"Miehet terästä" on nyt ostettu ja luettu. Taide ei mielestäni ollut mitenkään elotonta, vaan opusta silmäili ihan mielikseen ilman, että näkimiin sattui. Tarinapuolen suhteen on yhdyttävä Kvaakin arvostelijan ja tmielosen mielipiteeseen siitä, että enemmän tämä on Teräsmiehensä huolella lukeneille kuin satunnaisille sarjakuvan ystäville suunnattu. Erityisesti Avaruussankarien (olen tähän suomennokseen mieltynyt) vierailu jäi ensi lukemalla aika sekavaksi, vaikka legioonalaiset eivät ole minulle entuudestaan aivan tuntemattomia.
Brainiacin uusi ilmiasu on mukavan eksoottinen, mutta Metallo taas tuntuu väsähtäneemmältä. Syntytarinan samankaltaisuus vain pari vuotta vanhassa Superman: Secret Origin -minisarjassa esitettyyn muistuttaa, että vastahan tämä on - vähän laskentatavasta riippuen - kolmas alkuperäsaaga kymmeneen vuoteen. Hiukan näihin jo alkaa leipääntyä.