Mielestäni vain vastasin kysymyksiisi. Jos kommunikaatiossa tulee väärinkäsityksiä, niin kaipa siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Viestittäjä ja viestin vastaanottaja. Asiaa siis voisi auttaa jos muotoilet kysymykset huolellisesti ja luet vastaukset yhtä huolellisesti. Minä pyrin samaan.
Severi - 12.11.2011, klo 11:29:16
Jos sarjakuva kuitenkin käyttää jotain osia kahdesta muusta, niin mikä on se erottava osa mitä sarjakuvassa ei olisi, mutta on kahdessa muussa?
Reima 12.11.2011, klo 19:54:02
"Sarjakuvassa ei esimerkiksi ole kuvia joita lukija ei liittäisi tarinaan, tarinan kulkuun (kuvataiteen kuvaan (sen sisältöön) ei yleensä liity tarinaa). "
Severi - 13.11.2011, klo 14:24:17
Lainaus käyttäjältä: Severi - 13.11.2011, klo 14:24:17
Jos rehellisiä ollaan niin tokihan yksikin kuva voi olla tarina, joten kaikki kuvat liittyvät tarinan kulkuun. Onhan meillä runsaasti yksikuvaista sarjakuvaa sanomalehdet täynnä. Kari Suomalaisen puupäähatun perusteluissa muistaakseni sanottiin, että myös pilakuvat ovat sarjakuvaa. Gary Larsonin yksikuvainen Far Side on yleisesti luettu sarjakuvan piiriin. Joten mielestäni mikään yksittäinen piirros/maalaus/valokuva ei eroa oleellisesti sarjakuvasta, jossa kuvia samoin yksi tahi useampi.
Reima - 14.11.2011, klo 12:15:33
"Oli kyse siitä voiko sarjakuvassa olla kuvia joihin ei liity tarinaa."
Severi 15.11.2011, klo 01:05:29
Kyllä voi olla. Esimerkkinä abstraktit sarjakuvat.
Tottakai pyrin huolellisuuteen. Ja kyllä kai tuosta ylläolevasta voi jonkun ajatuskuvion hahmottaa. Itse en kuitenkaan hyväksy näkemystä että abstraktin sarjakuvan kuvaelementeillä ei olisi yhteyttä edellisen tai seuraavan ruudun elementteihin (tai viittaussuhdetta vieläkin kauempana olevaan ruutuun). Mikä tahansa kirjain, sana, väri tai muoto joka toistuu ruuduissa, liittyy sen aiempaan esiintymiseen ja muodostaa näin tarinan siitä mitä sille on tapahtunut.
Olen pahoillani, että käsityksesi sarjakuvasta on noin konservatiivinen.
Ja sitä konservatiivsemmaksi se muuttuu mitä enemmän tästä keskustelemme. En myöskään, nyt tarkemman harkinnan jälkeen hyväksy "abstrakteja sarjakuvia" sarjakuviksi. Lasken ne kuvataiteeksi. Perusteluna ihan se että minun määrittelyssäni sarjakuva kertoo tai ilmentää tarinaa (mikä siis täten erottaa sen useimmista kuvataiteen teoksista). Sarjakuvan tarina voi toki olla viitteellinen eikä siinä tarvitse olla logiikkaa tai montaa erillistä "tapahtumaa". Mutta juuri tämä tapahtuminen ja kuvassa tekstin tai muiden sarjakuvallisten elementtien kautta esiin tuleva aikaperspektiivi erotta sarjakuvan kuvaa ja kuvataiteen kuvaa.
Mielestäni McCloud hyvinkin tutkii "jotakin aihetta" ja siten täyttää "teemallisen sarjallisuuden" ehdon. Mutta oletetaan ettet tarkoittanut sitä. Kelpaako sitten vaikka Glömp -sarjasta löytyvät teokset visuaalisuuden tai värien tai muotojen tutkimisen esimerkeiksi? Mistä muuten tiedät mihin taiteilija pyrkii teoksellaan?
Tuossa nyt hämää vähän sana aihe. Tarkoitin siis pikemminkin teemaa tai aiheen ilmiasua, en aiheen konkreettista ta tiedettyä muotoa. McCloud kuvittaa aihettaan (ja tekstiään) "lukkoonlyödyillä" muodoilla. Hän ei tutki aihetta sarjakuvailmaisu (tms.) piirtämällä ja esittämällä lukijalle erilaisia tulkintoja ja kokeiluja sen mahdollisista ilmentymistä. Korkeintaan hänen harrastamansa runsas ikonien ja niiden luomien mielikuvien viljely voidaan etäisesti laskea tähän. Tässä McCloud on kuitenkin Kaavamainen väittäjä pikemminkin kuin uutta luova tai rohkea kyseenalaistaja.
Se että Glömpissä (tai Kutissa) on julkaistu abstrakteja kuvia ja abstrakteja kuvia peräkkäin ei tarkoita sitä että ne olisivat sarjakuvaa. Ne voivat olla myös yksittäisiä kuvia. Sitäpaitsi meillä on suomen kielessä myös mainio käsite kuvasarja, joka sopii hyvin kuvaamaan näitä sarjakuvalta näyttäviä teoksia. Tietenkin kuvasarjan ja sarjakuvan ero on häilyvä, mutta jälleen kerran näiden erottaminen toisistaan on käytännöllisen kätevää.
En tiedä mihin kukakin taiteilija pyrkii, myönnän. Mutta se että taiteilija valitsee itseilmaisunsa välineeksi sarjakuvan, vaikkapa maalauksen tai tekstin sijasta, antaa viitettä siitä mitä hän toivoo voivansa tehdä. Kaino toiveeni olisi että sarjakuvantekijä haluaisi välittää jotakin mielestään olellista, kenties jopa tarinan muotoon puettuna. Tosin, nyt postmodernina aikana lienee paljon sellaistakin taidetta jonka kanssa taiteilija ei pyri yhtään mihinkään, mutta voi silti päästä jonnekin.
Tästä ei ollut kysymys. Vaan siitä, että arvelen sen olevan yksilöllistä missä järjestyksessä sarjakuvaa luetaan. Kuvat vai teksti ensin? Riippuu yksilöstä ja kenties jopa sarjakuvasta.
Minusta sarjakuvaa ei lueta missään "järjestyksessä" mitä tulee kuvaan ja tekstiin. Molempia luetaan sekaisin yhtä aikaa ja edestakaisin. Kerrallaan kokonaisia sivuja ja aukeamia. Mutta ajatuksesi siitä että sarjakuvan teksti ja kuva olisivat jotenkin erillisinä hahmotettavissa olevia elementtejä, selittää kyllä teoriasi syntyä.
Antaisitko esimerkkejä väitteesi tueksi?
Mikä tahansa kuvaton kirja tai kuvataiteen teos käy esimerkistä. Tosin sillä varauksella että kone ei todennäköisesti kovin helposti löytäisi sitä eroa, jonka tunteva ihminen ymmärtää. Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa vielä että keskustelemme taiteesta.