Seura-lehden sarjakuvat

[Lurker]

Ei ole SEURA enää kuin kalpea aavistus loistonsa päivistä.

Anni Nykäsen Mummo, Juba Tuomolan Essin ja Einarin huusholli sekä Ratsupoliisi King. Siinä vähät sarjakuvat, ihan hyviä sinänsä.

[VesaK]

Ei ole SEURA enää kuin kalpea aavistus loistonsa päivistä.

Anni Nykäsen Mummo, Juba Tuomolan Essin ja Einarin huusholli sekä Ratsupoliisi King. Siinä vähät sarjakuvat, ihan hyviä sinänsä

Tylsää kyllä. No, jos Juba tajuaisi lopettaa ja tilalle saataisiin mielenkiintoisempi kotimainen sarja. Seura on sellainen mummolehti, että jokainen uudistus on hyvä.

[Doc Lomapäivä]

No, jos Juba tajuaisi lopettaa ja tilalle saataisiin mielenkiintoisempi kotimainen sarja

Mielenkiintoinen sanavalinta Arktisen Banaanin toimittajalta, ajankohtaisiin uutisiin viitaten.

[VesaK]

Mielenkiintoinen sanavalinta Arktisen Banaanin toimittajalta, ajankohtaisiin uutisiin viitaten.

Kyllä kyllä, minä olen mielenkiintoinen.

[Reima Mäkinen]

Helvetti mitä "keskustelua".

Seuran levikkihän on pudonnut nopeasti melkein puoleen siitä mitä se pitkään oli. Saa nähdä kauanko tämä kehitys jatkuu ja miten se päättyy? Pienempi lukijamäärä ei voi olla vaikuttamatta myös sellaisen sisällön kuin sarjakuvien ja sanaristikoiden määrään (ja laatuun?).

[VesaK]

Tilasin puolivahingossa Apu-lehden ja huomasin että se kertoo aivan eri planeetasta kuin Seura. Seuran nuorekkain juttu on Anni Nykäsen Mummo-sarjakuva. Kun Seuraan haastateltiin Mauri Kunnasta Beatles-albumin ilmestymisen johdosta, viiden-kuuden sivun jutussa ei mainittu sanaa "sarjakuva" kuin (ehkä) yhden kerran.

Kauan on aikaa siitä, kun Avussa oli oikea sarjakuvaliite, nyt mennään yhden sivun varassa. B. Virtanen, Pulteri sekä Baby Blues. Ei mitenkään huikeaa, mutta onneksi toimitus tajuaa uudisoida sarjakuva-alaakin aina toisinaan.

Lasse Lehtinen, tuo Suomen jämäpaasilinna, muisteli jossakin nuoruutensa muistelmateoksessa miten selkokielistä ikä-ihmisten aviisia eli Seuraa tehdään. Olen tässä kohdin täysin hänen mielipiteidensä puolella.

[Ördög]

Professori Timo Vihavainenkin tykkää Mutista ja Jehvistä.

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2018/03/jussi-juonion-nauru.html

Jotenkin tuntuu, että sarjakuvat olivatkin 1950-luvulla ylivertaisia nykyisiin verrattuna. Voihan siihen ikäkin vaikuttaa, mutta en taida olla yksin tällä kannalla. Katsokaapa vain vaikkapa Sarjakuvalehti-nimistä julkaisua ja sitten nykyisiä alan tuotteita.

No, joka tapauksessa muistan, miten eräässä sarjassa Matti Mainio kuuli äkkiä Jussin nauravan hillittömästi ja meni katsomaan, mistä on kysymys. Hän huomasi ystävänsä ja huonetoverinsa seisovan silityslaudan ääressä edessään kuuma rauta ja palaneet housut.

Matille Jussi selitti, kun naurultaan sai puhutuksi, että on huomannut, miten paljon mukavampaa on nauraa kuin itkeä. Itku taas tuli siitä, että Jussi oli tullut polttaneeksi Matin housut.

Argumentaatio, jossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, ilmeisesti vain raivostutti Matin, sillä seuraavassa kuvassa Jussi istui lattialla silmä mustana ja tähtiä katsellen. Vähän aikaa hän oli aivan ymmällään.

Seuraavassa kuvassa kuitenkin näemme hänen taas nauravan hillittömästi.
Mitä me tästäkin opimme, en tiedä. Selvää joka tapauksessa on, että Jussi, jossa kaiketi oli aika lailla intellektuellin vikaa, pyrki radikaalisti hallitsemaan emootioitaan. Sitä paitsi hän pyrki ns. positiiviseen ajatteluun.

Voidaan sanoa, että koko yritys meni farssiksi, kun siitä koitui vain selkäsauna. Mutta entäpä jos nuo emootiot, jotka liittyivät mielentilan ilmauksiin (nauraminen, itkeminen) olivatkin aitoja? Ehkä Jussi siis todella myös tunsi mielihyvää nauraessaan?

Siinä tapauksessa hänestä olisi tullut niin sanottu uusi ihminen ja sehän on asia, johon radikaalit ovat pyrkineet jo pari sataa vuotta. Silloin lupaus uudesta uljaasta maailmasta olisi jo miltei lunastettu ja voisimme horjumattomalla uskolla jatkaa eteenpäin Jussi Juonion viitoittamaa tietä.

[T.Kokkila]

Satuin lueskelemaan Seuran numeroa 5/2019. Pääkirjoituksessa kerrotaan että lehden netissä toimivalta Lukijaraadilta oli kysytty vakiopalstojen kiinnostavuutta. Sarjakuvista B. Virtanen uppoaa lukijoihin, sen sijaan Ratsupoliisi Kingiä 71 % vastaajista ei pitänyt kiinnostavana. Muita sarjakuviahan lehdessä ei nykyään enää ole, kun Mummo loikkasi päivästripiksi Aamulehteen.

[Lurker]

Satuin lueskelemaan Seuran numeroa 5/2019. Pääkirjoituksessa kerrotaan että lehden netissä toimivalta Lukijaraadilta oli kysytty vakiopalstojen kiinnostavuutta. Sarjakuvista B. Virtanen uppoaa lukijoihin, sen sijaan Ratsupoliisi Kingiä 71 % vastaajista ei pitänyt kiinnostavana. Muita sarjakuviahan lehdessä ei nykyään enää ole, kun Mummo loikkasi päivästripiksi Aamulehteen.

Ratsupoliisi King oli joskus kiinteä osa Seuran brändikuvaa, Erkki Liikanen taisi mainoksissa jopa Kingiä näytellä ja hoilasi sitä Seuraihminen-biisiä.

[Lurker]

Saman kustantajan Suomen kuvalehdessä sarjan nimi vuonna 1957 oli Emmi.

Sanomalehdissä Little Woman -sarjakuva puolestaan tunnettiin nimellä Kielo Kananen. Elää yhä sanaristikoissa, jos vihjeenä on Kielo niin vastaus voi olla Kananen.

[sarja]

 Seura voisi  julkaista  Ratsupoliisi Kingiä netissä.  Samalla idealla kuin Helsingin Sanomat  Rip Kirbyä. Se voisi
olla ehkä toimiva ratkaisu.

[Lurker]

Seura-lehtiä voi nyt katsella Kansalliskirjasto digiarkistosta, mustavalkoisina tosin.

Saataville tulivat kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet!


Sieltä voi sitten etsiä sarjakuvia. Mikähän tämä Lelle kotikissakin on? Tutun näköinen kyllä.

EDIT: Pienellä nettihakemisella löytyi, kissa on Ooloo ja tekijä George E. Studdy, jonka tyyli oli tietty Bonzosta tuttu!

https://ukcomics.fandom.com/wiki/George_E._Studdy_(1878-1948)

[Lurker]

Onkohan tämä papukaijasarjakuva Laura laulelee kotomaista tekoa.

18/1935
19/1935

No, ei ole suomalaista tekoa, sillä syndikaattimerkintä löytyi. Olisipa ollut löytö.



Lisäys: Kyseessä on Felix-kissasta tutun Otto Mesmerin “Laura the Parrott”. Myös Pat Sullivan näyttää piirtäneen sarjaa.

[Reima Mäkinen]

Seura-lehtiä voi nyt katsella Kansalliskirjasto digiarkistosta, mustavalkoisina tosin.

Saataville tulivat kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet!

Sieltä voi sitten etsiä sarjakuvia.

Eikös se Martta Wendelinin sarjiskin, josta on ollut Kvaakissa puhetta, osu juuri tuohon. Juuri sarjakuvien kohdalla on harmi että digitointi on mustavalkoinen. Värit on kuitekin aika oleellisessa osassa, vaikkapa myös Hauhion ja Jaatisen sarjakuvissa. Nämä monet kun on vähintään yhtä paljon maalattu kuin piirretty.

[Darth Mika]

Eikös se Martta Wendelinin sarjiskin, josta on ollut Kvaakissa puhetta, osu juuri tuohon. Juuri sarjakuvien kohdalla on harmi että digitointi on mustavalkoinen. Värit on kuitekin aika oleellisessa osassa, vaikkapa myös Hauhion ja Jaatisen sarjakuvissa. Nämä monet kun on vähintään yhtä paljon maalattu kuin piirretty.

Mullahan oli nuo Wendelinin värilliset skannit, mut se on tuolla kiintolevyllä, joka on viottunut. Arrrgghhhh!
Enkös mä laittanut niitä tonne Google driveen tai dropboxiin...ottiko joku ne sieltä?
Se Wendelinin sarjakuva on tosi värikäs!