Pauli Kallion sarjakuvat

[Grezen]

Nerokasta. Onko uudessa kokoelmassa mitään sellaista, mitä ei olisi julkaistu jo aikaisemmissa Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumeissa? 

Näitä Lietzenin piirtämiä Kramppejahan ei ole julkaistu aiemmin kokoelmana. Eli täysin uutta kamaa, ainakin meille, jotka emme... ööh, Turun ylioppilaslehteä (vai missäs nämä olivat ilmestyneet aiemmin?) lue.

[Matti Karjalainen]

Näitä Lietzenin piirtämiä Kramppejahan ei ole julkaistu aiemmin kokoelmana. Eli täysin uutta kamaa, ainakin meille, jotka emme... ööh, Turun ylioppilaslehteä (vai missäs nämä olivat ilmestyneet aiemmin?) lue.

Silly me! Lietzenin käsialaa olevia "Kramppeja" ei tosiaan ole julkaistu albumimuodossa "Kukkakauppiaan onnenpäivää" enempää. Ostoslistalle siis menee.

Ja Turun ylioppilaslehdestähän noita on tosiaan voinut lukea. Ammattikorkeasta valmistuneen kannattaisi selvästi olla hiljaa...

[Jukka Laine]

Onkos Katja Tukiaisen Kramppeja julkaistu kansien välissä? Niitähän ei paljoa edes ole, mutta jos olis jossain Katjan kokoelmassa?

[Jukka Laine]

Yhdessä Katjan piirtämässä jaksossa laulettiin Ultra Bran "Tyttöjen välisestä ystävyydestä" joka oli silloin melko tuore julkaisu.

Eli veikkaisin että 1999-2000.

[Matti Karjalainen]

Helsingin sarjakuvafestareiden avauspotku tapahtui minun osaltani "Kramppien ja nyrjähdysten" hankkimisella ja tietysti albumiin piti saada nimikirjoituskin. Kiitos vaan, Pauli!

En ole varmaan ihan paras henkilö arvioimaan "Kramppeja ja nyrjähdyksiä", sillä minun kirjoissani se on edelleen kaikkien aikojen paras sarjakuva. Uusin albumi oli edelleen tasalaatuisen hyvä, vaikka ehkei ihan parasta kramppailua kuitenkaan. Jos sitä haluaisi rinnastaa sarjakuvassa pariinkin otteeseen mainitun the Rolling Stonesiin, niin kakkososa olisi "Let It Bleed" ja tämä puolestaan "Tattoo You" tai "It's Only Rock'n'Roll".

Sarjakuvan käsikirjoituksissa olin aistivani jonkinlaista melankoliaa, jollaista ei aikaisemmissa jaksoissa ollut, vaikka ihan "Kukkakauppiaan onnenpäivän" kaltaiseen surumielisyyteen asti ei nyt yllettykään. No, toisaalta juuri tämäntapainen elämänmakuisuus on eräs syy siihen, miksi olen sarjakuvasta niin kovasti pitänyt (eikä sovi unohtaa myös viittauksia populaarimusiikkiin ja jalkapalloon).

Festarihumun lomassa yritin myös miettiä kovasti, kuka on suosikkipiirtäjäni "Krampeissa", mutta siihen en osaa edelleenkään antaa vastausta. Kaikissa on puolensa. Ja kuten Lietzen tuossa viimeisimmässä viestissään antoi ymmärtää, on sarjakuvalle onneksi tulossa vielä jatkoa, ja taisipa tuon "uuden" piirtäjän nimikin tarttua korvaan.

Onkos muuten niin, että historiansa aikana sarjakuvan henkilöt ovat ehtineet asustella niin Helsingissä, Turussa kuin Tampereellakin? Olisiko jatkossa sitten luvassa vaikkapa maakuntakierros Ouluun tai Kuopioon...? 

[Hege]

Ei uusimmassa albumissa suurempaa valituksen aihetta ole, nuo hankalat ensimmäiset vuodet menivät ihan mukisematta alas, selkeälinjainen keskivaihe sai päähenkilöt näyttämään vanhemmilta ja romuluinen loppuosa tuntui ihan sopuisalta luettavalta ja kuviakin tuli katseltua pidempään.
Todellakin hieman alakuloisempi tämä sininen albumi.

Se mikä eniten tässä albumissa tökki oli nuo välikommenttien hahmojen epämääräisyys ja anatomiaheitot.

[Antti Värtö]

En ikinä totu siihen, että Kramppihahmot a) on nimetty ja b) liikkuvat Helsingissä. Kumpikaan näistä asioista ei ole sinänsä huono, vain... outo.  Lietzen pyytelee turhaan anteeksi esipuheessaan, hänen tyylinsä sopii Kramppeihin varsin hyvin. Erityisesti pidin kokoelman värimaailmasta.

Suurin ärsytyksen aihe oli Rollari-aiheisten strippien liiallisuus. One-linereita ei myöskään ollut samaan tapaan kuin vanhoissa Krampeissa ja huumori oli muuttunut selvästi kuivemmaksi ja apeammaksi, pysyen kuitenkin hauskana.

K & N on tavallaan sukupolviteos: sarjakuvan hahmot vanhenevat suunnilleen samaa tahtia oman ystäväpiirini kanssa, joten Krampit tuntuvat aina ajankohtaisilta.

[VesaK]

Lietzen todellakin vähättelee, sarjan henki on tismalleen tallella. Taustoissa todellakin liikutaan Helsingin ja Tampereen kautta Turkuun. JOS hahmoja ei olisi nimetty, voisi ajatella, että kyseessä eivät olisikaan koko ajan samat tyypit, vaan heidän döppel- eli trippel-gängerinsä eri kaupungeissa... elämä ja sen vaiheet suomalaiskaupungeissa kun ovat aika samanlaisia...

Yksi moga on Pauli Kallion esipuheeseen päätynyt: Rumbassa Kramppijaksoja edelsivät HARRI Pystysen sarjat, "Heikki Pystynen" lienee samaa sarjaa kuin Mämmilä-artisti "Tarmo Kunnas"... Paulin aivoissa lienevät miksautuneet Pystystä ylistänyt Kemin guru Heikki Porkola ja sarjojen tekijä itse.

[Lmmz]

Itse pidin tuosta uudesta kokoelmasta kuitenkin enemmän kuin Kukkakauppiaasta, tässä oli vielä tallella sitä vanhojen Kramppien henkeä, kun taas Kukkakauppias tuntui jo kovin irralliselta muuhun sarjaan nähden.

Henkilöiden nimeäminen ja paikkakuntien vaihto on kyllä ollut sellainen selkeä vedenjakajamuutos aiemman ja myöhemmän välillä, jopa paljon enemmän kuin piirtäjien vaihtuminen. Tiedä sitten johtuuko tuosta henkilöiden vanhenemisesta, mutta itselle nuo vanhemmat krampit kolahtavat paljon paremmin, uudessa ei tunnu enää olevan samastumiskohtia. Tai ehkä sitten 10-15 vuoden päästä, kun on itsekin siinä iässä.

Monet tuttavapiirissäni ovat vertailleet K&N:ää kovasti Villimpään Pohjolaan, epäilemättä paljolti sen vuoksi, että se peri Tampereella parissakin lehdessä K&N paikan. Onhan noissa epäilemättä jotakin samaa miljöössä ja henkilöissä, mutta lähestymistapa on kyllä täysin erilainen. Jotenkin vain kramppien maailma tuntui niin läheiseltä ja tutulta, että sitä tunnetta on vaikea täyttää perusvitseillä.

[Matti Karjalainen]

On ihanaa kuulla, että Krampit saa jatkoa. Kukahan mahtaakaan olla seuraava piirtäjä? Toivottavasti se selviää pian.

Laitan rahani likoon Christer Nuutisen puolesta.

[Antti Vainio]

Sarjakuva on entistä uskottavampi ja elämänmakuisempi, tosin myös jossain määrin keski-ikäisempi. Se on kasvanut päähenkilöidensä ja ehkäpä myös lukijoidensa kanssa.

Tätä on tosiaan tullut seurattua älyttömän pitkään mutta minusta ne eivät olleet Kukkakauppiaassa keski-ikäistyneet vaan tasapäistyneet (mitä Turkuun muuttaminen korosti visuaalisella puollella). Toisaalta vaimoni sanoo että minä ja kaverini jotka käymme punkkeikoilla ja fudismatseissa vielä nelikymppisinä olemme säälittäviä idiootteja ja reliikkejä jotka luulevat olevansa rajuja. Ehkä se kukkakauppias on totta mutta en olisi halunnut että krampanneet ja nyrjähtäneet luovutti pelin noin helpolla

[Ossi Hiekkala]

Joo, kyllä sitä jotkut jo yli kolmikymppiset näyttävät muuttuvan tönkkösuolattuiksi jossain käänteessä. Se on hyvin surullista katsottavaa. Kramppien väkikin muuttuu tuossa Kukkakauppiassa sellaisiksi. Ei millään tavalla suosikki-albumini. Christer Nuutisen aikakauden Krampit ovat kyllä edelleen niitä, joihin tartun. Ehkä niiden kautta tulee muisteltua omaa mennyttään paremmin. Kukkakauppiaan hahmot näyttävät siltä kuin odottelisivat vain sitä, milloin Kuolema saapuisi ampumaan armonlaukauksen.

[Ossi Hiekkala]

Heijaa! Mämmilän jokseenkin töksähtävän lopetuksen jälkeen oli iloinen yllätys törmätä Suomen kuvalehdessä Kramppeihin ja nyrjähdyksiin, piirtäjänä C. Nuutinen. Luottamukseni SK:een ei sortunut tämänkään valinnan kohdalla. Ja fiiliskin on miellyttävästi positiivisempi kuin Kukkakauppias-syrjähypyssä.

[lukija 90-luvulta]

Pistetään tähän nyt vielä tällainen mielipide, että Christer Nuutinen Rumban alkuperäisjaksoineen on ainoa oikea K&N-piirtäjä. Ei voi mitään. Uskomaton piirtäjä! Roso ja runous. Toivottavasti ovat tallella toisessa tulemisessakin.

[VesaK]

Christer piirtää kuin Rauli Badding Somerjoki lauloi. Niin kirotun kaunista. Hän piirtää mm. kauniimpia naisia kuin oikeastaan kukaan muu.
Pauli Kallion voima ja heikkous on se, että hän ei vain osaa kirjoittaa kieroja / ilkeitä naisia. Petollinen sarjakuva on Krampit!