hdc lukee

[hdc]

Jacques Martin - Lefranc 1: La grande menace

Näistä Martinin muita sarjoja ei kai ole Suomessa juuri huomioitu, vaikka Alixin rinnalla on useampikin historiallinen sarja...joissa ilmeisesti kuitenkin harrastetaan samaa tyyliä, siinä määrin että päähenkilöt ovat melkeinpä "Alix keskiajalla", "Alix Napoleonin aikaan" jne, tai tässä tapauksessa "Alix nykyajassa".

Toisaalta tässä sarjassa on näin ensimmäisen osan perusteella aika paljon päällekkäisyyttä Tintin ja Blake & Mortimerin kanssa (ja toisista lajityypeistä Bond-leffoja on varmasti katseltu). Lefranc on lehtimies, joka tässä törmää outoon tapahtumasarjaan johon liittyy monenlaista rikollisuutta, lopulta myös suunnitelma pudottaa Pariisiin atomipommi...
Ja Martinin tyyliin tässä on paljon pieniä ruutuja, paaaaaljon pitkiä puhekuplia ja tekstilaatikoita, joista huomattavassa osassa selitetään sama asia mikä näkyy kuvassa, eli sarjakuvakerronnallisesti tämä on ajoittain aika tuskastuttavaa, mutta onhan tässä myös paljon hyvin komeaa piirrosta (erityisesti lentovehjefaneille).

Samalla tuli kiinnitettyä enemmän huomiota seikkaan josta luin aiemmin L'Histoiren Alix-erikoisnumerossa, eli väkivallan kuvaukseen.
Martin välttää aktiivisesti suoran väkivallan näyttämistä, sarjassa ei veri lennä, mutta epäsuoraa näyttämistä ja väkivallan uhkaa taas käytetään paljon. Päähänlyönnit näytetään rajatusti niin että lyöminen näkyy mutta ei osuminen uhriin, näytetään sotilasjoukkoja liikkeessä juuri ennen kuin varsinainen taisteleminen alkaa, ja sankarilla on nuorempi sidekick jonka keskeinen tarinallinen funktio on koko ajan joutua pulaan, ongelmiin, onnettomuuksiin joista tämä pitää pelastaa ja näin osoittaa jatkuva väkivallan uhka (Alixilla Enak, tässä Lefrancin seuraksi juttuun sotkeutuu partiopoika Jeanjean ja ilmeisesti muissakin sarjoissa on omat Enakinsa).
Ai niin, ja kun tarina sijoittuu nykyaikaan niin siihen saa sitten mukaan räjähdyksiä jotka kuvataan tarpeeksi kaukaa ettei lentelevät ruumiinkappaleet näy.

Ehkä niitä Jheniä, Loisia, Arnoa ja muitakin pitäisi vilkaista, vaikka tuo runsaiden tekstiblokkien tyyli onkin aika raskasta...

[hdc]

Walthéry, Jidéhem & Borgers - Natacha: Instantanés pour Caltech & Les machines incertaines

Ehkäpä parasta Natashaa ikinä, sääli heitä joilta tämä on jäänyt lukematta...

No ei vaines, kyllähän tämänkin voisi suomeksi nähdä mutta tämä on kirjaimellisesti niin ufoa juttua että päätä huimaa, ja loppupuolella mietityttää mahtaako käsikirjoittajallakaan olla niin tiukasti homma hanskassa.
Paikoin tuli mieleen myös Terminator, niin ykkös- kuin kakkososa, joskin tämä on itse asiassa vanhempi kuin se ekakaan (albumit ilmestyneet 1981 ja 1983)
Lentelyä on vain marginaalisesti ja itse Natashakin on vähän turhan sivussa ison osan tarinasta...

Cameoita ja viittauksia voi tietysti myös bongailla, ainakin Sergio Aragones on FBIn agenttina, ja jotain muitakin Mad-viittauksia näkyi...

[hdc]

Culliford, Jost & Peyo - La grande Schtroumpfette

Myöhempiä strumffeja, Suurstrumffi lähtee reissuun ja laittaa Strumffiinan kylän johtoon: arkisissa asioissa menee hyvin mutta mitäs sitten kun Suurstrumffi pitääkin pelastaa Gargamelilta...
Nojoo, ihan luettava mutta jotenkin häiritsi yksi juonielementti jollaisen suuntaan en ole nähnyt aiemmin mitään viitteitä (ja joka olisi ihan luonteva esim. Milla Magian suhteen mutta smurffeihin ja Gargameliin se ei oikein tunnu sopivan...)

[hdc]

Fumi Yoshinaga - All My Darling Daughters

Yoshinagan yhden niteen ihmissuhdesarjoja, joskaan ei shounen-aita tai historiaa.
Tämä ei ollutkaan sitä mitä odotin, kirja alkaa keski-ikäisen äidin ja aikuisen tyttären yhteiselon häiriintymisellä kun äiti tuokin kotiin uuden miehen, joka on tytärtä nuorempi...

Mutta tämä onkin vain yksi luku, ja muut luvut kertovat sitten eri tarinoita äidin lapsuudesta tai tyttären ystävistä tms, oikeastaan tämä on kokoelma sarjakuvanovelleja joissa on kuitenkin jatkuvuutta tarinasta toiseen.
Symppishän tämä on ja Yoshinaga osaa tietysti piirtää ja kertoa tarinaa.

[hdc]

Benoît Sokal - Le vieil homme qui n'écrivait plus

Sitä Sokalin muuta tuotantoa parinkymmenen vuoden takaa, erikoisalbumi (isompi sivukoko, 96 sivua) kirjailijasta jonka vanha menestysteos aiotaan filmata ja niinpä palataan menneisyyden maisemiin, joissa kirjailija nuorena toimi sodan aikana partisaanijoukossa, ja mitenkäs ne paikalliset asioihin suhtautuvat...

Nojoo, ei tämä parempien Ankardojen tasolle yllä, tyylissä on toki samaa (ja lukemani versio oli väritetty tutulla ruskeanharmaalla paletilla) ja Sokalia selvästi viehättävät tällaiset, sanoisinko, junttimiljööt. Ajoittain tarinaltaan tästä tuli mieleen myös Didier Comes.

[hdc]

Nob - Mamette 6: Papillons & Souvenirs de Mamette 3: La bonne étoile

Noniin, sarjoja joita olen lukenut aiempia osia mutta pääkaupunkiseudun kirjastoista ei löytynyt jatkoa. Mamette on siis pääsarja, pääosin yhden sivun strippejä vanhasta rouvasta, tämän elämästä ja ystävistä ja Souvenirs taas on spinoff rouvan lapsuudesta.

Nob tekee sitcomia jossa on jatkuvaa tarinaa vaikka gagi-formaatissa mennäänkin, ja mukana on myös mustaakin huumoria (ottaen huomioon että tämä on kuitenkin koko perheen sarja) mutta tavattoman sympaattinenhan tämä on.
Pääsarjaa ei vissiin ole ilmestynyt enempää, spinoffia on näköjään tulossa lisää joskus kesällä...ja tarinallisen luonteen huomioonottaen ehkä ihan hyväkin että tätä ei venytetä loputtomiin.

[hdc]

Fournier - Spirou & Fantasio: L'Ankou

Yksi niitä Fournierin suomeksi ilmestymättömiä albumeja, ja, ööh.
Luultavasti kukaan muu kuin Fournier itse ei kaipaa Itoh Kataa ja tässä seurana on kolme muuta taikuria ja yksi yliluonnollinen olento, ja tämäntasoinen yliluonnollisten elementtien käyttö ei oikein sovellu Piko&Fantasion maailmaan...ja tietysti päähenkilöt itse olivat aika lailla sivussa ja koko tarina oli aikamoista kohellusta, joskin muutamia ihan nättejäkin kuvia.

Ei sarjan huonoin osa, mutta ei tämän jääminen ilmestymättä suomeksi mikään varsinainen menetys ole.

[J Lehto]

Culliford, de Coninck & Peyo - La grande Schtroumpfette

De Conick? Pascal Garray piirisi, ja lieneekö
Peyolla ollut enää yhtään mitään tekoa tämän kanssa.

Walthéry, Jidéhem & Borgers - Natacha: Instantanés pour Caltech & Les machines incertaines
[...] on kirjaimellisesti niin ufoa juttua että päätä huimaa, ja loppupuolella mietityttää mahtaako käsikirjoittajallakaan olla niin tiukasti homma hanskassa.

Spiroulla ja eurolasten/nuortensarjalla taisi olla aika paha
identiteettikriisi tuohon aikaan, josta ei vieläkään ole toipunut..

Seurauksena on sitten Pikku pikon pyllistelyjä.

[hdc]

Kiitos, korjasin tuon Jostin, mistäköhän tuon de Coninckin nappasin...
Ja juu, en usko että Peyolla välttämättä oli mitään oleellista roolia enää tuossa vaiheessa mutta nimi oli yhä näkyvästi esillä.

Jonkinlainen identiteettikriisi on tosiaan jossain vaiheessa ollut, ja kun olen täällä Ranskassa nyt vähän katsellut ympärilleni niin huomaan täällä tehtävän varsin tiukasti erottelua "lasten" ja "aikuisten" sarjakuvien välillä, monet nuo perinteiset eurosarjakuvat on tiukasti lastenosastoa ja aikuiset sarjakuvaharrastajat lukee sitten vaan niitä vähän kuivakkaan oloisia scifi/fantasiasarjoja joita on noin miljoona erilaista (tai taiteellisemmin suuntautuneet sitten niitä sarjakuvaromaaneja, BD séries vs BD auteur)
Mikä on minusta vähän tylsää...

[J Lehto]

Kiitos, korjasin tuon Jostin, mistäköhän tuon de Coninckin nappasin...

De Coninck on kyllä piirtänyt tämän jälkeen tulevia.
Yhdessä alpparissa käväisi myös joku Mimi Culliford.

[hdc]

Ei tosin sitä millaiset on mikäkin teoksen demografiat.
Suomentamattomien sarjojen ulkopuolelta Les sistersia olen lukenut pari ekaa albumia, se on sitä yhden sivun gagien käyttösarjista, ja tuota San Antoniota voisi vilkaista (kun olen muutenkin silmäillyt viime aikoina ranskalaisia policiereja.

[hdc]

Altan - Friz Melone

Hämmentävä scifi-tragedia.

[hdc]

Peyo - Johan & Pirlouit 5: Le serment des vikings & 8: Le sire de Montresor

Joku aika sitten tuli luettua Nonarit uudestaan mutta Ruudussa ilmestyneitä en ole lukenut ikuisuuksiin, mutta nyt tämän Le sire de Montresorin, ja onhan se mukava: lopussa vedetään tarina kokoon aika suitsait mutta sitä ennen kyllä toimii.
Suomentamattoman viikinkitarinan luki kanssa ihan sujuvasti, siinä oli alussa ihan ok ideaa mutta vähän yhdentekeväksihän se kehittyi. Kai niitä edeltäviäkin osia pitää ainakin vilkaista...

[hdc]

Prado & Luna - Manuel Montano

Lyhyitä juttuja rähjäisestä etsivästä...Miguelanxo Pradon piirrokset ovat hyvin nättejä, mutta tarinat eivät nyt oikein ole samalla tasolla (mikä on vähän turhankin leimallista näille A Suivre -jutuille joita olen nähnyt...)

[Clavia Z]

Petri Kemppisen ja Juhani Tolvasen Sarjakuva, rakastettuni -opuksessa (1992) julkaistiin yksi kahdeksansivuinen Manuel Montano -tarina, Pellavapään huulipuna nimeltään.  Päähenkilö tuo jotenkin mieleeni rähjäisemmän ja surkeamman antisankariversion Humphrey Bogartista. Ihan symppis juttu kyllä minun mielestäni, mutta ehkä albumillista samanlaisia tuokiokuvia ei hirveästi hotsittaisi lukea.