Teräsmies on rautaa!
Tämän julkaisun aikoihin en lukenut vielä näytöltä kovin sujuvasti ja siten jäi tähän tutustuminen kesken. Aloitin nyt uudelleen alusta ja luin koko Morrisonin 18 numeron mittaisen kokonaisuuden rauhassa ja ajan kanssa.
Kubertin tyyli viehättää aikaa myöten yhä vähemmän ja vähemmän, mutta Morales tekee todella hienoa työtä.
Hieman piti mutustella ennen kuin rohkenin julistaa ilosanomaa, mutta on tämä hieno kokonaisuus. Tässä viehätti juuri se epälineaarinen kerronta, jota ainakin tässä ketjussa on kommenttien perusteella pidetty sekavana. Toisaalta siten Morrison pyyhkii lyhyessä ajassa lävitse koko Teräsmiehen historian. Golden Age -sosialismista siirrytään Silver Age -ihmeiden aikaan täysin sujuvasti.
Hienosti tässä oli tehty modernisointia hahmon juuria kunnioittaen, vaikka ensimmäisellä kerralla Teriksen nuorentaminen hieman töksähti. Hienosti tässä pelataan (samaan tapaan kuin Snyderin Batmanissa) sillä, että lukija tuntee Teräsmiehen ja sarjakuvien tapahtumat. Toisin kuin Byrnen uudistuksessa, Morrison ei lähde nollapisteestä, vaan rakentaa vanhan päälle. Tarinakaari oli ennemmin uuden esittämisen sijaan vanhan jalostamista, uudelleen esittämistä.
Jännästi Morrison on vääntänyt koko DC-universumia omaan suuntaansa, sellaiseen positiiviseen Silver Age -henkiseen suuntaan.
Tietysti tässä auttaa, jos DC ja Morrison ovat ennestään tuttuja, ovat nuo 5 ulottuvuuden olennot sen verran kummaa materiaalia. Omalla kohdallani alkaa jo tulla hieman ähky Morrisonia, tässä kun tuntui olevan paljon sellaista mikä miehen tarinoissa on jo aiemmin muodossa tai toisessa esitetty. Taikaa oli kuitenkin runsain mitoin jäljellä.