Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 407968 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 819
Vs: Luettua
« Vastaus #1260 : 23.11.2019 klo 20:37:20 »
Money shot on mitä mainion sarjakuva.

Tietty tässä on etten lue Sunstonea, Swingia tai Sugaria "pikkutuhmana". Seksuaalisuus on kuitenkin useimmille osa arkea, vaikka fiktiossa se erotetaan aina omaksi genrekseen, joko erotiikaksi, romantiikaksi tai pornoksi, eikä osaksi kokonaisuutta.

SFSX ei vielä ole ehtinyt lukupinooni.

Sen sijaan Calamity Kate

osui ja upposi.
Kertoo sen tavallisen tarinan: leskeytynyt yksinhuoltajaäiti koettaa kasvattaa Kaliforniassa tytärtään kun vanha paras kaverinsa lesbo hirviönmetsästäjä Kate Strand muuttaa heille parisuhteensa kariuduttua.



minisarjan stoori on periaatteessa moneen kertaan nähty , mutta kerrottuna aika ilmavasti ja hyvällä otteella. Tässäkin on siis huumoria, niin kuin oikeassakin elämässä mutta se ei ole itsetarkoitus.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1261 : 24.11.2019 klo 19:51:50 »
Calamity oli (on?) melko perinteistä mutta ihan mukavaa monsterinmetsästystä. Huumoriakin oli mukana ihan riittävästi.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1262 : 15.04.2020 klo 19:40:53 »
Nyt kun Marvel, DC, jne ovat tauolla niin on tullut luettua muuta kuten Alan Mooren TOP 10 jossa seurataan poliisilaitoksen (em. TOP 10) toimintaa vähän Hill Street Bluesin tapaan kaupungissa jossa suurin osa on joko superihmisiä, alieneita, jumalia, jne ja on oikein mukavaa ja huumoripitoista luettavaa ja osa viehätyksestä on bongata DCn ja Marvelin hahmoja (cameoita riittää enemmän kuin viitsii laskea). Toiminta ei rajoitu kaupunkiin vaan joskus käydään eri Maapalloilla vierailulla kun on hieno multiversumi (lainattu DCltä).
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1263 : 13.09.2020 klo 19:45:21 »
Straczynskille kun ei ole ketjua niin postataan tänne:

Täytyy sanoa että joko ko. herralla on hyvä kristallipallo tai sitten hyvät ennustajanlahjat kun tämän Resistance-sarja (joka päättyy kohta harmittavasti) kuvaa aika hyvin nykytilannetta kun on pandemia ja Venälisjoukkoja Valko-venäjällä.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 092
Vs: Luettua
« Vastaus #1264 : 11.10.2020 klo 18:25:54 »
Toisinaan tulee etsittyä jotain, mikä pystyisi tavoittamaan edes hieman Gail Simonen Secret Six -sarjan loistavuudesta.

Fred Van Lente kirjoittaa viihdyttäviä juttuja, mutta Super-Villain Team-Up: M.O.D.O.K.'s 11 (2007) on sekava. Selkeys ja yksinkertaisuus olisivat saattaneet tästä tehdä mojovan tarinan, mutta silmäilyksi meni.

Taskmaster (2002) ei ole sitäkään. Oli varmaan hyvä idea ostaa sarjat alihankintana, mutta Udon ei siitä suoriudu. Ei nimi ollut jäänyt mieleen edes Street Fighter -sarjakuvista.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 092
Vs: Luettua
« Vastaus #1265 : 22.01.2022 klo 16:52:19 »
Tosipohjaisissa sarjakuvissa teknologia-aiheet ovat oma pahnanpohjimmaisensa. Silti niitä on kiehtovaa lukea. Osin näin voi sanoa myös opuksesta A for Anonymous: How a Mysterious Hacker Collective Transformed the World (Bold Type Books, 2020).

Kirjoittaja David Kushner on toimittaja, ja yhteistyö piirtäjä Koren Shadmin kanssa ei ole ensimmäinen. Siitä huolimatta tämä on kyllä kamalan huono ja tylsä. Kuvittelisi, että ilmiöstä olisi saanut paremman esityksen aikaan. Oma muisti ei ulotu terävästi tällaisiin kymmenen vuoden takaisiin juttuihin, mutta jos Wikipedia-artikkeli tuntuu kiinnostavammalta kuin sarjakuvamuotoinen esitys, niin jossain on menty pahan kerran pieleen.

Kenties ansioksi tulee lukea, ettei hakkeriryhmittymää yksipuolisesti ylistetä, vaan nostetaan esiin myös aktivistien toiminnan kestämätön puoli virheineen.

Opuksesta olisi tullut kiinnostavampi, jos se olisi pureutunut tapahtumien kuvauksen sijasta vaikuttimiin tai yhdistänyt ilmiön kiinteämmin jenkkien kulttuurissa läpitunkevaan oman käden oikeuteen, eräänlaista vigilante-meininkiä tämäkin on.

Sen sijaan teos taantuu monin paikoin "voimme olla naapureitasi" -tasolle. Hoh hoijaa. Surkeinta opuksessa on, etten minä tästä(kään) tule oppimaan mitään, vaan tartun seuraavaan teknologia-aiheiseen vesijättömaahan käsivarret ojossa.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 092
Vs: Luettua
« Vastaus #1266 : 30.01.2022 klo 15:14:09 »
Strange Adventures (2022)

Tom King kirjoittaa onnistuneita, 12 osan mittaisia minisarjoja. The Vision, Mister Miracle ja Rorschach ovat kunnianhimoisinta ja vaativinta valtavirtatuotantoa, jopa siinä määrin että ne muodostavat eräänlaisen vaihtoehtoisemman lokeron amerikkalaisen valtavirtasarjakuvan sisälle. Strange Adventures osuu tarkalleen samaan lokeroon, joten mikäli tunnet yhdenkään edellä mainituista vaihtoehdoista, olet hyvin jo kärryillä mistä Strange Adventures -kokoelmassa on kyse.

Sarjan sankari, Adam Strange, on kaikkia em. sarjoja tähdittäneitä sankareita yksinkertaisempi hahmo. Kingin käsittelyssä hahmo on Flash Gordonin tapainen avaruusseikkailijan arkkityyppi, koskaan päättymätöntä sotaa taisteleva retrosankari. Koska puhdasotsaisia sankareita ei juuri kösitellä ilman ironiaa tai synkempiä sävyjä, myös King lähestyy avaruusseikkailijaa ilkeämmästä kulmasta. Lukija aistii kokoelmapainoksen graafisen suunnittelun ansiosta sellaisia ensivaikutelmia, että kaikki ei tule kääntymään päähenkilön kannalta hyvin. Kyse onkin jälleen siitä, millainen monisatasivuisesta matkasta muodostuu.

King onnistuu välittömästi vaikeimmassa. Adam Strange ja Rann-planeetta ovat minulle tuttuja vain DC-universumin sivulauseissa, mutta sitäkään vähää ei hahmoa ole tarpeen tuntea nauttiakseen tarinasta. Tärkeä osa reseptiä on tietenkin kuvitus. Mitch Gerards ja Evan Shaner loihtivat jännittävän yleisilmeen niillekin sivuille, joissa ei tapahdu mitään arkitoimia ihmeellisempää. Jos sarjakuva olisi pelkkää piirrostaidetta, tämä olisi kympin teos.

Strange allekirjoittaa muistelmateostaan, mutta jonottajien joukkoon on eksynyt raivopää. Tämä mies löydetään kuolleena, ilmeisesti laseraseella tapettuna. Strange pyytää ystäväänsä Batmania tutkimaan tapausta, mutta työhön käy Mr. Terrific. Jälkimmäinen sankari on minulle yhtä tuttu kuin Adan Strange, mutta silläkään ei ole väliä. Tällä kertaa kyse on vähän tunnetuista, vähän suosituista hahmoista, joten niitä voi myös käsitellä vapaammin. Kuinka King sitten käyttää tämän vapautensa?

Alkuasetelmasta loppuasetelmaan päädytään kovin hätäisesti, vaikka periaatteessa loppuratkaisua voisi pedata koko 12-osaisen minisarjan. Ongelmaksi muodostuu, että kokoelman sijasta tarina ensimmäistä kertaa nautitaan lehti kerrallaan, eli käytännössä kuluttajien mielenkiinto on vedettävä puoleensa yksitoista kertaa. Jokaisen lehden pitäisi olla riittävän mielenkiintoinen, että lukija ostaa vielä seuraavan. Koska ihmissuhteet ja niihin kuuluvat tunteet ovat suuressa roolissa, ei kaikkea tällaisella tempomisella voi pedata niiden vaatimalla tasolla. Ja sitten kun kortit lopussa paljastetaan, kuluttaja on jo maksanut koko tuotteen.

Ja mikä se järisyttävä lopetukseen jemmattava asia on? Viimeisen, nerokkaan juonipaljastuksen sijaan se on eräänlainen tiivistetty sanoma siitä, etteivät puhtoiset sankarit ole muuta kuin viihteen ja propagandan luoma valhe. Hopeareunuksena tässä pilvessä on sanoma siitä, että uudet arvot ja sankarit korvaavat vanhat. King sanoo sanottavansa kylmästi siten, että sanottavassa on toiveikkuuden, eteenpäin katsovan sijaan nihilistinen sävy. Ja lopulta Strange ei tietenkään ole kenenkään suosikkihahmo, mikä antaa teokselle laskelmoidun sävyn. Tehdään nyt näin, koska voidaan.

Loppujakson paljastusten myötä osa kohtauksista saa uuden tulkinnan ja kenestäkään tarinan päähahmosta on lopulta kovin vaikea pitää tai välittää, mutta mitä väliä. Strange ei ole minunkaan suosikkihahmoni.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 819
Vs: Luettua
« Vastaus #1267 : 04.09.2022 klo 16:38:28 »
Just. No jokaisella oma kantansa.

Luin iltapuhteiksi mm Bunnicula sarjakuvan.

Alkuperäinen kirja on uppo-outo mutta konsepti on hyvä.
Aina ilahduttavaa kun on laadukas koko perheen sarjakuva. Yleensä sorrutaan lässyttelyyn tai sitten tehdään " lapsille" tai karmein asia ikuna: suunnataan juuri " pojille" tai" tytöille".
Molemmat varmimpia tapoja tehdä luokatonta ulostetta joka ei viihdytä yhtään ketään.

Perhekuvaus toimii, eläimet luonnikkaita sitä parempaa eläinsarjakuvaa meillä ja muualla, piirrokset rentoja ja selkeitä ja perusidea yhdistää vampyyri lemmikkipupun myötä perhearkeen hieno. Tekijöillä paitsi huumorintaju myös populaarikulttuurin tuntemusta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 819
Vs: Luettua
« Vastaus #1268 : 04.09.2022 klo 19:06:28 »
Toki luin paljon muutakin, isoin osa melko valikoituneeseen makuun suunnattuja joilla ei nähtävästi tässä maassa ole merkittävää lukijakuntaa.
Mutta niinpä luin myös antologian:

Marvel on Alex Rossin idea, joka edelsi Kurt Busiekin kanssa tehtyä Marvelsia. Toteutuksessa meni se 20+ vuotta ja tekijäkaarti on mittava. Hyvin lähellä amerikkalaisen nykysarjakuviin suuren yleisön suosikkien kuka kukin on- listaa.
On tekijöidensä joukossa myös niitä taiteilijoiden taiteilijoita, joiden kuvallinen ilmaisu ja kerronta ei kaikkia rivikuluttajia niin sytytä mutta asettaa muille tekijöille rimoja uusiin korkeuksiin.

Kehyskertomus on pakollista pullaa ja muistuttaa vanhojen Hammer ja Amicus studioitten vastaavia tekosyitä päästää varsinaiset sarjakuvanovellit kukkaansa.
Osa lähestyy hahmoja ja maailmaa huumorilla, osa tragedioina ja mukaan mahtuu myös niin omaelämäkerrallista kuin sarjakuvan historiallista tarinaa ( ei siis vain Marvelin kertomusten sisäistä vaan ihan sarjakuvan amerikkalaiselta osiolta)

Osa lähestyy ajankuvaansa simuloiden ja muutama on upea homage, kunnioittava airmmille tekijöille ja työlleen osoitettu teos. Itselle mm Adam Hughesin ja Greg Smallwoodin hyvin erilaiset Nick Fury tarinat toimivat.
Mikäli on pitänyt Marvelin luomuksista tai vaihtoehtoisesti arvostaa hienoa sarjakuvataidetta kannattaa ainakin selata jollei hankkia.

Bill Sienkiewiczin tarinassa valkoinen fontti mustalla oli pientä mutta lukulasit ja a vot lukeminen helpottui.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1269 : 04.09.2022 klo 20:25:34 »
Bill Sienkiewiczin tarinassa valkoinen fontti mustalla oli pientä mutta lukulasit ja a vot lukeminen helpottui.

No Jenkkilässä on kehitetty silmätipat jotka tekevät lukulasit tarpeettomiksi (näitä IltaSanomien juttuja kun pitää saada täytettä nettiuutisiin).


Takaisin aiheeseen.

Kaikki varmaan ovat lukeneet tai nähneet Disneyn leffaversion Liisa Ihmemaassa mutta Alice Ever Afterillä ei ole juuri mitään tekemistä lastensadun kanssa ja vielä vähemmän Disneyn leffan kanssa vaan siinä rikkaan perheen tytär Alice lähetetään mielisairaalaan koska tämä oli vanhempien mielestä eriskummallinen ja sitten minisarjassa seurataan Alicea hulujenhuoneella ja samalla mukaan tulee lisää Alce in Wonderlandia ja välillä näytetään muuta perhettä ja sitä kun hullujenhuoneen pomot keräävät rahat taskuunsa (eli ns. Cayman-saarten pankkitilille) ja potilaat eivät saa oikeastaan mitään hoitoa ja mielisairaalan johtajat vakuuttelevat mm. Alicen isälle ja muulle perheelle että kaikki on kunnossa, lopussa sitten totuus paljastuu ja paha saa palkkansa. Sarja ei ole mikään kauhusarja (on toki joitain kauhuelementtejä mukana) muttei lapsille sopiva myöskään.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 819
Vs: Luettua
« Vastaus #1270 : 05.12.2022 klo 19:45:34 »
Manga in Theory and Practice
Tällainen teos tuli luettua

Hirohiko Araki on JoJo 's Bizarre Adventure mangasta kait tunnettu täälläkin päin mutta päädyin laittamaan tänne koska vaikka onkin mangan tekijöille suunnattu, niin tämä ei ole viivoittimen käyttöopas.
Eikä vain näin piirrät oikeaoppisesti mangaa.
Enemmän sarjakuvan tekijälle filosofia ja psyykkaus pohjalta liikkuva teos.

Toisaalta kannustaa löytämään oman äänensä kultakin lukijalta ja sitten tässä on todella outoja osuuksia. Hyvin japanilaisia outoja osuuksia.

Yhtäältä kerrataan umpikyynisesti mikä myy ja kannattaa tehdä kaupallisesti. Sitten todetaan ettei tekijöiden pääkoppa kestä sitä vain rahan ja maineen takia kuin max kolme vuotta ennen loppuunpalamista.
Ja jos aloittaa vasta 20-vuotiaana on myöhässä ja vanha.
Ajoittain mennään laajempaan kulttuurikenttään, pari sivua myöhemmin analogisen ja digitaalisen piirtämisen jälkeen toteaa kuinka naisille suunnattu manga ei vaadi yhtä suurta taitavuutta piirtämisen jalossa taidossa.

Tämä on varauksin suositeltava sarjakuvan tekijälle jota kiinnostaa oman ajattelun laajentaminen ja jos haluaa Aristoteleen kaavalle vaihtelua niin juu, ki-shō-ten-ketsu sitä on.

Miinusta kovakantisuudesta ja vaikka teoksessa muistetaan kertoa kuinka omaa tekemistä pitää päivittää ajanmukaiseksi on mm naiskuvaus ja tasa-arvo enemmän 2970-luvulla kuin nykyään.

Plussaa on selkeästi kokemusperäinen tapa jakaa sarjakuva liki matemaattisesti toisiaan tukeviin osiin. Ja vahva oman tekemisen kannustaminen.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 092
Vs: Luettua
« Vastaus #1271 : 06.01.2023 klo 18:48:56 »
Lainasin Chaboutén teoksen Alone (Faber & Faber 2017, alkuteos Tout Seoul, Glenát 2008) yksinkertaisesti, koska tekijän jälki toi mieleen José Muñozin.

Teoksessa on runsaat 350 sivua, mutta se menee kertaistumalla varsin pikaisesti alas. Osin lukutavasta johtuen teoksen herättämiä mietteitä on vaikea purkaa selvässä muodossa ulos, ja enemmän opus toimii lukemisen aikana syntyvien epämääräisten tunteiden kannattelemana. Kovin suurta draamaa ei kuitenkaan ole tarjolla, vaan enempi hitaalla poltolla esitettyä melankoliaa.

Tarina kertoo majakassa syntyneestä miehestä, jolla ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Kerran viikossa hänelle tuodaan elintarvikkeita, mutta laivalle pestattu merimies aloittaa kirjeenvaihdon majakassa asuvan miehen kanssa. Kovin pienistä elementeistä suuri tarina.

Tuntuu jotenkin väärältä, ettei näin hulvatun paksuun opukseen – joka on vielä huolella ja taitavasti kuvitettu – mene varmaan kahtakymmentä minuuttia. Olisi melkein uteliaisuudesta pitänyt kellottaa.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Luettua
« Vastaus #1272 : 13.06.2023 klo 19:26:07 »
Nemesis (Mark Millar)

Hahmo on kuin Punisherin ja Moon Knightin yhdistelmä (m.o. Punisherilta ja asu MKlta) eli ruumiita syntyy tasaiseen tahtiin eikä räjähdyksissäkään säästellä, toki lehdissä on juonikin. Jos tykkää genrestä niin suositeltavaa luettavaa.

Millar on luomassa Millarverseä jossa Nemesiksellä on roolinsa.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.