Viimeinkin sain luettua kaikki suomennetut Blueberryt
Marshal Blueberry 1-3. Näitä en ollut aiemmin lukenut ja jäi vähän ristiriitainen tunnelma. William Vance on mielestäni hyvä kuvittaja mutta jotenkin taide ei tuntunut tässä toimivan niin hyvin kuin muissa töissään. En tiedä mikä on taustalla että Rouge hoiti homman loppuun. Tarinan olisi voinut kyllä tiivistää lyhyemmäksi kuin kolmeksi albumiksi
Blueberryn nuoruus. Huomasin että en näistäkään ole aiemmin lukenut kuin helvetillinen tehtävä, säälimätön takaa-ajo ja atlantan hurjapäät 90-luvun alussa. Lisäksi mustanaamiosta 80-luvulla ensimmäisen nuoruus albumin tarinat. Kolme ensimmäistä lyhyitä pokkariin tehtyjä tarinoja jotka eivät nyt ihan varsinaisia klassikkoja ole mutta ihan hyvää luettavaa. Neljänestä albumista alkaen taso nousi mutta kuinka väärin tätä sarjaa onkaan suomessa kohdeltu. Ensin semic jättää yhdeksännen (4 semic numeroinnilla) albumin jalkaisematta ja kun jalava jatkaa julkaisemista niin ei sekään julkaise tuota albumia. Tiedän että tuosta on piraattiversio olemassa mutta ei ole osunut vielä omalle kohdalle. Sitten Jalava vielä albumin 11 jälkeen lopettaa julkaisun kesken tarinan. Albumin 9 ja albumista 12 eteenpäin kyllä mielellään näkisi vielä joskus jonkun julkaisevan.
Blueberry. Ensimmäiset kaksi albumia fort navajo ja ukkosta lännestä on zoom albumeina tullut lapsena luettua todella monta kertaa. Yksinäinen kotka, kilpaa kuoleman kanssa ja kohtalokas kaivos tullut ostettua vasta aikuisena ja luettua 90-luvun lopussa kertaalleen eikä niistä paljon mitään kyllä muistanut. Hopeatähti jonka olen mustanaamiosta lukenut 80-luvun lopulla oli muistista haihtunut kokonaan. Rautahepo, teräskäsi, siouxien jäljillä, kenraali kultatukka, kadonnut kaivos ja kultaluoteja ampuva aave olivat paremmin muistissa koska ne tuli luettua silloin kun integraalit julkaistiin. Tässä kohdassa ehkä saavutettiin Blueberryn tarinoiden ja kuvituksen huippu.
Chihuahua pearl, puolen miljoonan dollarin mies, ruumiskirstun balladi, lainsuojaton, angel face, tsi-na-pah, pitkä marssi ja aaveheimo tullut luettua kertaalleen 1994-2002 välillä kun ovat ilmestyneet ja hyvin heikko oli muistikuva. Nämäkin jatkavat vielä niitä parhaimpia tarinoja.
Viimeinen kortti, päätepiste, arizona love, mister Blueberry, Varjot Tombstonen yllä, Geronimo, ok corral ja dust olivat kaikki minulle uusia albumeja. Täytyy sanoa että päätepiste oli se viimeinen albumi joka mielestäni oli vielä huippua ja arizona love aloitti tarinoiden siirtymisen vain ihan luettavaksi sarjakuvaksi. En myöskään niin suuresti enää pitänyt näiden viimeisien kuvituksesta.
Yllätyin siitä kuinka vähän aiemmin lukemistani muistin ja paljonko lopulta oli albumeja joita en koskaan ollut lukenut (17kpl). Tavallaan tuntui kuin Blueberry olisikin ollut melkein uusi tuttavuus vaikka sitä joskus on paljon lukenut niin lukeminen on keskittynyt vain alle kymmeneen albumiin.
Toivottavasti joku jatkaisi Blueberryn julkaisemista suomeksi joskus koska nyt tosiaankin kiinnostaisi lukea lisää
