Baobab onkin jo aika tyhjentävästi sanonut kaiken mahdollisen teoriasta. Aika tehokkaasti omasta kapeasta näkökulmasta määritellään koko maailma uudelleen mukaan lukien luokka. Mutta puutun tähän vielä siksi, että sen lisäksi, että tässä asetetaan täysin ylimielisesti oma näkökulma kaikkein ylimmälle jakkaralle, siinä myös riisutaan sarjakuvasta pois sarjakuvaan kuuluvia äärimmäisen hienoja ominaisuuksia. Siksi kehtaan myös sarjakuvafanina luokkaantua tästä määritelmästä.
Sarjakuvan keskeisin määritelmä on minusta kahden kuvan tai symboolin muodostama suhde; "sarja." Sarjakuvaa ei ole, jos tätä tiettyä suhdetta kahden kuvan välillä ei ole. Suhteeksi ei riitä, että symboolit "Amerikan" ja "keisari" muodostavat yhdessä tietyn käsitteen. Jos nämä sanat laitetaan paperille tietyllä tavalla ja kertovat tällä asettelulla jotain, niin niistä ehkä muodostuu sarjakuva. En tosin keksi miten näin vähistä aineksista saisi vielä aikaan sarjakuvan. Tämän yhteyden määrittelyyn en itse kykene, mutta minusta se on erittäin keskeinen ja pakollinen ominaisuus, että joku on sarjakuvaa. Pelkkä teksti ja kuva ei riitä. Tällaista samanlaista yhteyttä ei vaadita valokuvissa, maalaustaiteessa tai kirjallisuudessa. Tämä suhde kahden kuvan välillä on se, mikä minusta tekee sarjakuvasta niin hienon taidemuodon.
Jos sarjakuvalla on tällainen erityispiirre, niin se ei voi olla yleisluokka. Olen varma, että vähän miettimällä löytyy myös muita erityispiireitä, jotka ovat joko vaadittuja tai ainakin ominaisia sarjakuvalle. Vastaavasti kirjallisuudesta löytynee erityispiireitä, jotka vaaditaan sille, että se on kirjallisuutta, mutta joita ei vaadita sarjakuvalle. Valokuva ei minusta noin yleisesti ottaen ole sarjakuva vaikka siinä kuvalla jotain ilmaistaankin. Valokuvassa voi olla myös tekstiä. Sen ei silti tarvitse olla sarjakuvaa. Valokuvaamalla voi tehdä sarjakuvaa. Jopa yhdellä kuvalla, mutta se ei tarkoita, että kaikki valokuvat olisi sarjakuvaa. Tai koko sarjakuvan määritelmä menee niin laveaksi, että sillä ei ole enää mitään merkitystä.
En myöskään keksi tälle teorialle mitään käyttöä. Hyvä taiteenteoria on minusta sellainen, joka auttaa ymmärtämään taiteita. Tämä teoria vain minusta pyrkii lokeroimaan taiteenlajit uudella tavalla. Taide on todellisuutta, jota yritetään ymmärtää teorian kautta.
Hienossa kaaviossa ja hienoissa sanoissa on jotain ymmärrystä tuovaa kun puhutaan teksin ja kuvan määrästä. Se ei kuitenkaan riitä minusta millään tasolla määrittelemään taiteenlajeja. Se vain luo täysin keinotekoiset lokerot, joista kunkin taiteenlajin hienot ominaispiirteet hämärtyvät.