Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 405550 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 14 825
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1365 : 07.06.2019 klo 19:43:56 »
Trump Space Force oli sen verta erikoinen opus että vaikea sanoa että oliko se parodiaa /satiiria vai Trumpin ylistämistä, muista sarjakuvista ja scifi-tarinoista oli lainattu jonkinverran/aikalailla, ihan hauska ja luettava oli sitten Trump-vastainen tai Trumpin puolella.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 14 825
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1366 : 16.06.2019 klo 19:45:17 »
Tuli tuo Bob Morane opus luettua ja oli ihan viihdyttävä vaikka aukkoja eli viittauksia tarinoihin joita ei ole nähty oli aikalailla. Menoa ja meininkiä riitti alusta loppuun ja pikkasen scifistelyäkin oli pistetty soppaan.

Semicin julkaisemat Moranet on saatavilla ainakin joistain kirjastoista eli nuo lukeneet voivat kertoa että kannattaako kaukolainata vai ei.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 743
Vs: Luettua
« Vastaus #1367 : 23.11.2019 klo 19:39:00 »
The Big Country


Humanoidsin amerikan julkaisu.
Noir-sarjakuvaa ole ikinä liikaa mutta tämä oli liian pitkälti yhdistä-numerot-ja-piirrä-kirahvi laitos.
Ajankuva ja sinänsä tärkeäkin sanottava jäi jalkoihin ja vaikka italialaisen sarjakuvan puolelta on ihan tuttua että hahmojen ulkonäkö lainataan elokuvan ja tv:n maailmoista tässä päähenkilön 1:1 Timothy Olyphantin kanssa oli sitten se mikä katkaisi kamelin selän.
Peruskauraa

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 14 825
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1368 : 23.11.2019 klo 20:05:18 »
Money Shot on aika erikoinen tapaus, siinä tutkijat tekevät tutkimuksiansa harrastamalla seksiä ulkoavaruuden eliöiden kanssa ja vastineeksi antavat alieneille (seksin lisäksi) tavaraa Maapallolta. Semmoista pikkutuhmaa tavaraa ja kieliposkessa tehtyä.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 743
Vs: Luettua
« Vastaus #1369 : 23.11.2019 klo 20:37:20 »
Money shot on mitä mainion sarjakuva.

Tietty tässä on etten lue Sunstonea, Swingia tai Sugaria "pikkutuhmana". Seksuaalisuus on kuitenkin useimmille osa arkea, vaikka fiktiossa se erotetaan aina omaksi genrekseen, joko erotiikaksi, romantiikaksi tai pornoksi, eikä osaksi kokonaisuutta.

SFSX ei vielä ole ehtinyt lukupinooni.

Sen sijaan Calamity Kate

osui ja upposi.
Kertoo sen tavallisen tarinan: leskeytynyt yksinhuoltajaäiti koettaa kasvattaa Kaliforniassa tytärtään kun vanha paras kaverinsa lesbo hirviönmetsästäjä Kate Strand muuttaa heille parisuhteensa kariuduttua.



minisarjan stoori on periaatteessa moneen kertaan nähty , mutta kerrottuna aika ilmavasti ja hyvällä otteella. Tässäkin on siis huumoria, niin kuin oikeassakin elämässä mutta se ei ole itsetarkoitus.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 14 825
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1370 : 24.11.2019 klo 19:51:50 »
Calamity oli (on?) melko perinteistä mutta ihan mukavaa monsterinmetsästystä. Huumoriakin oli mukana ihan riittävästi.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 14 825
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1371 : 15.04.2020 klo 19:40:53 »
Nyt kun Marvel, DC, jne ovat tauolla niin on tullut luettua muuta kuten Alan Mooren TOP 10 jossa seurataan poliisilaitoksen (em. TOP 10) toimintaa vähän Hill Street Bluesin tapaan kaupungissa jossa suurin osa on joko superihmisiä, alieneita, jumalia, jne ja on oikein mukavaa ja huumoripitoista luettavaa ja osa viehätyksestä on bongata DCn ja Marvelin hahmoja (cameoita riittää enemmän kuin viitsii laskea). Toiminta ei rajoitu kaupunkiin vaan joskus käydään eri Maapalloilla vierailulla kun on hieno multiversumi (lainattu DCltä).
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 14 825
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1372 : 13.09.2020 klo 19:45:21 »
Straczynskille kun ei ole ketjua niin postataan tänne:

Täytyy sanoa että joko ko. herralla on hyvä kristallipallo tai sitten hyvät ennustajanlahjat kun tämän Resistance-sarja (joka päättyy kohta harmittavasti) kuvaa aika hyvin nykytilannetta kun on pandemia ja Venälisjoukkoja Valko-venäjällä.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 106
Vs: Luettua
« Vastaus #1373 : 11.10.2020 klo 18:25:54 »
Toisinaan tulee etsittyä jotain, mikä pystyisi tavoittamaan edes hieman Gail Simonen Secret Six -sarjan loistavuudesta.

Fred Van Lente kirjoittaa viihdyttäviä juttuja, mutta Super-Villain Team-Up: M.O.D.O.K.'s 11 (2007) on sekava. Selkeys ja yksinkertaisuus olisivat saattaneet tästä tehdä mojovan tarinan, mutta silmäilyksi meni.

Taskmaster (2002) ei ole sitäkään. Oli varmaan hyvä idea ostaa sarjat alihankintana, mutta Udon ei siitä suoriudu. Ei nimi ollut jäänyt mieleen edes Street Fighter -sarjakuvista.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 106
Vs: Luettua
« Vastaus #1374 : 22.01.2022 klo 16:52:19 »
Tosipohjaisissa sarjakuvissa teknologia-aiheet ovat oma pahnanpohjimmaisensa. Silti niitä on kiehtovaa lukea. Osin näin voi sanoa myös opuksesta A for Anonymous: How a Mysterious Hacker Collective Transformed the World (Bold Type Books, 2020).

Kirjoittaja David Kushner on toimittaja, ja yhteistyö piirtäjä Koren Shadmin kanssa ei ole ensimmäinen. Siitä huolimatta tämä on kyllä kamalan huono ja tylsä. Kuvittelisi, että ilmiöstä olisi saanut paremman esityksen aikaan. Oma muisti ei ulotu terävästi tällaisiin kymmenen vuoden takaisiin juttuihin, mutta jos Wikipedia-artikkeli tuntuu kiinnostavammalta kuin sarjakuvamuotoinen esitys, niin jossain on menty pahan kerran pieleen.

Kenties ansioksi tulee lukea, ettei hakkeriryhmittymää yksipuolisesti ylistetä, vaan nostetaan esiin myös aktivistien toiminnan kestämätön puoli virheineen.

Opuksesta olisi tullut kiinnostavampi, jos se olisi pureutunut tapahtumien kuvauksen sijasta vaikuttimiin tai yhdistänyt ilmiön kiinteämmin jenkkien kulttuurissa läpitunkevaan oman käden oikeuteen, eräänlaista vigilante-meininkiä tämäkin on.

Sen sijaan teos taantuu monin paikoin "voimme olla naapureitasi" -tasolle. Hoh hoijaa. Surkeinta opuksessa on, etten minä tästä(kään) tule oppimaan mitään, vaan tartun seuraavaan teknologia-aiheiseen vesijättömaahan käsivarret ojossa.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 106
Vs: Luettua
« Vastaus #1375 : 30.01.2022 klo 15:14:09 »
Strange Adventures (2022)

Tom King kirjoittaa onnistuneita, 12 osan mittaisia minisarjoja. The Vision, Mister Miracle ja Rorschach ovat kunnianhimoisinta ja vaativinta valtavirtatuotantoa, jopa siinä määrin että ne muodostavat eräänlaisen vaihtoehtoisemman lokeron amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan sisälle. Strange Adventures osuu tarkalleen samaan lokeroon, joten mikäli tunnet yhdenkään edellä mainituista vaihtoehdoista, olet hyvin jo kärryillä mistä Strange Adventures -kokoelmassa on kyse.

Sarjan sankari, Adam Strange, on kaikkia em. sarjoja tähdittäneitä sankareita yksinkertaisempi hahmo. Kingin käsittelyssä hahmo on Flash Gordonin tapainen avaruusseikkailijan arkkityyppi, koskaan päättymätöntä sotaa taisteleva retrosankari. Koska puhdasotsaisia sankareita ei juuri kösitellä ilman ironiaa tai synkempiä sävyjä, myös King lähestyy avaruusseikkailijaa ilkeämmästä kulmasta. Lukija aistii kokoelmapainoksen graafisen suunnittelun ansiosta sellaisia ensivaikutelmia, että kaikki ei tule kääntymään päähenkilön kannalta hyvin. Kyse onkin jälleen siitä, millainen monisatasivuisesta matkasta muodostuu.

King onnistuu välittömästi vaikeimmassa. Adam Strange ja Rann-planeetta ovat minulle tuttuja vain DC-universumin sivulauseissa, mutta sitäkään vähää ei hahmoa ole tarpeen tuntea nauttiakseen tarinasta. Tärkeä osa reseptiä on tietenkin kuvitus. Mitch Gerards ja Evan Shaner loihtivat jännittävän yleisilmeen niillekin sivuille, joissa ei tapahdu mitään arkitoimia ihmeellisempää. Jos sarjakuva olisi pelkkää piirrostaidetta, tämä olisi kympin teos.

Strange allekirjoittaa muistelmateostaan, mutta jonottajien joukkoon on eksynyt raivopää. Tämä mies löydetään kuolleena, ilmeisesti laseraseella tapettuna. Strange pyytää ystäväänsä Batmania tutkimaan tapausta, mutta työhön käy Mr. Terrific. Jälkimmäinen sankari on minulle yhtä tuttu kuin Adan Strange, mutta silläkään ei ole väliä. Tällä kertaa kyse on vähän tunnetuista, vähän suosituista hahmoista, joten niitä voi myös käsitellä vapaammin. Kuinka King sitten käyttää tämän vapautensa?

Alkuasetelmasta loppuasetelmaan päädytään kovin hätäisesti, vaikka periaatteessa loppuratkaisua voisi pedata koko 12-osaisen minisarjan. Ongelmaksi muodostuu, että kokoelman sijasta tarina ensimmäistä kertaa nautitaan lehti kerrallaan, eli käytännössä kuluttajien mielenkiinto on vedettävä puoleensa yksitoista kertaa. Jokaisen lehden pitäisi olla riittävän mielenkiintoinen, että lukija ostaa vielä seuraavan. Koska ihmissuhteet ja niihin kuuluvat tunteet ovat suuressa roolissa, ei kaikkea tällaisella tempomisella voi pedata niiden vaatimalla tasolla. Ja sitten kun kortit lopussa paljastetaan, kuluttaja on jo maksanut koko tuotteen.

Ja mikä se järisyttävä lopetukseen jemmattava asia on? Viimeisen, nerokkaan juonipaljastuksen sijaan se on eräänlainen tiivistetty sanoma siitä, etteivät puhtoiset sankarit ole muuta kuin viihteen ja propagandan luoma valhe. Hopeareunuksena tässä pilvessä on sanoma siitä, että uudet arvot ja sankarit korvaavat vanhat. King sanoo sanottavansa kylmästi siten, että sanottavassa on toiveikkuuden, eteenpäin katsovan sijaan nihilistinen sävy. Ja lopulta Strange ei tietenkään ole kenenkään suosikkihahmo, mikä antaa teokselle laskelmoidun sävyn. Tehdään nyt näin, koska voidaan.

Loppujakson paljastusten myötä osa kohtauksista saa uuden tulkinnan ja kenestäkään tarinan päähahmosta on lopulta kovin vaikea pitää tai välittää, mutta mitä väliä. Strange ei ole minunkaan suosikkihahmoni.