Darling, mites tää Arizoonan rakkaus tuntui näin haalealta, toki suurimmat paukut ammuttiin jo edellisissä osissa, mutta kuitenkin, aurinko ei korvenna niin kuumana, Miken kasvot on silkoisemmat, ikään kuin Chihuahuakin olisi ollut ennen kauniinpi. Sucker, tekstikin oli niin ohutta että piti välillä tihrustella hieman lähempää mitä siinä sanottiin. Goddamn. Ei nyt ollut laisinkaan samanlaista tatsia kuin mielestäni parhaimmissa osuuksissa Tsi-na-pah, Pitkä marssi, Aaveheimo, Sir. Piirrosjälkikin oli jotenkin jotenkin... no jotenkin poissaolevaa. Bitch, onko näitä "claremontismeja" ollut näissä Liken Blueberryissä enemmänkin (kun on tullut luettua noita vanhoja Epicin kokoomia)? Muutoinkin puhekuplien sisältö tuntui jotenkin töksähtelevältä, damn it.
Tulipahan kuitenkin vihdoinkin saatua tarinalle päätös.
Yeess, Sir.