hdc lukee

[hdc]

Fournier - Spirou & Fantasio: L'Ankou

Yksi niitä Fournierin suomeksi ilmestymättömiä albumeja, ja, ööh.
Luultavasti kukaan muu kuin Fournier itse ei kaipaa Itoh Kataa ja tässä seurana on kolme muuta taikuria ja yksi yliluonnollinen olento, ja tämäntasoinen yliluonnollisten elementtien käyttö ei oikein sovellu Piko&Fantasion maailmaan...ja tietysti päähenkilöt itse olivat aika lailla sivussa ja koko tarina oli aikamoista kohellusta, joskin muutamia ihan nättejäkin kuvia.

Ei sarjan huonoin osa, mutta ei tämän jääminen ilmestymättä suomeksi mikään varsinainen menetys ole.

Fournier - Spirou & Fantasio: Kodo le tyran & Haricots partout

Sainpahan luetuksi ne viimeisetkin puuttuvat Fournierin Pikot, ja tällä kertaa seikkaillaan pienessä suljetussa maassa Burman ja Intian välissä, maassa jota hallitsee rautaisella kouralla Kodo...
Nämä olivat ihan ok, vauhtia ja huumoria löytyi, lähinnä kai ongelma on että ei tämä tarina ihan kahden albumin mittaa kanna.

Lukemisieni perusteella sanoisin että jos joku Fournierin albumi vielä tulisi suomeksi niin se saisi olla Le Gri-gri du Niokolo-Koba (vaikkei sen skippaamista minään kulttuurikatastrofina pidäkään, muista sarjoista löytyy kyllä parempaa sarjakuvaa), ja jos muilla kielillä lukee niin sitä ja näitä kahta sopii myös vilkaista.
L'abbaye truquée oli ihan vaan rasittava, Tora Torapa vähän parempi mutta aika suoraa jatkoa tuolle ja L'ankou lähinnä kummallinen.

[hdc]

Schuiten & Peeters & Anne Baltus - Dolores

Pienoismallien rakentaja saa elokuvatähdeltä urakan rakentaa pienoismalli tähden talosta.

Schuiten Peeters ovat vastuussa tarinasta, Baltus piirroksesta joka toki muistuttaa aika paljon kirjoittajien omiakin juttuja, arkkitehtuurilla joka lipsuu fantasian puolelle on keskeinen rooli (ja onko tämä nyt sitten ligne clairea vai style atomea vai mitä, kuvasommittelu on kyllä väljempää mutta ei tässä kauheasti tyylitellä).
Ja tämä olikin oikeasti varsin kiva juttu, asialleen omistautunut taiteilija heittäytyy varsin obsessiiviseksi ja homma kehittyy synkkään suuntaan...pidin (ja muutenkin on ollut mielessä että pitäisi lukea lisää Schuiten Peetersiä).

[hdc]

Rosinski & Van Hamme - Thorgal 27-29

Edellisten osien lukemisesta oli jo tovi mutta kyllä silti pääsi mukavasti mukaan Le barbareen, koska, no, se oli aika lailla samanlainen tarina kuin aika moni edellinenkin. Mutta viihdyttävä toki. Kriss de Valnor oli oikein kiva albumi ja viimeinen Sacrifice oli taas vähän liikaa kosmista leijuntaa mutta ilmeisesti myös eräänlainen lopetus sarjalle (tiedän että seuraavassa albumissa ilmeisesti Jolanin tarina jatkuu, ja spin-offejakin on muutama, ja kai niitäkin pitää lukea jos jostain kivasti vastaan tulee, kun varsinainen sarja oli kuitenkin erinomaisen viihdyttävä).

[hdc]

Peyo - Les schtroumpfs noirs

Romeron Night of the Living Dead käynnisti modernien zombie-elokuvien aallon, jonka perusideat oli kuitenkin esitellyt Peyo jo vuonna 1959, siinä määrin että voisi olla ihan hauska nähdä jonkun kauhumaakarin tekevän tästä modernin sovituksen...
Mukana myös kaksi muuta lyhyttä juttua.

Joo, olinhan minä nämä lukenut jo aikaa sitten mutta hyvä aika ajoin palata klassikkojen ääreen.

[hdc]

Philippe Delaby & Jean Dufaux - Murena 1-4

Niissä suomennetuissa Dufaux-sarjoissa alku on ollut kiinnostava mutta lässähdys on tullut nopeasti, tämä on pysynyt kiinnostavana ainakin nämä ensimmäiset neljä albumia, ja piirrosjälkikin on mainiota.

Kerrotaan keisari Neron valtakaudesta, eli meno on aika hurjaa ja henkilöihin ei pidä liikaa kiintyä kun moni niistä kuolee kumminkin. Sarjan nimivalinta on siinä mielessä vähän outo että Murena ei ole mitenkään ollut sarjan keskeisin henkilö, mutta ehkä sitten pysyy hengissä pitempään kuin muut...

[hdc]

Ryôsuke Tomoe - Museum 1: Killing in the Rain

Kolmiosaisen mangan eka osa, sarjamurhaaja tappaa valikoituja uhreja mielikuvituksillisilla tavoilla, yhtenä potentiaalisena uhrina päähenkilöpoliisin vaimo joka on juuri jättänyt miehensä...
Sellainen trilleri mitä tuosta kuvauksesta sopii odottaakin, kaipa se jatkokin tulee luettua että mitä koukkuja tuohon vielä tulee...

Ryôsuke Tomoe - Museum 2&3
Okei, jatko liikkuu sitten vähän liikaa Sevenin ja keskinkertaisten B-sarjamurhaajatrillerien linjoilla, mielikuvitukselliset paukut käytettiin ekassa osassa ja jälkimmäisissä ollaan geneerisempiä.

Mutta molemmissa oli ekstrana lyhyempi-mutta-silti-aika-pitkä tarina jotka olivat varsin symppiksiä, eli jos tekijä nyt on jotain lisääkin tehnyt niin voisi nimen laittaa mieleen.

[hdc]

Will & Tillieux - Tif et Tondu: Échec aux mystificateurs

Eli muutaman vuoden takaisen Tim & Tom -integraalisarjan osa 4, joka sisältää sarjan albumit 20: Les ressuscités, 22: Un plan démoniaque ja 25: Le retour de la bête.
Integraalisarja ei siis etene järjestyksessä mutta vähän sen suuntaisesti kuitenkin, eli esim. nämä Tillieuxin kirjoittamat albbarit ovat pääosin omissa niteissään, ja tähän on valikoitunut vähän ufommat jutut jossa yliluonnolliset hirviöt yms vaeltelevat ympäriinsä (ei sarjassa kai missään osassa kuitenkaan harrasteta oikeasti yliluonnollisia juttuja, näissäkin on takana juonivia rikollisia joista osalla on toki käytössään aika korkealentoista teknologiaa).

Les ressuscités oli näistä paras, tunnelmallinen kauhujuttu jossa vaellellaan öisessä ja sateisessa englantilaisessa pikkukylässä jonka kuolleet ovat ryhtyneet kovin levottomiksi...
Un plan demoniaque taas oli kovin happoinen (tai siis peyoteinen), tuntuu että Tillieuxilla ei ollut oikein käsitystä mitä haluaa tässä oikein tehdä ja niinpä heitteli vain eri juoni-ideoita ilmaan ottamatta niitä kunnolla kiinni ja varsinainen pääjuonikin, varsin absurdi sellainen, ratkaistiin ihan suitsait. Mutta absurdiudessa on tietty oma viehätyksensä...
Le retour de la bête päätti kanssa esitellä perusidean ja sitten pääosin jättää sen käyttämättä, mutta ihan ok rikostarina.

Taustoittavissa teksteissä puhuttiin mm. Tillieuxista ja että tämä piti Tim&Tomissa siitä että näiden kanssa saattoi tehdä millaisia juttuja vaan, dekkareita, jännäreitä, seikkailuja, eksoottisia paikkoja, scifiä...
Ja että Natasha oli aikoinaan aikamoinen mullistus Spiroussa ja sen inspiroimana Tim&Tomin seuraksi tuli Kiki d'Yeu (kun Will tykkää enemmän pitkälinjaisemmasta ja aristokraattisemmasta naistyypistä).

Will & Tillieux - Tif et Tondu: Sur la piste du crime

Saman integraalin kakkososa, jossa on ekat Tillieuxin kirjoittamat tarinat 16-18, L'ombre sans corps, Contre le Cobra ja Le roc maudit.

Tuon kolmannen olinkin lukenut aiemmin Nonarista (taisi se siinä olla eikä Ruudussa) ja se onkin kyllä näistä paras tarina ja ylipäänsä paras lukemani Tim&Tom.
Mutta Contre le Cobra jossa Kiki d'Yeu tekee ensiesiintymisen on kanssa varsin symppis sarja.
Ja on se L'ombrekin varsin tunnelmallinen, joskin siinä pitää vähän enemmän olla liikaa miettimättä asioita (varsinkin kun se sortuu selvimmin monissa seikkailusarjoissa näkyvään ilmiöön, että on tehty joku sellainen tieteellinen keksintö joka olisi oikeasti valtavan mullistava ja vaikuttaisi merkittävästi koko maailmaan, mutta jota ei kyseisen tarinan jälkeen mainita ikinä).

[hdc]

Franquin - Modeste & Pompon 2: Non! Je ne m'énerve pas!

Kun yksittäinen albumi tuli vastaan niin nappasin, vaikka sittemmin huomasin että nämä Franquinin (ilmeisesti kaikki) M&P:t ovat uudempana tarjolla integraalina. Niinkuin kuuluukin, koska sarjakuvakulttuurinen sivistysmaa.

Olin joitain yksittäisiä strippejä joskus ikuisuus sitten lukenut joten oli käsitys mistä oli kyse mutta tämä oli nyt ensimmäinen kunnollinen tutustuminen sarjaan, ja eihän tämä nyt mitään Niiloa tai Piko&Fantasiota ole, käyttösarjakuvan laadukasta laitaa mutta käyttösarjakuvaa kuitenkin.
Päähenkilö Modestesta (Pompon on aika sivussa) tulee mieleen Fantasio ja sivuhahmo Felixissä taas on ehkä Niilon ituja, ja näistä päällekkäisyyksistä johtuen varmaan tämä sarja jäi vähän sivujuonteeksi.
Toisaalta tästä tuli aika usein mieleen myös Aku Ankka, erityisesti Taliaferron ja 40-50-lukujen animaatioiden versiona, kun mukana oli vielä kolme ei-ihan-identtistä-mutta-melkein pikkupoikaa, aika moneen tilanteeseen olisi hyvin voinut korvata Modesten Akulla, Pomponin Iineksellä ja ne pojat TupuLupuHupulla... 

Kieli on tosiaan aika peruskamaa eli tätä lukisi horjuvammallakin ranskantaidolla.

Franquin - Modeste & Pompon -Intégrale

Nonih, pitihän se integraalikin lukea, eli Franquinin Modeste & Pomponeja vajaa parisataa sivua (kässärinä aika paljon Greg, joskus Goscinny ja ilmeisesti joukko muitakin) ja ekstra-artikkeleja päälle, ei juuri mitään julkaisemattomia sarjoja tai piirroksia mutta niin sarjan taustaa selostavia artikkeleita kuin muutakin (esim. kirjoittajien esittelyjä, designiä, vertailua Helmiin ja Heikkiin...)

Tämä on aika outo sarja just siinä että viittaillaan vähän amerikkalaisiin sarjoihin kuten just Helmiin ja Heikkiin, ja mainitsen yhä että Taliaferro-Akun fiilis pysyy myös vahvana, mutta samalla päähenkilöt on tosi persoonattomia, Franquin ja Greg varmaan kehittelivät täällä kyllä ideoita myöhempiin Niiloihin ja Achille Taloneihin, mutta tämä sarja siirtyi sitten muille tekijöille (joita oli kai sitten lopulta aika liuta, mikä ei varmaankaan parantanut persoonattomuutta).

Ihan-ok-käyttösarjista, mutta noiden itujen katselemisen ohella antoisaa on ihastella kuinka tyylikkäästi Franquin piirtää talojen sisustuksia ja muuta 50-luvun designia. Tästä taustapiirtämisestä kelpaisi ottaa oppia.

[hdc]

Hermann & Van Hamme - Lune de guerre

Tarinan loppua paljastetaan näppärästi heti alussa: neljä kuollutta, viisi loukkaantunutta, miljoonien frangien omaisuusvahingot.
Hääaterian alkupaloissa olleet katkaravut eivät olleet kovin hyviä, ja tapahtumat pääsevät vähän eskaloitumaan...

Oikein mainio albumi pitkän linjan tekijöiltä.

[hdc]

Maurice Tillieux - Gil Jordan: Murder by High Tide

Fantan painos jossa on mukana kaksi albumia, nimitarinan lisäksi myös seuraava Catch as Catch Can.

50-60-luvun Spirou näkyy tyylissä vaikka Tillieux vetääkin huomattavasti vakavampaa dekkaria kuin kukaan viiteryhmässään, ja siinä lajityypissään nämä ovat oikein mainiota luettavaa, voisi lukea enemmänkin. Englanniksi näitä ei kuitenkaan tainnut tulla enempää ja suomeksikaan en ihan heti näitä odota (kiinnostaisi myös lukea enemmän Tillieuxin ajan Timiä ja Tomia, suomeksi tullut Majakan kirous on suosikkini lukemistani...)

Maurice Tillieux - Gil Jourdan: Libellule s'évade & Popaine et vieux tableaux

Eli kaksi ekaa Jourdan-albbaria joissa yhtenäinen tarina.
Tässä on samaa linjaa kuin noissa seuraavissakin, aikakausi näkyy mutta sen puitteissa vedetään kuitenkin vähän vakavampaa dekkaria, ja kovin positiivisia sankareita tässä ei ole yhtään (Jourdan vetää heti alussa reippaasti rikollisille poluille "tarkoitus pyhittää keinot"-hengessä).
Nämä neljä kattavat sen ensimmäisen integraalin, seuraavaakin voisi lähteä lukemaan...

[hdc]

Rosinski & Van Hamme - Thorgal 27-29

Edellisten osien lukemisesta oli jo tovi mutta kyllä silti pääsi mukavasti mukaan Le barbareen, koska, no, se oli aika lailla samanlainen tarina kuin aika moni edellinenkin. Mutta viihdyttävä toki. Kriss de Valnor oli oikein kiva albumi ja viimeinen Sacrifice oli taas vähän liikaa kosmista leijuntaa mutta ilmeisesti myös eräänlainen lopetus sarjalle (tiedän että seuraavassa albumissa ilmeisesti Jolanin tarina jatkuu, ja spin-offejakin on muutama, ja kai niitäkin pitää lukea jos jostain kivasti vastaan tulee, kun varsinainen sarja oli kuitenkin erinomaisen viihdyttävä).

Rosinski & Sente - Thorgal 30-31
Sacrificessa laitettiin päätös tarinalle ja tässä jatkossa taas pääpaino on Jolanissa joskin kyllä muukin perhe on mukana...
Käsikirjoittajavaihdon mukana kerrontatyylikin muuttuu, siinä missä aiemmissa albumeissa jokainen albumi oli jonkinlainen yhtenäinen kokonaisuus jossa seurattiin yleensä vain yhtä henkilöä tai ryhmää, mutta albumien välillä taas on hyvinkin rankkoja vaihtumisia tyylilajeissa, nyt seurataan rinnakkain useampaa tarinaa jotka ovat kantaneet nämä kaksi albumia niin ettei oikein vielä voi sanoa mihin suuntaan ne menevät, Sente on heittänyt paljon palloja ilmaan mutta vielä on epävarmaa saako ne kiinni...
Jolanin puoli tarinasta muistuttaa vähän liikaa jotain teinisatufantasiaa mutta tummempia sävyjä pilkahtelee sen verran että ties minne se tulee kehittymään, muun perheen puolella taas ollaan vähän perinteisemmillä urilla mutta vaikea siitäkään on vielä mitään sanoa.

[hdc]

Jiro Taniguchi & Natsuo Sekikawa - Tokyo Killers

Kun on Taniguchilta lukenut lähinnä sellaisia meditatiivisia fiilistelysarjoja joissa henkilö kävelee ympäristössä niin tämä varhainen noir-fiilistely oli aika erilainen. Hiomattomampi vaikka kyllä jäljen ja kerronnankin tunnistaa.

Lukiessa aloin miettiä että ketäköhän epäeroottisempia taiteilijoita on sarjakuvissa (ainakin sellaisia joita voisi muuten pitää taitavina tai jopa mestareina), mukana olevia alastomuus- ja seksikohtauksia voisi luonnehtia lähinnä kliinisiksi...

[hdc]

Bruno Maiorana & Alain Ayroles - Garulfo 1-6

Kässääjä Ayroles oli tuttu jo De cape et de crocsista, nyt sitten luin kuusiosaisen sarjan ahkerasti satuihin viittailevaa pseudokeskiaikafantasiaa...kaksi ekaa albumia muodostavat yhden kokonaisuuden jossa sammakko Garulfo ihailee ihmisten saavutuksia ja tekee sopimuksen noidan kanssa että tämä muuttaa Garulfon ihmiseksi (prinsessan suudelman avustuksella tietty) mutta ihmisten maailma ei olekaan ihan niin auvoinen kuin olisi luullut, luvassa paljon juoksentelua, törmäilyä ja kaaosta ja joitain ihan huvittavia juttuja mutta tämä tarinakaari jäi kyllä aika köykäiseksi.
Mutta onneksi tarinaan tulee jatkoa, kun kuvioon tulee ihan oikea prinssi joka muuttuu sammakoksi, ja Garulfo joutuu tahtomattaan taas mukaan sotkuun, jota oli jo ehtinyt edistää aiemmin...parempaa huumoria, runsaammin juonta ja henkilöitä, joiden kautta tämä kehittyikin oikein mainioksi fantsusarjaksi vähän sen De cape et de crocsin hengessä.

[hdc]

Philippe Delaby & Jean Dufaux - Murena 1-4

Niissä suomennetuissa Dufaux-sarjoissa alku on ollut kiinnostava mutta lässähdys on tullut nopeasti, tämä on pysynyt kiinnostavana ainakin nämä ensimmäiset neljä albumia, ja piirrosjälkikin on mainiota.

Kerrotaan keisari Neron valtakaudesta, eli meno on aika hurjaa ja henkilöihin ei pidä liikaa kiintyä kun moni niistä kuolee kumminkin. Sarjan nimivalinta on siinä mielessä vähän outo että Murena ei ole mitenkään ollut sarjan keskeisin henkilö, mutta ehkä sitten pysyy hengissä pitempään kuin muut...

Philippe Delaby & Jean Dufaux - Murena 5-8

Ei tämä nyt lässähdä mutta ei tasokaan ihan samana pysy, haahuillen leviää vähän joka suuntaan, ja yksi sykli käsitellään tässäkin nipussa, jonka lopussa Rooma on palanut.
Kyllä minä ne pari seuraavaakin ilmestynyttä luen.

[hdc]

Turk & de Groot - Clifton Integrale 2

Ekassa integraalissa oli Macherotin Cliftonit jotka olin jo lukenut, tässä sitten myöhempää sarjaa eli Le voleur qui rit, Alias Lord X, Sir Jason ja Ce Cher Wilkinson (nää on kai kaikki ilmestyneet suomeksi, mutta Sir Jason oli ainoa jonka olin lukenut joskus aikoinaan)

ihan en enää tunnu olevan samalla aaltopituudella näiden kanssa (joskus ehkä olisin ollut) siinä missä ne Macherotin jutut viihdyttää yhä paremmin, mutta lukihan näitä.