Vasta nyt sain hankittua ja luettua 25v. juhlakalun. Yllätys oli erittäin positiivinen. Aiemmassa viestissäni valittelemani edellisen juhlajulkaisun hajanaisuus ei tätä lehteä vaivannut. Vaikka tekijöitä oli paljon ja sarjispätkät lyhyitä, niistä muodostui kuitenkin oiva, etten sanoisi jopa suunnitellun oloinen, kokonaisuus. Ei nyt sisällöltään nouse aivan Hypis-kokoelman sfääreihin, mutta onnistuu kuitenkin oleman jotensakin monitasoinen. Eli lukijalle jää oivallettavaa ja sitä kautta tarina myös hengittää tuota katkua mukavasti.
Huumori toimi minulle, mutta ei lyönyt niin paljon yli että olisi vesittänyt supersankaruutta (lähes mahdoton tehtävä suoritettu!). Kutsutaan nyt tuota vaikka sarjakuvan slapstickiksi, haastavaa. Tai sitten kyse voi olla siitä että pidetään metataso metatasona ja erillään varsinaisesta tarinasta (en nyt jaksa tutkia). Tässä mielessä tuo kannen tyylittely on pienoinen tyylirikko.
Hienoja fiiliksiä tuli myös siitä kun jäin ensin hieman ihmettelemään piirrostyyliä ja sitten lopulta totean että tämähän on just niinku pitää (esim. Herra Tervapuron osuus). Toinen yllättäjä oli Veli Loponen. Lähtee liikkeelle kopiokoneella, mutta tarjoaa sitten ehdottomasti parasta jälkeä mitä olen häneltä nähnyt. Byrne ei lyö liikaa läpi tyylissä, vaan toimii just hyvin.
Muutenkin harvoin tulee vastaan surpersankarisarjaa, johon mustavalkoisuus sopisi näin hyvin. Tai sitten se sopii Napalmin hahmoon, jossa tuli voi edustaa sitä piirrosten vaaleinta sävyä. Toki tietenkin tekijöiden taidokkuuskin vaikuttaa.
Sopivasti jäi kysymyksiä ilmaankin. Kuten, kuka kumma on se yhdessä kuvassa sivulla 46 esiintyvä typy ?!
Myös teknisesti lehti sopii vaativaankin makuun. Musta on mustaa, rasteri on rasteria ja viiva on viivaa! (Vetelen nykyään rasteja seinään aina kun tulee vastaan julkaisu, jossa viivoja ei ole rasteroitu ja täytyy sanoa että puhtaana on seinät pysyneet.) Vaikka tekstaus olisi voinut olla vieläkin yhtenäisempi, on ladonta kuitenkin toimivaa ja laadukasta. (Ilmeisesti Loposen taittama edelleen)
