Dav Pilkey (Koiramies ja Kapteeni Kalsari)

[Jarkko Sikiö]

Kulttuuritoimitus kirjoitti arvostelun uudesta Koiramiehestä.

[Matti Karjalainen]

Jos kirjaston näkökulmasta asiaa tarkastelee, niin Koiramies edustaa tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituinta ja lainatuinta lastensarjakuvaa, jos uusinta Tatu ja Patu -albumia ei lasketa mukaan. Enkä yhtään ihmettele! Hauskojahan ne ovat, parin luetun albumin perusteella. Ainakin tämmöinen kyyninen aikuislukija sai useammat naurut uudesta "Koiramies ja Kisulii" -albumista.

Lapsena luin itse Lucky Lukeja ja Asterixeja, ja niihin verrattuna Koiramies-tarinat ovat toki vaisuja, mutta johonkin Toni Poniin tätä on kuitenkin ihan turha verrata. Sarjakuvat tarjoilevat ihan mukavia silmäniskuja aikuislukijan suuntaan - albumien alkuperäisnimetkin ovat systemaattisesti viittauksia johonkin maailmankirjallisuuden klassikkoon - ja pohjimmiltaanhan kyse on maailman infantiileimman genren eli supersankarisarjakuvan parodiasta.

Pilkeyn huumori ja tahallisen yksinkertainen piirrosjälki on houkutellut monet tuntemani muksut (mukaan luettuna oma juniori) tekemään omia Koiramies-henkisiä sarjakuvia. Muutenkin uskallan väittää, että Koiramies on tehnyt sarjakuvaharrastuksen jatkuvuudelle enemmän kuin mikään muu sarjakuva 2000-luvulla.

[Jarkko Sikiö]

Vanhemmat toki tietävät, että on tärkeä leikkiä lapsen (kehitys)tasolla.

Tämän voi oman kokemukseni perusteella yleistää viihteeseen. On turha ostaa Asterix vasta lukemaan oppineelle, lukeminen on vielä kovan työn takana.

[haplo]

Varasin ja lainasin ekaluokkalaiselle ensimmäisen Koiramiehen viime viikolla. Luki yhden ainoan päivän aikana kokonaan ja lähti sitten piirtämään sarjakuvaa. Sanoisin, että nappiin meni.

Tykkää tuo poika lukea taskareitakin, mutta niissä huomaa tekstin olevan vielä niin vaikeaa, ettei keskittyminen riitä yhtä pitkiin lukuhetkiin. Olen pohtinut Aku Ankan tilaamista, mutta selailun perusteella niissä kieli on mennyt itsearvoiseksi kikkailuksi, joka ei tue lukemaan oppimista kuten ennen. Voi olla vääräkin mielikuva, mutta eiköhän Koiramies ole meille nyt se sopivin.

[Jarkko Sikiö]

Olen kaksosten isänä miettinyt miten valtava merkitys on representaatiolla ja miten harmillisen vähän sarjakuvamuodossa on tytöille mitään ennen kuin mennään vähän myöhemmin mangaan.

Hyvä esimerkki on, ettei poika millään saisi siskostaan pelikaveria, jos ei beat 'em up -hahmoissa olisi naisia valittavana.

Koiramies on loistava, mutta tytöille pitäisi myös olla joku vastaava kissanainen. Samalla mietin myös, miten suppressiivinen maailma tältä osin on, koska varmaan jo pelkkä tyttökissa rusetti päässä yhdistettäisiin suuryritykseen.

[Jarkko Sikiö]

DC:llä on Super Hero Girls tai vastaava, jossa on DC:n naissupersankareita nuorempina versioina.

Sarjakuvakaupassa vuosi sitten oli lehtiä englanniksi. Vaikuttaa enemmän animaation sivutuotteelta. Animaationakin sellainen, jota molemmat katsovat, mutta ei mikään erityinen hitti meidän perheessä.

[Petteri Oja]

Jotain

Olen kaksosten isänä miettinyt miten valtava merkitys on representaatiolla ja miten harmillisen vähän sarjakuvamuodossa on tytöille mitään ennen kuin mennään vähän myöhemmin mangaan.

Jotain kuitenkin on, esim. Peppi Pitkätossu, Hilda ja Akissi.

Suomessa Juban Minervat, Ahokoivun ja Hakkolan Sanni & Joonas, Supisen ja Nykäsen Rosmariini.

Enemmän tietysti saisi ja pitäisi olla.

[Jarkko Sikiö]

Suomessa Juban Minervat, Ahokoivun ja Hakkolan Sanni & Joonas, Supisen ja Nykäsen Rosmariini.

Kiitos, nämä ovat hyviä esimerkkejä joissa ilahduttavinta toki on niiden kotimaisuus.

[Reima Mäkinen]

Onpas mainio ketju.

Lapsena luin itse Lucky Lukeja ja Asterixeja, ja niihin verrattuna Koiramies-tarinat ovat toki vaisuja,

Minä peilaan lasten sarjakuvia omaan lapsuuteeni, ja tämä tuntuu niin infantiililta. Tein itse samanlaisia 10-vuotiaana.

Voiko tuo olla vain sitä, että ukkelit ei (muka) ymmärrä hyvän päälle?

DC:llä on Super Hero Girls tai vastaava, jossa on DC:n naissupersankareita nuorempina versioina. On sekä pikkutyttöversio että teiniversio.

Power Puff Girls on sitten jo mennen talven lumia? Heitetään listan jatkoksi vielä Smurffit, joiden viimeisin tuleminen printissä ei valitettavasti silkan kokonsa vuoksi sovi lasten käsiin.

Markkinavyörytys on nykyään niin kovaa, että mikään ei kestä. Koiramiehen ja Kapteeni Kalsarin suosio on käsittääkseni rakennettu ilman animaatioiden vetoapua? Onko tämä validi huomio, voisi nimittäin kuvitella että telkkarinkin taikavoima lasten vihkijänä kulutustuotteiden pariin himmenee sitä mukaa kun teeveeohjelmista vieraantunut sukupolvi tulee lisääntymisikään.

Mutta erittäin hyvä huomio se on että sarjikset jotka innostaa piirtämään itsekin on aina hyviä. Mitä aikoinaan sarjiskursseja vetelin, niin kylläpä ne nuoret piirtelivät helposti parodioita supersankareista ja esimerkiksi Tarzanista, vaikka alkuperäinen ei ollutkaan aivan palikkatyylillä piirretty. Sitten myöhemmin ovat piirtäneet mangapäitä ja video/tietokonepelihahmoisia sarjiksia. Eli väittäisin että itse tekemään innostamiseksi sarjiksen ei välttämättä tarvitse olla vasurilla väsätty.

Samalla mietin myös, miten suppressiivinen maailma tältä osin on, koska varmaan jo pelkkä tyttökissa rusetti päässä yhdistettäisiin suuryritykseen.

(Tarkoittanet tukahduttava? Mietin vaan kun suomenkielessä tuota sanaa ei ole, googlailun perusteella se yhdistyy lähinnä lääketieteelliseen jargoniin.)
Hello Kitty, joo. Mangapuolella kyllä on täällä muuten joskus liki 10 vuotta sitten julkaistu hauskoja marsu, kani ja koirasarjakuvia ihan pienillekin, mutta eipä niitä enää taida olla pahemmin saatavissa.

Ja maailmasta puheen ollen. Se on nyt niin erilainen kuin Lucky Lukejen ja Asterixien tullessa, että ei voi kyllä verrata. 

[Jarkko Sikiö]

Mangapuolella kyllä on täällä muuten joskus liki 10 vuotta sitten julkaistu hauskoja marsu, kani ja koirasarjakuvia ihan pienillekin, mutta eipä niitä enää taida olla pahemmin saatavissa.

Sangatsu Manga tuo Hamsteripäiväkirjat uusintapainoksina tämän vuoden aikana, tammikussa ensimmäinen ja tässä kuussa toinen osa.

[Hamilkar]

Kapteeni Kalsarista on tietty piirroselokuva ja lasten animaatiosarja myöskin. Tyttären kanssa luettu innolla Kapu Kalsarit ja Koiramiehet, joten kyllä tytötkin niistä pitää! Otoskoko tietty pieni (1 kpl)...

[haplo]

Olisikohan Phoebe and Her Unicorn sarjakuva, joka oletettavasti uppoaisi enemmän tyttöihin? No, meillä varmaan yksi pojistakin kiinnostuisi jos englantia osaisi.

Vähän sitkaasti löytyi nopealla haulla esimerkkistrippejä, mutta yksisarviset tuntuvat olevan nyt pinnalla, ja sellainen tästä löytyisi. Ei vaikuta suinkaan huonolta. Johonkin lehteen sarjissivulle?

[Matti Karjalainen]

Koiramiehestä tullaan näkemään tulevaisuudessa, miten nykyiset lapsilukijat suhtautuvat siihen vanhempana. Kvaakissa se ei tunnu juuri ketään kiinnostavan.

Luullakseni moni voi niihin suhtautua nostalgisesti tai kertoa niiden olleen sisäänheittäjiä sarjakuvaharrastuksen maailmaan.

Ja jos tällä foorumilla ei Koiramiehestä synny keskustelua, niin eipä tuo mikään ihme ole. Ei se ole millään tavalla meidän ikäpolvemme juttu, mutta sen sijaan täällä on puhuttu paljonkin 1970- ja 1980-luvun lastensarjakuvista.

[Reima Mäkinen]

Hesari kertoi tässä päivänä eräänä että Pilkey on joutunut jonkinlaisen somekohun kohteeksi. Kalsarin spin-off -sarjassa oli aasialaisia ilmeisesti rodullistettu hieman liian ronskilla kädellä. Kustantaja oli vetänyt teokset myynnistä. Kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta siitä löytyy jutun mukaan muutama kappale Helsingin kirjastoista.