Minulle oli uutta
Sinulle tulee selvästi olemaan mieluisaa luettavaa tuo Argentiinan sarjakuvan kultainen kausi -artikkeli, jonka julkaisen heti kun Kvaakissa on hiljaisempaa etten sotke muiden aikatauluja. Siinä käsitellään mm.
Hugo Prattin ja
Héctor Oesterheldin suhdetta.
Oikeastaan kyse on kultakauden loppuhuipentumasta, mutta siinä lähinnä kuvataan ettei se Eternautti tyhjästä putkahtanut ja selitetään, miksei tullut Argentiinasta useampi "Eternautti" sen jälkeen.
Eternautissa on kunnon artikkeli asiaan liittyen, mutta salaisuuksiahan nämä eivät ole, eli
Julio Schiaffino todella huhki Eternautin kanssa alusta loppuun ja jätti aivan tunnistettavan jäljen.
Solanon apuna ahkeroi myös teini-ikäinen
José Muñoz vuonna 1959. Haastattelussa Muñoz kertoi työnsä näkyvän Eternautin viimeisten 60 sivun aikana ”siellä sun täällä”, tämäkin on vaikea triviatieto kaivaa ilman espanjan taitoa.
Lisäksi jälkikäteen tehtyihin korjauksiin ja parannuksiin osallistui lisäapuna
Leopoldo Durañona, joka kertoo hauskoja juttuja ajaltaan Oesterheldin kanssa, myös siitä tulee artikkeliin yksityiskohtia.
Kun kirja on käsissänne, niin voin ihan osoittaa sivuja ja kertoa miten eri taiteilijat näkuvät, sivuja kun tarpeeksi kauan tutkii, niin alkavat sitten eri taiteilijoiden viivatyöskentelyt näkymään ihan omaan silmään.