Käsikirjoittaminen / työskentely ym.

[V3§a V1tikain3n]

Stripeistä teen yleensä suoraan kuvakäsiksen, tai jos idea on todella selkeä niin yksi lausekin riittää.

Kerran kaverin kanssa keksimme yöllä puhelimessa tosihauskan bumerangivitsin. Hekotimme molemmat vedet silmissä, olihan toki jo väsymystäkin pelissä. Jotta idea ei menisi hukkaan kirjoitin paperille "bumerangivitsi" koska olin aika varma että NIIN hauskan jutun muistaisin kyllä pelkästä nimestäkin.

Mutta kuinkas kävikään: en muistanut yöunen jälkeen, kilautin kaverillekin, ja lopulta piti väkisin kirjoittaa puolenkymmentä uutta bumerangivitsiä joista ehkä joku saattoi olla "se". Mutta yksikään niistä ei ollut sellainen kuoliaaksinaurattaja.

Mitä tästä opimme?

Kannattaa kirjoittaa ylös muutakin kuin pelkkä vitsin otsikko.


TOKI on myös se mahdollisuus että kun kesken esim keskustelun pöydässä kaivat esiin muistivihon ja kirjoitat ylös loistavan ideasi, kaikki pöydässä luulevat että teet juuri hänestä jotain irvimukaelmaa seuraavaan sarjaasi. No, niin varmaan teenkin. Oppivathan olemaan.

[ökpö]

Piirtäminen tökkii... Tulin siis taas Kvaakkiin kuokkimaan.

Jos joku haluaa nähdä ehkä hieman överiksi mennyttä kuvakäsikirjoittamista, niin tässäpä esimerkki siitä millaisia tein vuosia sitten. Paperi oli vähän yli A4-kokoista.

http://melaja.fi/rhia/kuvat/skannit/pg13_hahmotelma.png

Tuo on siis samasta sarjiksesta, jonka ekat kymmenisen sivua laitoin syksyllä näytille. Jos vaikka joku sattuu muistamaan. Luonnoksia oli työläs tehdä, mutta tuloskin taisi sitten kokonaisuutena olla paljon parempaa kuin nykyisin.

Esimerkki nykyisestä tyylistä vaikka tässä (kokokin on puolittunut):

http://melaja.fi/rhia/kuvat/skannit/pg13.png

[Jarmo]

ehkä hieman överiksi mennyttä kuvakäsikirjoittamista

Ehkä hieman... sais joskus tommoista jälkeä aikaan mitä toinen tekee käsikseksi..  

[Jukka]

Omat käsikirjoitukseni syntyvät millloin mitenkin.

Joskus teen ensin tekstit,  dialogin tai monologin ja alan vasta sitten miettiä kuvitusta.

Joskus teen ensin kuvituksen ja alan vasta sitten miettiä tekstejä.

Joskus teen tarkan kuvakäsikirjoituksen ruutujakoineen ja kaikkineen.

Joskun vain alan piirtää ilman tarkempaa tietoa mihin olen menossa.

[J.Kantelinen]

Yleinen kysymys, miten pitkiä tarinoita olette saaneet piirrettyä loppuun? Sivumäärässä. Ja mikä taktiikka oli aloittaessa - 'kunhan piirrän', 'hieman suunniteltu' vai 'teksti valmis, kuvakäsikirjoitus ja lopuksi vasta piirros'?

Ökpö, olen aiemminkin huomannut, että teet perhanan hyvännäköistä jälkeä. Kuinka aktiivinen olet tuon piirtämisen suhteen? Ja tosiaan tuo kuvakäsikirjoitus oli vähän turhan pitkälle vietyä. Eikös se tikku-ukko malli olisi hieman nopeampaa.

[Veli Loponen]

Yleinen kysymys, miten pitkiä tarinoita olette saaneet piirrettyä loppuun? Sivumäärässä. Ja mikä taktiikka oli aloittaessa - 'kunhan piirrän', 'hieman suunniteltu' vai 'teksti valmis, kuvakäsikirjoitus ja lopuksi vasta piirros'?

Jos puhutaan ihan omista tarinoista, niin PoA on tällä hetkellä jonkinlainen ennätys. Eli kaksi valmista lehteä, yhteensä 41 sivua. Kolmas osa pitäisi vielä tehdä, niin sitten on n. 60 sivua (jos lasketaan mukaan Lucifer Chronicles, joka on itsenäinen johdanto PoAan, vaikkakaan ei mun kirjoittama, niin sivumäärä nousee sataan). Tämä ei siis vielä ole valmiiksi asti piirretty.
Työn alla on toisen käsikirjoitukseen perustuva tarina, joka valmistuessaan on ainakin 60 sivua.
Tuon oman tarinan kohdalla parhaiten sopii kai vaihtoehto "hieman suunniteltu".

[ökpö]

Ökpö, olen aiemminkin huomannut, että teet perhanan hyvännäköistä jälkeä. Kuinka aktiivinen olet tuon piirtämisen suhteen? Ja tosiaan tuo kuvakäsikirjoitus oli vähän turhan pitkälle vietyä. Eikös se tikku-ukko malli olisi hieman nopeampaa.

Jes jes, pääsenpä taas mesomaan olemattomilla saavutuksillani. Kiitos kehuista. Toisin valitsin tietysti siisteimmästä päästä olevat luonnokset. Ilman noita hahmotelmia en osaa piirtää lopullista työtä. Mitä tarkempi, sen parempi, mutta yritän pitää nykyään jonkinlaista rajaa kuitenkin.

Ellei lapsena piirrettyjä lasketa, niin pisin valmis tarina on ollut 12-sivuinen. Sitten oli pitkä tauko, ja nyt piirrän sellaista pidempää juttua, josta toivottavasti tulee joskus valmis (valmiina... hmm... kolmasosa?). Teen aika tarkat suunnitelmat, koska muuten homma jää liian helposti kesken. Eli ensin sanakäsis ja sitten kuvakäsis. Sanakäsiksessä on se hyvä puoli, että siitä voi pyytää mielipiteitä ennen kuin on piirtänyt ainuttakaan kuvaa.

[Tero Mäntylä]

Lähestymistapa käsikirjoittamiseen vaihtelee aika paljon. Tarina joka on saatava nopeasti valmiiksi... esimerkiksi Kemiin viime vuonna lähettämäni tarina (http://www.studio-rain.com/tpm/comic/kemi2004/) ja FinnMangaan väsäämäni mecha tarina ovat molemmat syntynyt periaatteella: Joku pieni idea, nopea luonnostelu tai ylimalkainen sivujako ja piirtämään kun työ pitää saada nopeasti valmiiksi. Hyvä puoli on se että ei ehdi jäädä pohtimaan miten huono idea oikeastaan oli. Sopinee parhaiten lyhyihin tarinoihin (Nuo molemmat on 12 sivuisia.)

Toinen FinnMangaan tehty (http://www.studio-rain.com/maija/htmls/comics/blaomen1.html) oli hyvin pitkälti piirtäjän ehdoilla. Kunhan nyt alkuperäisen idean ja tekstit lähetti (osittain valmiisiin sivuihin) niin se oli siinä.

Yleensä kuitenkin koitan noudattaa kaavaa että kirjoitan ensin noin puolen sivun synopsiksen tarinasta ja sitten teen siitä kuvakäsikirjoituksen ja "DC-tyylisen" käsikirjoituksen. Jossa on siis jokaisesta ruudusta sanallinen kuvaus ja dialogi. Tällä menetelmällä en ole onnistunut vielä itse piirtämään mitään. Alkaa niin helposti piirtämään ja käsikirjoittaminen unohtuu... Muiden kanssa se onnistunut paremmin. Työskentely on yleensä tässä tapauksessa sitä että kirjoitan ensin käsikirjoituksesta version vihkoon mitä sitten koitan parannella kun kirjoitan käsiksen puhtaaksi tietokoneella.

Olen huomannut että mitä kunnianhimoisempi tarina on kyseessä sen vaikeampi sen työstäminen on. Peruskohellusta jossa on ehkä yksi idea jos sitäkään saa aikaan aika helposti mutta kun yrittää tehdä joitain vähän parempaa niin sitten ei olekaan tyytyväinen mihinkään.

Hahmot on yleensä ensin valmiina jollain tasolla. Sen jälkeen tulee tarina jossain yksinkertaisessa muodossa mitä sitten muokataan ja muokataan. Alainiassa prosessi vaikuttaa kaiken aikaa kokonaisuuteen eli alkaa enemmän kirjoittamaan tulevia numeroita milloin homma alkaa karata käsistä. Eteenkin on tuossa omakustannelehdessä pyrkinyt siihen että jokainen numero toimisi itsenäisesti. Toisen numeron jälkeen muuten olen pahasti Alainian kanssa eksyksissä kiitos sen että tulee kunnianhimoisempia tavotteita tarinan suhteen ja lopulta homma leviää käsiin. Eteenkin kun on tahtonut pitää ko julkaisun kuitenkin aika selkeänä seikkailuna.

Tällä hetkellä olen toteuttamassa Kvaakin haastetta... kaikista kiireistä huolimatta. Lähinnä teen sitä silloin kun ei voi tehdä muuta. Tämä tarina lähti myös yksinkertaisesta ideasta ja valmiista hahmoista. Yksi hahmoista on minulle ennestään tuttu läpikotaisin ja toinen sankari syntyi prosessin aluksi. Kolmas tarinan hahmoista tuli paljon myöhemmin - sitten kun häntä tarvittiin tarinan kannalta. Käsikirjoitus on elänyt päässäni muutamina iltoina kun olen ollut kävelemässä ja hiljalleen muodostunut jonkinlaiseksi koherentiksi kokonaisuudeksi... mikä nyt pitäisi jossain välissä kirjoittaa synopsiksen muotoon ylös. Vastaavasti aloitin ensimmäisen sivun teon. Mitään hirveän syvällistä tästäkään parodisesta kohelluksesta ei kannata odotaa.

Pisin itseni piirtämä (ja kirjoittama) julkaistu on 12 sivuinen (Joka siis tuli FinnMangaan) ja pisin käsikirjoittamani julkaistu on 30 sivuinen.

[Markku Myllymäki]

ökpö, voihan nenä, julkaisepa jotain joskus... Tuo piirrosjälki on kerrassaan hienoa.  

[Doc Lomapäivä]

Uusinta (4/04) Sarjainfoa tuli luettua, ja törmäsin viisauteen Daniel Raeburnin suusta:

"Minusta sarjakuva on ensisijaisesti kirjoittamista, sillä ilman hyvää tarinaa se ei ole mitään. Esimerkiksi Scott McCloud katsoo sarjakuvia toisin, rakenteen kautta. Nykyään monet aloittelevat nuoret sarjakuvantekijät tulevat taidekoulusta eivätkä tiedä tarinankertomisesta mitään."

Aamen.

[jab]

TEEMA on se mikä sarjakuvantekijöiltä usein unohtuu. Voi olla siistejä hahmoja ja actionia mielessä, mutta kun teema puuttuu jää myös tarina päättömäksi kaahotukseksi.

Hmmm... Teemahan voi toisaalta muuttua tai varioitua tietyissä sarjakuvatyypeissä. Erityisesti strippisarjakuvissa voi olla useitakin rinnakkaisia ja lomittaisia teemoja.

Sanoisin että _ennen_ kuin rupeaa kirjoittamaan kässäreitä, kannattaa kirjoittaa synopsis. Jos sarjakuvan perusideaa ei saa mahtumaan kolmeen kappaleeseen, sitä ei ole.

[jab]

Apropoo, onko kukaan harrastanut tiimikirjoittamista?

Aloimme kirjoittaa strippisarjakuvaan pienen ryhmän kanssa. Aktiivisia kirjoittajia on tällä hetkellä kolme, jatkossa ehkä enemmänkin.

Homma on lähtenyt yllättävän jouhevasti liikkeelle. Ideointi tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. On syntynyt semmoinen terve kilpailumentaliteetti kirjoittajien kesken: "Jos tuo sai aikaan noin hilpeän stripin, minä teen vielä paremman."

Samoin strippisarjakuvalle niin elintärkeä tiukka kirjoitustahti pysyy yllä kuin itsestään. Kun yhdellä pää lyö tyhjää, toisella on luova kausi.

Käytämme itse kirjoittamiseen DokuWikiä: http://wiki.splitbrain.org/wiki:dokuwiki

Erinomainen työkalu ryhmäkirjoittamiseen! (Ja ilmainen.) Suosittelen.

[Doc Lomapäivä]

Hmmm... Teemahan voi toisaalta muuttua tai varioitua tietyissä sarjakuvatyypeissä. Erityisesti strippisarjakuvissa voi olla useitakin rinnakkaisia ja lomittaisia teemoja.

Sanoisin että _ennen_ kuin rupeaa kirjoittamaan kässäreitä, kannattaa kirjoittaa synopsis. Jos sarjakuvan perusideaa ei saa mahtumaan kolmeen kappaleeseen, sitä ei ole.

Kari Hotakainen sanoi että kirjassa pitää olla viisi teemaa, jotta siitä tulee sopivan kuohkea. Varmaan sama pätee myös pitkään sarjakuvaan.

Pääväittämän pitäisi sopia jopa yhteen sanaan (syyllisyys, kosto, viha). Angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa on ällö tapa tehdä pääväittämästä teoksen nimi. Kuinka mielikuvituksetonta!

Mutta alkuperäinen teemahuomautukseni perustui sille, että olisi edes yksi syvempi ajatus ennen kuin alkaa tehdä sarjakuvaa, eikä pelkkää mäiskettä tahi yllättäviä käänteitä...

[pertti jarla]

Apropoo, onko kukaan harrastanut tiimikirjoittamista?

Aloimme kirjoittaa strippisarjakuvaan pienen ryhmän kanssa. Aktiivisia kirjoittajia on tällä hetkellä kolme, jatkossa ehkä enemmänkin.

Homma on lähtenyt yllättävän jouhevasti liikkeelle. Ideointi tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. On syntynyt semmoinen terve kilpailumentaliteetti kirjoittajien kesken: "Jos tuo sai aikaan noin hilpeän stripin, minä teen vielä paremman."

Erinomainen työkalu ryhmäkirjoittamiseen! (Ja ilmainen.) Suosittelen.

Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa, ja oon oppinut ainakin yhden asian: Jossain vaiheessa ne käsikset on "sementoitava", lyötävä lukkoon, jotta päästään piirtämään.

[pertti jarla]

Yritän nyt räpeltää kasaan ekaa pitkää juttua, mutta koska oma mielenkiinto alkaa aina välillä hiipua pitkissä projekteissa, yritän tehdä sellaista episodirakennetta jossa jaksaisin episodi kerrallaan loppuun asti...

Sepä onkin ainoa tapa, jolla itse olen osannut viedä pidempää juttua vähänkin alkua pidemmälle. Just nyt aloin piirtämään viiteen osaan jakamaani jutun ekaa osaa, ennenkuin muita osia on edes loppuun asti kirjoitettu. Muuten jää tämäkin..