Formaattina sarjakuvalehti on helppo ja mukava, kunhan on sisältöä, joka lukijaa kiinnostaa.
Ongelmat tuntuvat olevan enemmänkin markkinoinnissa ja myyntikanavissa, kuvittelisin, ja siitä, että "happea" imetään markkinoilta joka median suuntaan.
En oikein hahmota mitä tarkoitat hapella. Kuka imee? Mutta joo, samaa mieltä ongelmista. Tosin
Akkarin levikin kehitys viittaa jo johonkin muuhunkin.
Jossain vaiheessa yritin miettiä sitä että sarjakuvalehdet voisi muutaman euron tuotteena rinnastaa vaikka purkkakuviin, mutta taitaapa olla niin että myös purkkakuvat muuttuivat ensin keräilykuviksi ja katosivat sitten kokonaan. Jos miettii vielä lehden muita ulottuvuuksia, kuten vaikka keräiltävyyttä... Keräileminen ylipäätään taitaa olla hieman kuoleva, tai ainakin ikääntyvä harrastus sekin (mikä on sivumennen sanottuna ällistyttävää).
Mutta joo, levityskanavat olivat
kotimaisen sarjakuvan suurin ongelma koko 80- ja 90-luvun ajan, mutta sitten sama vaiva iski kaikkeen sarjakuvaan. Nykyisellään postitus ja alv ovat prosentuaalisesti jo niin valtavia kuluja lehden hinnassa, että lehden järkevää kustannusrakennetta on vaikea hahmottaa. Ihme että ylipäätään mitään lehtiä enää ilmestyy!
Olen yrittänyt hahmottaa että kuinka iso osa sarjakuvalehtien viehätyksessä on nostalgiaa ja kaipuuta männävuosiin ja mikä osa viehätyksestä perustuu pelkästään formaattiin.
Kuvailemastasi lukuhetkestä tulee mieleen se miten naistenlehtiä (kai) kulutetaan. Siinä se edustaa sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota aikuiset havittelevat lehteä ostamalla. Iltapäivälehti on vähän vastaava, vaikka se perustellaankin herkemmin järjellä eli uutisten seuraamisella.
Paperista vielä huomio Hongkongista. Siellä jenkkityylinen sarjakuvalehti on viime vuosiin asti pysynyt hengissä. Painokset ja lukijamäärätkin taitaa aasianlaajuisesti olla kymmenkertaiset jenkkien anglosaksisiin levikkeihin verrattuna.Sielläkin lienee kuolinkamppailu viime vuosina alkanut, niin siis paperi sikäläisissä lehdissä on paitsi suomalaista myös korkeakiiltoista.
