Luin sitten lopulta SSSS:n arkiston. Viisi vuotta ja päälle 800 sivua. Minne nuo viisi vuotta menivät, vastahan ihan äsken aloitin tämänkin keskusteluketjun...
...mutta itse sarjakuvasta. Yksi. Minun on myönnettävä että en edelleenkään pidä post-aposta (sen vuoksi lykkäsin tämänkin sarjakuvan lukemisen aloittamista kunnes en nyt yhtenä unettomana yönä keksinyt hyödyllisempää ajankulua). Mutta sen pystyn ohittamaan.
Kaksi. Tarina sinänsä kulkee hyvin, fantasiamytologia on hienoa, hahmot on muotoiltu minusta pääosin uskottavasti jne jne. Mutta eräs asia häiritsee, siitä enemmän lopuksi.
Kolme. Taide on henkeäsalpaavan mahtavaa, tykkään valtavasti unenomaisista maalauksista.
Mutta kohta neljä.
Tarinan premissi vaivaa minua kovasti.
Joo, ymmärrän että tässä Sundberg on tavoitellut spefi-henkistä maailmaa jossa yhdistellä skandinaavisia ja suomalaista mytologiaa ja kulttuuriperinnettä ja sitten uppoutua tutkimaan sitä. Hieman samaa oli aRTD:ssäkin, ja mielestäni vertautuu siihen kuinka Tolkien halusi kirjoittaa mytologisen eepoksen englantilaisille.
Tolkienista saan aasinsillan siihen mikä minua SSSS:n universumin asetelmassa vaivaa. Joidenkin mielestä on häiritsevää että LOTR:ssa ei hiippaile ketään muita valkoihoisia anglosakseja, mutta minusta siinä ei ole oikeastaan mitään moitittavaa koska se toimii Tolkienin universumin sisäisen logiikan puitteissa.
Mutta SSSS:ssä koen suurta kiusaantuneisuutta koska tämä tarina ei ole sijoitettu fiktiiviseen Keskimaahan vaan ikään kuin vaihtoehtotulevaisuudeksi meidän reaalimaailmaamme (kuten post-apo-zombi-genressä tavallisesti tehdään) ja näen, tuota, yksivärisempää henkilökaartia (siis ihan taustastatistit mukaan lukien) kuin muistan kohdanneeni missään päin reaali-maailman Suomea.
Minne kaikki kotimaiset romanit, afgaanit, irakilaiset, somalit, aasialaiset katosivat?
Söikö se tauti erityisen huolellisesti kaikki ei-etniset pohjoismaalaiset (tai englanninkielen osaamisen) maisemista? Miksi yhtäkkiä kristinsuko heivattiin mäkeen ja kaikki pukeutuvat kuin viikinki-/kalevalahenkisessä larpissa jossa kaikki ulkomaalaiselta vaikuttavat reaali-Suomen kulttuuriset vivahteet on täikammalla nypsitty pois?
Selkeämmin fantasiamiljööseen sijoitettuna tämä ei vaivaisi minua niin pahasti, mutta premissin kytkös reaaliseen ei-mytologiseen todellisuuteen on minulle vaikea pala purtavaksi, sillä se saa koko kuvion haisemaan liiaksi Suomen Sisun utopiakuvastolta justiinsa silleen ikävällä tavalla jotta voisin varauksetta nauttia tarinasta.
