Sarjakuvalehden kuolema...

[J Lehto]

Miksei voi aina olla vuosi 1974?

[Reima Mäkinen]

Ohukainen ja Paksukainen
Nakke
Buster
Mustanaamio
Haukku
Hevoshullu

ehkä myös
Masi
Maailman vahvin nalle

Mutta joo, sarjakuvalehtiä ei enää kioskille ilmesty, ellei sitten joku päätä hukata rutkasti rahaa. 

[Anonyymi]

Muistaakseni Teräsnyrkki tuli King Kongin tilalle, joten ne eivät ilmestyneet yhtaikaa.

[MarXus]

Unohtuiko Aku Ankka itsestäänselvyytenä? 

[Jari Lehtinen]

Ette ole lukeneet Pellefanttia ja Retua.

[CryingBlueRain]

En tiedä Kung fu -lehdestä mitään, mutta eikös se ollut sarjakuvalehti? Ilmestyi tietääkseni ekaa vuotta 1974.

[Clavia Z]

Juu, Kung Fu oli sarjislehti. Täällä siitä on hiukan puhuttukin. Julkaisi näköjään myös Marvel-materiaalia suomeksi.

[sihvonen]

Ohukainen ja Paksukainen
Nakke
Buster
Mustanaamio
Haukku
Hevoshullu

ehkä myös
Masi
Maailman vahvin nalle

Mutta joo, sarjakuvalehtiä ei enää kioskille ilmesty, ellei sitten joku päätä hukata rutkasti rahaa.  

Näiden lisäksi tuona vuonna ilmestyivät ainakin seuraavat mainiot lehdet:
Avaruusmatka Star Trek
Vampirella
Dracula
Shokki
ja ehkä myös Kostajat-lehti

Mahtava vuosi mitä kioskien lehtitarjontaan tuli! Harmi etten ollut vielä syntynyt.

Edit: Timo olikin jo näköjään listannut aiemmin nuo... Mutta ilmeistyiköhän liittenä oleva Välipala vielä tuolloin?

[Anonyymi]

Juu, Kung Fu oli sarjislehti. Täällä siitä on hiukan puhuttukin. Julkaisi näköjään myös Marvel-materiaalia suomeksi.

Se oli kokonaan Marvel-materiaalia. Artikkelitkin olivat samoja kuin vastaavat numerot Deadly Hands of Kung Fu:ssa.

[Kreegah Bundolo]

Osittain varmaan johtuu siitä että julkaisen Läskimoosesta ja sitä kautta on yli kolme vuotta tullut mietittyä sarjakuvalehden mahdollisuuksia ja toisaalta osittain siksi että lastenhoidon ja työkiireiden takia on vapaa-aika päivittäin vähäistä, että sarjakuvalehdet julkaisufoorumina ovat nousseet ykkössijalle sydämessäni. Mikä sen mukavampaa kun lasten mentyä illalla nukkumaan heittäytyä sohvalle sarjakuvalehden kanssa. Perinteinen jenkkisarjis (parikymmentä sivua plus mainokset) on juuri sopiva iltaviihde.

Olen yrittänyt hahmottaa että kuinka iso osa sarjakuvalehtien viehätyksessä on nostalgiaa ja kaipuuta männävuosiin ja mikä osa viehätyksestä perustuu pelkästään formaattiin. Pidän vanhojen sarjakuvalehtien huokoisesta paperista ja käsintehdyistä värierotteluista enemmän kuin uusien sarjakuvalehtien tietokoneväreistä ja naistenlehtipaperista. Tässä on varmasti iso osa juuri sitä nostalgiaa mutta toisaalta: pidän muutenkin mahdollisimman rajallisesta väripaletista sarjakuvissa.

Sarjakuvalehdissä kiinnostaa muodon lisäksi myös kaikki rajoitukset. Esimerkiksi juuri tuon värityksen osalta että joku on nähnyt päässään ensin millaiset värit sivulle tulee ja sitten rasteereita apuna käyttäen tehnyt käsin neljä eri originaalia jotka päällekkäin painamalla on saatu se riemastuttava värimaailma joka sarjakuvalehdissä vielä pari vuosikymmentä sitten oli.

Jälleenmyyjänä olen harmissani siitä ettei sarjakuvalehtiä enää pahemmin osteta (Tampere Kupliissa taisi mennä vain yksi lehti Kreegah Bundolon pöydästä kahden päivän aikana) mutta lukijana ja harrastajana tietysti ilahduttaa kuinka edullisesti voi hankkia hyvää luettavaa. Myös kustantajana lehtiformaatti kiinnostaa koska koen ettei kaikkia sarjakuvalehtien mahdollisuuksia ole vielä tutkittu. Ei tosin ole sarjakuvakirjojenkaan tai digijulkaisemisen, mutta niillä formaateilla riittää tutkijoita tällä hetkellä.

[Lurker]

--kustantajana lehtiformaatti kiinnostaa koska koen ettei kaikkia sarjakuvalehtien mahdollisuuksia ole vielä tutkittu.

Formaattina sarjakuvalehti on helppo ja mukava, kunhan on sisältöä, joka lukijaa kiinnostaa.

Ongelmat tuntuvat olevan enemmänkin markkinoinnissa ja myyntikanavissa, kuvittelisin, ja siitä, että "happea" imetään markkinoilta joka median suuntaan.

[Reima Mäkinen]

Formaattina sarjakuvalehti on helppo ja mukava, kunhan on sisältöä, joka lukijaa kiinnostaa.

Ongelmat tuntuvat olevan enemmänkin markkinoinnissa ja myyntikanavissa, kuvittelisin, ja siitä, että "happea" imetään markkinoilta joka median suuntaan.

En oikein hahmota mitä tarkoitat hapella. Kuka imee? Mutta joo, samaa mieltä ongelmista. Tosin Akkarin levikin kehitys viittaa jo johonkin muuhunkin.
Jossain vaiheessa yritin miettiä sitä että sarjakuvalehdet voisi muutaman euron tuotteena rinnastaa vaikka purkkakuviin, mutta taitaapa olla niin että myös purkkakuvat muuttuivat ensin keräilykuviksi ja katosivat sitten kokonaan. Jos miettii vielä lehden muita ulottuvuuksia, kuten vaikka keräiltävyyttä... Keräileminen ylipäätään taitaa olla hieman kuoleva, tai ainakin ikääntyvä harrastus sekin (mikä on sivumennen sanottuna ällistyttävää).
Mutta joo, levityskanavat olivat kotimaisen sarjakuvan suurin ongelma koko 80- ja 90-luvun ajan, mutta sitten sama vaiva iski kaikkeen sarjakuvaan. Nykyisellään postitus ja alv ovat prosentuaalisesti jo niin valtavia kuluja lehden hinnassa, että lehden järkevää kustannusrakennetta on vaikea hahmottaa. Ihme että ylipäätään mitään lehtiä enää ilmestyy!

Olen yrittänyt hahmottaa että kuinka iso osa sarjakuvalehtien viehätyksessä on nostalgiaa ja kaipuuta männävuosiin ja mikä osa viehätyksestä perustuu pelkästään formaattiin.

Kuvailemastasi lukuhetkestä tulee mieleen se miten naistenlehtiä (kai) kulutetaan. Siinä se edustaa sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota aikuiset havittelevat lehteä ostamalla. Iltapäivälehti on vähän vastaava, vaikka se perustellaankin herkemmin järjellä eli uutisten seuraamisella.

Paperista vielä huomio Hongkongista. Siellä jenkkityylinen sarjakuvalehti on viime vuosiin asti pysynyt hengissä. Painokset ja lukijamäärätkin taitaa aasianlaajuisesti olla kymmenkertaiset jenkkien anglosaksisiin levikkeihin verrattuna.Sielläkin lienee kuolinkamppailu viime vuosina alkanut, niin siis paperi sikäläisissä lehdissä on paitsi suomalaista myös korkeakiiltoista. 

[Kreegah Bundolo]

ALV ja postitus ovat kyllä molemmat hyviä rahasyöppöjä mutta lehtien vuositilauksissa ALV on vain 10 prosenttia (aiemmin oli 0). Jos myy lehteä vuositilauksena ja on postin kanssa sovittu joku hyvä diili massapostituksista, ei verojen ja postimaksujen tarvitse välttämättä olla niin tuntuva lovi yhden myydyn lehden hinnassa kuin mitä se pahimmillaan voisi olla.

Myyntikanavat lehdille ovat toden totta vähäiset sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kokisin kuitenkin että jos olisi lehtituote joka kiinnostaisi tarpeeksi monia, sen levittäminen vaikka kokonaan ilman irtomyyntiä vuosikertatilauksina ja nettimyynnin kautta, voisi olla ihan menestyksekäskin konsepti. Esimerkkinä heitän tässä tamperelaisten pienlehtelijöiden Suosikki-lehden joka oli niin hauska viritys että ostin sitä myyntiin hyvän nipun. Pian olikin Hesarissa iso juttu siitä kuinka Otavamedia älähti nimen käytöstä ja vaati kaikki numerot pois markkinoilta. Kaikki hankkimani Suosikit menivät muutamassa tunnissa ja olisi mennyt enemmänkin. Että jos on halua lukea joku lehti, kyllä se tullaan vaikka julkaisijalta kotoa hakemaan.

Jälleenmyyjien puutetta on sikäli turha valitella että jos olisi joku tuote joka kiinnostaisi huomattavaa määrää ihmisiä, jälleenmyyjät reagoisivat kyllä asiaan.

[Reima Mäkinen]

Jälleenmyyjien puutetta on sikäli turha valitella että jos olisi joku tuote joka kiinnostaisi huomattavaa määrää ihmisiä, jälleenmyyjät reagoisivat kyllä asiaan.

Tuo on totta. Toisaalta monet uskovat että tarjonnalla voidaan luoda ns. kysyntää. Saatavuus vaikuttaa myyntiin, mutta tässä on varmaankin suuria tuotekohtaisia eroja. Mainos tai juttu lehdessä ei paljon auta jos tuotteen hankinta on asiakkaalle "liian" vaikeaa.

[Timo Ronkainen]

Uusimmassa Sarjainfossa on Vieraskynä-palstalla Jussi Lahtosen hyvä teksti aiheesta. Formaatti on käytännössä kadonnut. En jaksa tässä referoida tekstiä sen enempää (menkää ja ostakaa lehti, jos sitä nyt mistään Akateemisestakaan saa). Kirjoittaja unohtaa kyllä mainita että Myrkky ja Mad työllistivät (ihan rahallisesti!*) joitakin suomalaisia tekijöitä (Pahkasiasta puhumattakaan, vaikkei se ihan puhdas sarjakuvalehti ollutkaan), että sikäli laajapohjaisessa sarjakuvalehdistössä olisi puolensa.
Nythän vaihtoehdot ovat epävarma sanomalehtistrippi, yhtä epävarma omakustanne, laaja sarjakuvaromaani (ei kai sekään mitään rahaa tuo).

Timo

* No, ainakin sitä margariiniä leivän päälle, leivän tullessa jostain muualta.