Seitsenosainen American Alien on mainio, internetin maailmaan päivitetty uusiomukaelma Teräsmiehen alkuvaiheista. Alussa parhaimmillaan, kun juhlitaan huvijahdilla ja muuta. Tämän olisi voinut vetää lävitse ilman ainoatakaan tappelua.
Osasta toiseen vaihtuva kuvittajakaan ei ollut häiritsevä ratkaisu, mutta eiväthän ne kaikki voi olla mieleen.
Emperor Joker oli ihan täysi huti. Kuvittelin, että Ed McGuinness olisi kuvittanut tämän, mutta kun näin ei ollutkaan, lopahti kiinnostus täysin. Vaihtuvat kirjoittajat eivät millään saa näin Grant Morrison -tason himmeästä alkuideasta puristettua kiinnostavaa kokonaisuutta.
Last Family of Krypton (2010) oli mukava pieni puristus, jossa kuvataan kuinka Teräsmies perheineen, siis isä ja äiti samassa raketissa, saapuvat Maahan. Hyvä vaihtoehtoistarina, joka toimii varsin hyvin. Lopun Red Son -vaikutteet hieman vaivasivat, mutta jollain tämä oli tietysti lopetettava.
Miksi ihmeessä Azzarello-Bermejo-kaksikon Lex Luthor: Man of Steel minisarja oli nimetty kokoelmamuodossa ytimekkäästi Luthor? Meinasi mennä vanha vipuun ja ostaa saman tarinan kahdesti. Kuulostaa hassulta, mutta digiaikana tällaisia erheitä täytyy oikeasti varoa.
Bermejo on tässä se vahvempi osapuoli, Azzarello kyllä kääntää oikeita vipuja oikeassa järjestyksessä, mutta kokonaisuus ei ole yhtä vahva kuin saman miehistön huima Joker.
Lelumies on varmasti ikuisesti mielikuvissa se Byrnen hassu versio, eikä tämä tosimaailmaan sovitettu likainen versio hahmosta oikein innosta. Isoin miinus Azzarellon tilille tulee kuitenkin Grant Morrisonin vanhan JLA-juonen kierrätyksestä.
