Kun jälleensynnyin hirviönä

[Sampsa Kuukasjärvi]

KJH 16 luettu. Mielestäni erinomaista tässä osassa on se, että lohikäärme Veldora vapautuu vihdoin vankilastaan! Samalla onneksi päättyy myös pokkarien lopussa ollut tekstimuotoinen Veldoran päiväkirja, joka sahasi kauan samaa piikittelyä eikä enää juuri tuonut kiinnostavaa lisätietoa sarjakuvaan. Myös ihmisten ja hirviöiden johtajien kokous lopussa on kiinnostava.

Tavallaan tämä sarja on edelleen hyvin kirjoitettu. Käänteet ovat taitavia, hahmot värikkäitä, huumorikin on hauskaa, mutta mutta…

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Vähän aiemmin Rimuru siis surmasi 20 000 Falmuthin ihmissotilasta, jotta pystyi muuntumaan demoniruhtinaaksi ja nostattamaan tapetut ystävänsä kuolleista. Tämä oli hyvin radikaalia. Nyt 16. osassa Rimuru ja hänen ystävänsä päättävät kertoa julkisuuteen valheen, että ennestään pelätty Veldora teki tuon joukkomurhan, koska tieto siitä ymmärrettävästi ei olisi Rimurulle hyväksi. Rimuru myös aikoo lisätä kärsimystä Falmuthissa synnyttämällä siellä sisällisssodan.

Huhhuh! Valitettavasti minun silmissäni tällainen ”tarkoitus pyhittää keinot” -toiminta poistaa Rimurulta sankarin arvon ja tekee hänestä pahiksen. Päähenkilöstä tuli yhtäkkiä hyvin epäsympaattinen, vaikka hän pokkarin lopussa sanoo, että hän haluaa tuoda voimillaan onnellisuutta kaikille.

[Antti Valkama]

Spoilerikohtaan:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Minustakin sellaiset jutut ovat epämiellyttäviä. En pidä tarinoista, joissa sympatisoitavaksi päähenkilöksi tarkoitettu tyyppi ryhtyy armottomaksi tappajaksi. Toisaalta tarinan perustelu sille lienee ensinnäkin sota: Hyökkäävä vihollinen oli tulossa tappamaan kaikki, joten se piti joka tapauksessa pysäyttää. Eli Rimuru teki nopeasti (melkein) sen, mitä olisi täytynyt joka tapauksessa tehdä. Ja toiseksi kyse on jaosta omaan väkeen ja muihin: Ystävien ovat määrättömän paljon arvokkaampi kuin ulkopuolisten. Onhan temppu silti myös japanilaisittain raaka, mutta tuo me vs. muut on siellä enemmän yleisesti tunnustettu jakoperiaate kuin meillä, ja siksi sitä paheksutaan kai  vähemmän.

Löytyy muuten sellaisiakin isekai-tarinoita, joissa päähenkilö saman tien uuteen maailmaan tultuaan on valmis julmuuksiin. Eräässä lukemassani sarjiksessa päähenkilö itsekin pohti, että kas, eipä tunnu tappaminen missään, luulin että se vaivaisi omaatuntoa mutta ei vaivaakaan. Mutta enemmän on kyllä sellaisia, joissa ihmisten tappaminen on ikävä juttu silloinkin, kun se on välttämätöntä, tai sitten ehdottomasti kartettava juttu. (Silloin päähenkilö yleensä on niin ihmeellisen vahva, että hän voi hoitaa konfliktit tappamattakin.)

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jatkan keskustelua spoilereissa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ymmärrän, että kyseessä on sota, mutta mielestäni Rimuru on niin älyttömän voimakas, että hän olisi voinut kukistaa tuon suuren armeijan ilman tappamista. Toisaalta se toki ei olisi tuonut hänen tapettuja rakkaitaan takaisin, mikä nimenomaan oli tarkoituksena; ”sadonkorjuujuhla” (karmea eufemismi!) kun vaati uhrit. Joo, ystävien elämät ruukaavat olla arvokkaammat kuin vieraiden.

Kioskilta lähti mukaan sarjan 17. pokkari. Luin sen nopeasti. Demoniruhtinaiden kokous, johon Rimuru änkee mukaan, on huippujännittävä. Odotan kokouksen jatkoa malttamattomana. Repesin, kun Veldora jäi mangoihin koukkuun. Ennen kaikkea tämä sarja vilisee hyvin keksittyjä hyvis- ja pahishahmoja. Cool Diablo on uusi suosikkini.

Luvun 75 lopussa muuten ymmärsin Rimurun repliikin ja ilmeen täydellisen väärin. Luulin, että Rimuru huomasi siinä, että kuningatar Ramiris, se keijun näköinen ja kokoinen olento, oli demoniruhtinas Clayman valeasussa! Huh.

Jotakin tässä sarjassa tehdään myönteisesti eri lailla, sillä en ole aiemmin lukenut mitään mangaa näin monta osaa. Kiva tätä on lukea, kun myös suomennos ja ladonta ovat huolellisia. Suomeksi ollaan muuten jo melko lähellä alkuperäisiä kokoelmia: tätä on nyt ilmestynyt japaniksi 22 ja englanniksi 19 osaa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Selvitin KJH:n alkuperäisten romaanien (light novels) suhdetta mangaan ja animeen, ja yllätyin. Materiaalia riittäisi mangaan ja animeen vaikka kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi! Romaaneja on ilmestynyt tällä hetkellä japaniksi ”vain” 20 osaa, mutta ne kulkevat erittäin paljon edellä muita medioita.

Tv-sarjan ensimmäinen kausi (2018–19) kattoi romaanit 1–3, ja toinen kausi (2021) romaanit 4–6. Nyt suomeksi ilmestynyt mangan 17. osa ei ole vielä päässyt sisällössään kuudennen romaanin loppuun.

Romaanien kuvittaja Mitz Vah on päähahmojen ulkonäön alkuperäinen suunnittelija. Mitz Vah on näköjään nimimerkki, sillä ”mitzvah” (suomeksi mitsva) on hepreaa eikä suinkaan japania ja tarkoittaa juutalaisuudessa Jumalan antamaa käskyä tai hyvää tekoa. Erikoista. En löytänyt googletuksella enkuksi selitystä nimimerkkivalinnalle enkä kuvittajan oikeaa nimeä.

[Antti Valkama]

Jep, nimimerkillä toimiminen on sangen yleistä. Myös moni ihan aitojapanilainen nimi mangapokkareiden kansissa on taiteilijanimi. Toki erikoisemmat on helpointa tunnistaa sellaisiksi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

KJH:n osa 18 on lehtipisteissä. Selauksen perusteella taistelua on paljon luvassa. Mielenkiintoista nähdä, kunhan ehdin lukea, mitä demoniruhtinaiden kokouksessa tapahtuu.

Julkaisun lopussa lukee, että osa 19 ilmestyy ”näillä näkymin helmi–maaliskuussa” ja että tarkka päivä ilmoitetaan kustantajan kotisivulla heti kun se varmistuu.

Tuo ”helmi–maaliskuu” on yli kahden kuukauden päässä. Sarjan täkäläinen julkaisutahti tulee väistämättä harvenemaan ensi vuonna, koska täällä ollaan jo niin lähellä japanilaisia alkuteoksia – Japanissa on nyt ilmestynyt 22 osaa. Aiemmin suomeksi on tullut sarjan pokkari tasaisesti joka toinen kuukausi: vuonna 2020 viisi osaa, 2021 seitsemän ja tänä vuonna kuusi osaa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

KJH:n osa 18 on lehtipisteissä. Selauksen perusteella taistelua on paljon luvassa. Mielenkiintoista nähdä, kunhan ehdin lukea, mitä demoniruhtinaiden kokouksessa tapahtuu.

Tämä on hyvä, jännä numero. Milimin outo käytös ihmetyttää, mutta syy varmasti selviää tulevaisuudessa. Entiset jätit vaikuttavat hämmästyttävän voimakkailta. Hauskaa, kun Diablo, Shion ja Shuna kilpailevat Rimurun suosiosta ja kun Veldora on koukussa mangaan.

Mitähän tapahtuu demoniruhtinaiden kokouksessa osassa 18 sivulla 59 (luvussa 81)? Tummapukuinen Rimuru kai heittää tai ampuu jotakin häntä syyttävää Claymania kohti, mutta mitä? Entä miksi kuvataan kopsahdus vähän myöhemmin? Tällaiset epäselvät ruudut tekevät mangan lukemisesta minulle usein vaikeaa. Skannaan tähän sivujen 58–59 aukeaman; vasemmalla siis on sivu 59.

Aikamääreissä osui yksi ristiriita silmiin. Osassa 1 kerrottiin, että Veldora oli vankeudessa 300 vuotta. Kuitenkin osassa 17 luvussa 76 sanotaan jopa kahdessa eri kohdassa, että Veldora katosi noin 2 000 vuotta sitten ennen kuin nyt palasi. Onkohan jompikumpi aika väärin, vai onko kyse eri tapahtumista? Itsekseni ainakin mietin.

[MarXus]

Voisiko olla että Rimuru potkaisee tuolinsa Claymania kohti ja se hajoaa osuessaan seinään? Ja tuo kopsahdus voisi kuvata vain askeleen ääntä? En siis tiedä sarjasta mitään, kunhan arvailen kuvan perusteella.

[Antti Valkama]

Juu, tuolihan siinä lentää. Aiemmassa kuvassa Rimurun edessä näkyy tuolin selkää, sitten tuoli iskeytyy seinään ja lopuksi näytetään Rimuru jalka koholla. Eli hän on potkaissut tuolin.

Kyllä, kopsahdus näkyy kengän kohdalla joten se on askel. Tarkoituksena lienee tehdä selväksi, että Rimuru astuu toista kohti, ei vain seiso aloillaan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos! Nyt kun katson, niin koristeellinen tuoli se on. Luulin tuota lentävää esinettä paljon pienemmäksi. Mutta sivun 58 lopussa ei ehkä näy tuolin selkä, vaan Rimurun polvea ja saappaanvartta kun hän kurottaa jalkaa kohti tuolia.