisesti.

Tätä pidin jokseenkin hämmästyttävänä tietona, koska Repetto mainitsi ihailleensa juuri del Castilloa ja kuitenkin tunsi mm. Héctor Oesterheldin ja samassa haastattelussa muistelee hauskasti vielä Hugo Prattia.

EDIT: Toinen mainituista kirjoittajista lipsahti väärin.

[Jarkko Sikiö]

Kirjoitin etusivulle jutun lännensarjakuviin erikoistuneesta Arturo del Castillosta.

Olisin kirjoittanut hänestä myös syvemmin, mutta yllätyksekseni hän ei juuri antanut haastatteluja eikä kummoisia kirjallisuuslähteitäkään tullut vastaan.

Larrigan-kokoelman kuvanäytteet kannattaa katsastaa sillä, paitsi että sivuja on poikkeuksellisen runsaasti selailtavana, kirjaa näyttää olevan vielä saatavana.

[Lurker]

Kirjoitin etusivulle jutun lännensarjakuviin erikoistuneesta Arturo del Castillosta.

Olisin kirjoittanut hänestä myös syvemmin, mutta yllätyksekseni hän ei juuri antanut haastatteluja eikä kummoisia kirjallisuuslähteitäkään tullut vastaan.

Larrigan-kokoelman kuvanäytteet kannattaa katsastaa sillä, paitsi että sivuja on poikkeuksellisen runsaasti selailtavana, kirjaa näyttää olevan vielä saatavana.

Hirveä halu tuli jutun perusteella näitä lukea, mutta kovin vähän on suomeksi tarjolla. Moogin arkisto kertoo, että Larrigania löytyy satunnaisesti ainakin muutamasta Cowboy, Lännen Korkeajännitys ja Yippee -lehdestä.

[Jarkko Sikiö]

Hirveä halu tuli jutun perusteella näitä lukea, mutta kovin vähän on suomeksi tarjolla.

Turun Sarjakuvakaupalla näyttää olevan Larrigan-kokoelmaa pari kappaletta.

Sheriffi Kendall on seikkaillut niinkin lähellä kuin ruotsalaisessa Fantomen-lehdessä, mutta ei ilmeisesti koskaan päätynyt Suomen Mustanaamioon.

Moogin arkiston piirtäjähaku on melko lailla korvaamaton apu. Kuten sivulla pohditaan, näytesivu lehdessä Yippee 1/1978 näyttää aivan Arturo del Castillon jäljeltä. Ja hiiskatti sentään, nythän minä vasta oivalsin että tuo lehti on minullakin jossain varastossa.

[Jarkko Sikiö]

José Muñozin töitä on julkaistu runsaasti Suomessa ja mm. Sarjainfossa on julkaistu hänestä artikkeli. Tiesitkö, ettei Muñoz ole laajemmin tunnettu kotimaassaan Argentiinassa? Jos tämä tieto yllätti, niin kirjoittamani juttu (linkki KVAAK Kirjan kotisivulle) voi tarjota pari lisäyllätystä.

[Jarkko Sikiö]

Tämä teksti on leikattu julkaisemattomasta Hugo Pratt -artikkelistani (jota en saa päätökseen koska Aldo Pravian kirjoittama Hugo Pratt, El Tano on loppuunmyyty).

Gisela Dester

Gisela Dester kuuluu argentiinalaisten naistaiteilijoiden pioneereihin, jota ennen ehti aloittaa vasta kaksi naispiirtäjää. Salanimen Mitzi taakse kätkeytyi Nini Marshall, jonka töitä julkaistiin Revista Sintonia -lehdessä vuodesta 1933 alkaen. Martha Barnes puolestaan aloitti Columba-kustantajalla vuonna 1949. Barnes on edelleen maansa menestyneimpiä sarjakuvan ammattilaisia, jonka töitä julkaistiin mm. DC Comics ja Eerie Publications -lehdissä.

1954 Dester on Prattin luennolla. Hän avustaa Prattia mm. Kersantti Kirk -sarjassa nimettömänä vuodesta 1955 lähtien. Dester ja Pratt ovat suhteessa, jota Desterin vanhempien sanotaan vastustavan.

1957 Ticonderoga-sarjaa julkaistaan 217 sivua Frontera- (n:o 1–14) ja Frontera Extra -lehdissä (n:o 1–8). Työprosessin aloittaa Dester maalaamalla ensin vesiväreillä taustoja, joiden päälle Pratt piirtää siveltimellä hahmonsa. Pratt kokeilee ensimmäistä kertaa peittäviä guassivärejä.

Dester allekirjoittaa osan Ticonderogan sivuista Prattin allekirjoituksen vierelle. Hän jättää allekirjoituksensa myös Anna ja Dan viidakossa -sarjaan, jonka ensimmäinen seikkailu julkaistaan vuonna 1959.

1960 Gisela Dester jatkaa Ticonderoga-seikkailuja Frontera Extra -lehdessä (n:o 18–32). Hän piirtää kaikkiaan 222 sivua Héctor Oesterheldin käsikirjoituksen pohjalta. Sarjaa julkaistaan huhtikuusta 1960 alkaen aina vuoteen 1962 saakka. Ticonderogan lisäksi Dester piirtää Kersantti Kirk -sarjaa vuosina 1960–1961.

Dester on ainoa Fronteran käyttämistä naistaiteilijoista lukuun ottamatta Oesterheldin sisko Nellyn nimettömänä tekemiä piirroksia 1960-luvun taitteessa. Dester paitsi jättää piirtämisen, hän myös kehottaa Prattia tekemään samoin (Fumetto n:o 121, 2022).

Euroopassa Dester vaihtaa sukunimensä. Hän avioituu argentiinalaisen Oscar Kramerin kanssa Belgiassa 1970-luvulla. Kramerin tuottama La historia oficial (1985) voittaa parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1986. Desterin aloitteesta Kramer ostaa oikeudet Eternauttiin. Elokuvan tuotanto alkaa vuonna 2007, mutta päättyy Kramerin kuoltua sydänkohtaukseen vuonna 2010.

2007 Desterin Indiferencia-sarja on osa Eternautin 50-vuotisjuhlan ja Oesterheldin “katoamisen” 30-vuotispäivän kunniaksi järjestettyä näyttelyä. Se painetaan myös Muestra 50/30 -julkaisuun.

2019 Stefano Knuchel tapaa Desterin tehdessään dokumenttielokuvaa Hugo in Argentina. Knuchel kirjoittaa artikkelin italialaiseen Fumetto-lehteen. (n:o 121, 2022). Siihen asti Dester on ollut osa Hugo Prattin luomaa “myyttiä”, ja hänen sanotaan olevan Suolaisen meren balladi -tarinassa esiintyvän Pandoran esikuva.