Kvaakin sarjakuvaesseet

[Lurker]

Beatlesin tarinasta on olemassa suomeksikin vanhempi sarjakuva-albumi. 90-luvulta taisi olla.

Sitten on paksumpi Bluewater Comicsin kooste The Beatles Experience vuodelta 2010.

En ole tutustunut vielä noista kumpaankaan, mutta käsittääkseni kumpikaan ei keskity vain Beatlesien vaiheisiin ennen menestystä.

Tarkoitatko Liken julkaisemaa  Beatles - sarjakuva legendasta?

Ja kyllä, sekä Baby's In Black ja Piitles kertovat Fab Fourin varhaisajoista, ennen suurta läpimurtoa.

[Jukka Laine]

Sitä tarkoitin. On jostain syystä jäänyt lukematta.

[Lurker]

Sitä tarkoitin. On jostain syystä jäänyt lukematta.

Julkaistu näköjään myös audiosarjakuva-projektina: mukana ääni.

ROK releases Beatles Story comic, drawn by Arthur Ranson
ROK Mobile Comics has just released the first issue of its new audio comic The Beatles Story for iPad, iPhone and other mobile devices.

[Lurker]

Kappas, löytyi tällainenkin fanisivusto: http://www.beatlescomics.com/

Vuosikymmenten varrella Piitleseistä  julkaistiin tietty myös sarjakuvia, muun oheiskrääsän, öh, ohessa.

A MARVEL SUPER SPECIAL!

[Tina DeMona]

Julkaistu:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2069

[Lurker]

Julkaistu:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2069

Heh!

"-- kuka kumma tämä jokaisen sarjakuvan tekijätietojen yläpuolella oleva "Stan Lee" mahtoi olla, joka kaikki nämä jutut "esitti". Tuumailin, että hänen täytyy olla jonkinsortin G.I.Joen jumalhahmo."

Tämä "Marvelit, muutokset ja minä" -esseehän on selvä origin story, sarjakuvafanin.

[Jiksi]

Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui, Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.

Pääsiäissaaren maisemissa tapahtuu kummia Grant Morrisonin minisarjassa Seaguy (Vertigo, 2004).

Seaguy-linkki vie Wikipedia-artikkeliin, joka lainaa Morrisonia seuraavasti: "Tämä on minun Watchmen." Kaikkea sitä.

[Lurker]

Kvaakin sarjakuvaesseet -sarjassa mietteitä Jeff Lemiren tuotannosta.

Kuten Reima sen hyvin sisällöntuotannon puolella yhteen sanaan tiivisti, kyse on aivan rehellisestä miessarjakuvasta.

Kuvasto on stereotyyppistä Kanadaa – lätkää, maisemakuvausta, viinaa ja kirveellä veistettyjä miehiä – arvomaailmaltaan tarinat ovat kuitenkin periamerikkalaisia.

Aluksi Lemire näytti täyttävän pienen ekologisen lokeron mainstream-sarjakuvan kentällä, sen jossa juhlitaan yhtä impressionista suuntaa edustavaa sarjakuvataiteilijaa ennen kuin palkinnot ja huomio satavat taas uuden juhlakalun laariin.

Nyt toki on selvää, että Lemire menestyy laajemmin. Toisaalta hän on paitsi erityisen lahjakas kuvittaja myös erityisen lahjakas käsikirjoittaja, mutta naivisti tahdon ajatella sarjakuvaharrastajien olevan aiempaa suvaitsevaisempia.

Lemiren Marvel- ja DC-töitä en juuri tunne, mutta onhan Teräspoika tunnetusti menettänyt perheensä isää myöten...

Tekstiä saa ruotia armotta sarjakuvaesseet-ketjussa, pitäydytään tässä ketjussa tiukemmin Lemiren tuotannossa.

Lemire tekee hyvin kunnianhimoisia sarjakuvaromaaneja, jotka eivät ole ehkä jokaisen teekupillinen, mutta ainakin osa "suuresta yleisöstä" tuntuu hänet löytäneen. Tyylissä on mukavaa karheutta ja elämänmakua. Elämä ruhjoo, kuten esseessä sanotaan.

Uskoisin miehen silti myös nauttivan DC-sarjakuvien käsikirjoittamisesta, on niissä selvästi rakkautta lajityyppiä kohtaan.

[Jiksi]

Uskoisin miehen silti myös nauttivan DC-sarjakuvien käsikirjoittamisesta, on niissä selvästi rakkautta lajityyppiä kohtaan.

Voi olla. Minulla muistuu vain mieleen Ed Brubakerin ja Jonathan Hickmanin kuvaus tekijöiden ja kustantajien suhteesta: omaehtoisella tekemisellä ei tule känttyä pöytään, vaan töitä on paiskittava suurille kustantajille. Vasta suurissa talleissa saaduilla kannuksilla kiihdytetään omien sarjojen myyntiä tulevaisuudessa. Toisaalta ilman omien julkaistujen töiden tuomaa huomiota ei suurille kustantajille edes pääse tekemään tilaustöitä!

[Jiksi]

Pääsiäissaaren maisemissa

Tällä kertaa ollaan muilla mailla, mutta God Is Dead -sarjassa kivijättiläiset ovat taas vihaisia tuttuun Jack Kirby -henkeen. Henkistä laiskuutta käsikirjoittajalta, muuta ei voi sanoa.

Numeron 11 kuvateksti kertoo: "The Moai had torn the roofs off of homes to use as projectiles." Mikseivät nakelleet isoja kiviä, millä ne katot muka lentävät.

[Reima Mäkinen]

Aina ajankohtaista Ateenaa kolutaan Kvaakin etusivulla nyt pakinoiden sekä toisessa jutussa kauppoja koluten ja sarjakuvia hamuten.

Muovikassin kuvan piirtänyt Tasmar mainitaan myös jutussa.

[Reima Mäkinen]

Kreikka edelleen uutisissa tapetilla. Ajattelin jakaa vielä yhden kuvan Anubis-kustantamon kaupasta.

[Reima Mäkinen]

Tuolla Kreikkakirjoituksessa kun penäsin näitä klassisia asioita käsitteleviä sarjiksia niin näkyy Ranskan maalla olevan tämmönen 7 ihmettä-sarja. Lukematta tiedä onks tuo nyt niin hienoa, mutta massiivista ainakin.

[Jiksi]

Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui, Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.

Käsikirjoittaja Bernardita Labourdette palkittiin juuri vuoden 2016 parhaasta julkaistusta sarjakuvakäsikirjoituksesta, eli Varua Rapa Nuin viimeisimmästä osasta.

Hienoa, että työ palkitaan myös tunnustuksella. Toisaalta, kuten julkaisemassani esseessä totesin, teosta ei Chilessä voi palkintojenjaon aikaan sivuuttaa.

[Jiksi]

Chilen mapuche-kansan soturilegendat seikkailevat sarjakuvissa.