Nyt on pakko jyrähtää. Alkaa nimittäin pännimään tuo Bosellin ylistäminen ja Nizzin mollaaminen. Boselli on ymmärtänyt Texin idean väärin. Hän yrittää alentaa Texin vanhan Lännentien tasolle mukafilosofioinnillaan. Viime vuosina ihan surkeimmat jutut (paitsi vielä hirveämmät Galep-uusinnat) ovat kyllä olleet Boselli/Marcello-parivaljakon kehitelmiä. Jälkimmäisen hahmot näyttävät spitaalisilta sukurutsaisten orankien jälkeläisiltä, inhimilliset piirteet ovatten kovin vähissä (esim. se "Ogre" viime vuosien heikoimmassa tarinassa). Kyllä Nizzi on paljon lähempänä aitoa seikkailu-Texiä.
Piirtäjien muuttumisesta puheenollen, kannattaa verrata vaikkapa Ticciä vuonna 1976 ja tänään. Tosin hänen tyylinsä jo 1982 (se Panama-juttu) on aika likellä nykyistä.
Siinä olen eri mieltä, että Fusco olisi heikentymässä. Kyllä Fusco on edelleen ihan Fuscomaisessa vedossa. Letterin alamäestä olen samaa mieltä kuin muutamat muutkin.
Tällä hetkellä parhaat piirtäjät ovat kyllä Ticci, Fusco, Villa, Civitelli ja nämä Cestaron veljekset. Etenkin Civitelli on minun makuun.
JJ
En itsekään kuulu Bosellin suuriin faneihin. Häntä onkin kritisoitu siitä, että hänen Texinsä ei ole se aito oikea perinteinen Tex. Siitä olen samaa mieltä! Olisiko G. L. Bonellin tai edes Nizzin Tex unissaankaan mennyt pyytämään anteeksi löylyttämältään miespololta? Ei olisi, mutta Bosellin Tex niin jokin aika sitten teki. Tämä on siis vain ääriesimerkki!
Mutta se Bosellin kunniaksi on sanottava, että hänen lännentarinansa ovat useimmiten HYVIN KIRJOITETTUJA. Samaa ei voi enää sanoa Nizzistä, jonka perinteisempi Tex kylläkin miellyttää minua paljon enemmän.
Nizzin suurin vika on siinä, että hän ei osaa/viitsi/jaksa enää lopettaa tarinoitaan kunniakkaasti. Viimeisimmässäkin jutussa tarina jäi ikään kuin kesken: yksi pääpomoista jäi tyystin ilman rangaistusta, intiaaneja (ja biisoneita) tappaneet metsästäjät saatettiin vain pois intiaanien reservaatista ja kapinallisten kiowa-intiaanien kohtalon Tex jätti kokonaan armeijan käsiin. Tarinan kunniakas lopettaminen olisi vaatinut melkeimpä vielä yhden kokonaisen lehden pituuden!
Lisäksi Nizzi sortuu monesti onttoihin kaavamaisuuksiinsa. Onko kukaan esim. laskenut, että montako kertaa Tex ja kumppanit pelastuvat ilikiästä pinteestä tyhjästä ilmestyvän sotilas- tai intiaanijoukon ansiosta?
Vielä toteaisin, että nykykirjoittajista mielestäni paras on harvakseltaan kirjoittava espanjalainen Segura, jolta pari päivää sitten ilmestyi Italiassa uusi Maxi-Tex 8) Onhan miehen tarinoissa aika runsaasti verenvuodatusta, mutta on niissä myös vauhtia ja jännitystä. Tärkeintä kuitenkin on, että en koe hänen Texiään vieraaksi.
Piirtäjien arvostelu on pitkälti makuasia. Mutta onneksi juuri makuasioista voidaan kiistellä
Minun suosikkeihini Marcello kuuluu. Valitettavasti hän tekee enää yhden tarinan ennen kuin jää eläkkeelle. Fusco on myös kuulunut pitkään suosikkeihini. Mutta jos vanhoja tarinoita kaivellaan, nin kannattaa kaivaa esiin "Tehtävä Great Fallsissa" vuodelta 1979. Se on UPEA!!! Ja kun sitä vertaa Fuscon uusimpiin juttuihin, niin takuulla huomaa eron. Nykyään jälki on huomattavasti suttuisempaa ja huolimattomampaa. Esimerkiksi ihmisten kasvot ovat usein epäsymmetrisiä. Eikä takuulla tarkoituksellisesti kuten Marcellolla!
Nykypiirtäjistä minunkin suosikkini on Villa, jolta tosiaan pukkaa tarinaa valitettavan harvoin. Kansitaiteen tekeminen taitaa viedä suurimman osan ajasta. Yleensä hänen piirtämänsä jutut ovat olleet tarinankin tasolta erinomaisia. Hän saa ilmeisesti valita parhaat jutut päältä! Hänen edellinen juttunsa oli surullisen kuuluisa Mefiston kuolleista herääminen. Tarina, jonka kirjoittaja Nizzi pilasi mm. sillä, että ei ollut selvästikään paneutunut kunnolla edellisten Mefisto-seikkailun vaiheisiin (esim. Tigerin kadonnut rannerengas, joka oli yllättäen jälleen tallessa). Tämänkin tarinan lopetus oli mielestäni kökkö.
Villan seuraava juttu on on muuten Bosellin kirjoittama!
