Sarjakuvalehden kuolema...

[Lueskelija]

Eilen Yle uutisoi, että teini-ikäisille tytöille suunnatun Demin julkaisu lopetataan. Sinällään sarjakuvatonta aikakauslehteä ehdittiin julkaista yli kaksikymmentä vuotta. Itse spekuloisin ettei paperilehdille ole enää tilausta tämän päivän teinien maailmassa. Eli Reima Mäkinen näyttää olevan oikeilla jäljillä.

En kuitenkaan usko, että netti söisi suoraan sarjakuvien kuluttajakuntaa. Itse asiassa netissä -myös sosiaalisessa mediassa- julkaistaan paljonkin sarjakuvia. Esim. Cassandra Calin tai Sarah Andersen ovat nimiä joiden töitä olen nähnyt lähinnä näytöltä. Usein näitä julkaistaan esim. Instagramissa noin neljän ruudun strippeinä. Jotenkin otaksun, että tämä tavoittaa myös vähemmän aktiivisia sarjakuvankuluttajia samaan tapaan kuin sanomalehdessä. Ehkä he lukevat niitä jopa enemmän kuin sen yhden sivullisen aamukahvin ääressä.

Olen itse sitä sukupolvea, jolle sarjakuvalehdestä tulee mieleen Aku Ankka. No, kyllä muistelen myös mm. Muumilehden, Puuha-Peten ja Barbie-lehden olemassaolon, mutta näissä oli yli puolet sisällöstä jotain muuta kuin sarjakuvaa. Sitten kymmenkunta vuotta sitten lakkautettiin W:I:T:C:H ja jonkin aikaa ilmestyi myös Keijut-lehti keijuista. Molemmat olivat viime kädessä Disneyn omaisuutta ja Keijut -julkaisun tarkoituksena oli selkeästi tietyn tuoteperheen pönkittäminen. En muista kummankaan ratsastaneen esimerkiksi laadukkaalla kielenkäytöllä Aku Ankan tavoin. Jostain syystä se on valloittanut asemasa. Ehkä se on perinne tai vanhempien luotto sisältöön ja kieleen? Tuohon verrattunna toiset mainitsemani lehdet ovat enempi ajanvietelukemistoa.

[Jukka Laine]

Jo 80-luvun alussa oli juttu Sarjainfossa että videopelit vievät sarjakuvien entisen kohdeyleisön, ja sarjakuva jää vanhusten harrastukseksi.

[Lurker]

Jo 80-luvun alussa oli juttu Sarjainfossa että videopelit vievät sarjakuvien entisen kohdeyleisön, ja sarjakuva jää vanhusten harrastukseksi.

Ristikkolehdet ovat vanhusten harrastus.

[Reima Mäkinen]

Jo 80-luvun alussa oli juttu Sarjainfossa että videopelit vievät sarjakuvien entisen kohdeyleisön, ja sarjakuva jää vanhusten harrastukseksi.

Silloinhan (ja vielä pitkään sen jälkeen) se oli höpönlöpöä, johon saattoi vastata vaikka että eihän televisiokaan korvannut radiota. Näistä vertailuista tuli mieleen, että varsin hienosti teatterielokuvat kuitenkin rimpuilivat (mukavasti kannattavina) aivan koronapäiviin asti. Vaikka vastassa oli sentään videot/datalevyt ja jopa ilmaiseksi jakavat piraatit.

[Reima Mäkinen]

Eilen Yle uutisoi, että teini-ikäisille tytöille suunnatun Demin julkaisu lopetataan. Sinällään sarjakuvatonta aikakauslehteä ehdittiin julkaista yli kaksikymmentä vuotta. Itse spekuloisin ettei paperilehdille ole enää tilausta tämän päivän teinien maailmassa.

Jutussa mainittiin myös Demin 33 000 lukijaa (Ilmeisesti kuitenkin levikki oli paljon pienempi kun siitä ei mitään mainittu)ja vieläkin suositumpi Demin keskustelupalsta, joka sekin menee kiinni. Mielenkiintoista tässä on mielestäni se että mainostajat ilmeisestikin kokevat saavansa parempaa vastinetta rahalleen Googlen ja vaikkapa influensserien avulla.
Hieman kyllä itse epäilen. Tämä on vähän sama juttu kuin joku keksisi että lopetetaan ulkomainonta. Nykyään mielestäni pitäisi kuitenkin olla vähän useamman ärsykkeen kanssa liikkeellä, jos meinaa vaikka jotain tuotetta lanseerata tai tehdä ns brändityötä. Mutta kaipa markkinointityypit ovat tämänkin jotenkin sitten tutkineet?

EDIT:keskustelupalstan nimi

[Jukka Laine]

Nemin?

[Darth Mika]

Silloinhan (ja vielä pitkään sen jälkeen) se oli höpönlöpöä, johon saattoi vastata vaikka että eihän televisiokaan korvannut radiota. Näistä vertailuista tuli mieleen, että varsin hienosti teatterielokuvat kuitenkin rimpuilivat (mukavasti kannattavina) aivan koronapäiviin asti. Vaikka vastassa oli sentään videot/datalevyt ja jopa ilmaiseksi jakavat piraatit.

Silloin, kun VHS-videot tuli, niin kyllä Helsingissä lopetettiin aika paljon leffateattereita. Muistelen, että vuosi 1986 olisi ollut aika lopetuspitoista. Aika paljon oli nk. pieniä kortteli-kinoja. Nehän on nyt tulleet vähän takaisin...kuinkahan niille käy Korona-Suomessa.

[Timo Ronkainen]

No, striimaus ja suoratoistopalveut veivät video(DVD)vuokraamot, että siitäs saivat.

Timo

[Reima Mäkinen]

Jo 80-luvun alussa oli juttu Sarjainfossa että videopelit vievät sarjakuvien entisen kohdeyleisön, ja sarjakuva jää vanhusten harrastukseksi.

Siis pointtina vastineessani tuohon oli se että aina löytyy universumi, jossa mikä tahansa ennustus totuu jollain aikavälillä. Oliko Sarjainfossa mainittu mitään aikataulua tuolle ennustetulle kehitykselle.

Onkohan se tämä ketju, jossa on puhuttu siitä että ilman lehtiä (siis sanoma, aikakaus- ja sarjakuvalehtiä) ei synny uusia menestyssarjoja ja tähtiartisteja. Havahduin tähän vain justiinsa, kun tajusin että tällä vuosituhannella ei montaa yleisesti tunnettua tai menestynyttä, klassikoksi kohoavaa tms. sarjista ole tullut vastaan. (Eikä niitä varsinkaan ole, muutamaa mangaa lukuun ottamatta, käännetty suomeksi) Toki oma makukin on auttamattoman vanhentunut, mutta hieman epäillyttää että nuorempi polvikaan tulee kovin montaa viime vuosien sarjista vuosikymmenien päästä fiilistelemään tai arvostamaan. Ja jos tuleekin, nuo nettisarjikset ovat silloin jo kadonneet bittiavaruuteen!

Oma näkökulma tähän on että nykymeininki ei kannusta tekemään huolella, pitkäjänteisesti tai ns. ammattimaisesti. Kerrontateknisen ja kädentaidollisen ammattitaidon sijasta keskiössä ovat kaiken maailman tekemistä helpottavat työkalut (siis nopeus), sarjiksen markkinointi ja jakelualustat, interaktio lukijoiden kanssa yms. Eli siis siinä missä sarjakuva ennen oli esine tai teos, se on nykyään lähinnä (yhteisöllinen) kokemus. Sama muutos toki koskee montaa muutakin asiaa ja alaa.

[Jukka Laine]

Silloin, kun VHS-videot tuli, niin kyllä Helsingissä lopetettiin aika paljon leffateattereita. Muistelen, että vuosi 1986 olisi ollut aika lopetuspitoista. Aika paljon oli nk. pieniä kortteli-kinoja. Nehän on nyt tulleet vähän takaisin...kuinkahan niille käy Korona-Suomessa.

Kun asuin Helsingissä, asia mistä en tykännyt leffateattereissa, oli että ne olivat aina tupaten täynnä. Hiirimäellä harvoin, turvavälit sai pidettyä. Eipä kyllä nykyään tule käytyä.

E.T. oli hittielokuva jossa oli tupa täynnä koko viikon mitä leffa pyöri. Mutta se oli ainoa.

[Jarkko Sikiö]

Eli siis siinä missä sarjakuva ennen oli esine tai teos, se on nykyään lähinnä (yhteisöllinen) kokemus.

En näe tuota yhteisöllisyyttä negatiivisena asiana, mutta sekään ei synny itsestään, vaan sen rakentaminen on usein valtavan työn tulos. Menestys ei edelleenkään synny tyhjästä, vaan se luodaan.

[Reima Mäkinen]

En näe tuota yhteisöllisyyttä negatiivisena asiana, mutta sekään ei synny itsestään, vaan sen rakentaminen on usein valtavan työn tulos. Menestys ei edelleenkään synny tyhjästä, vaan se luodaan.

Eihän se negaatiivinen sinänsä olekaan, ja tiedän kyllä mitä nettiyhteisön rakentaminen vaatii. Pointtini, tässä vain hieman ketjun aihetta sivuavassa aiheessa (uusien klassikoiden ja mestarien syntyminen ilman lehtiä) oli se että itse sarjakuvan laadusta (perinteisillä käsikirjoituksen ja "kuvataiteen" mittareilla) suosio ei kerro oikein mitään. Eikä nykyaika myöskään tuota sellaista kestävää suosiota, pidemmän ajan diggailua. Joku nolo Matti Suomalainen tai Heikur Dagleisson (nimi meni varmaan väärin) voi olla suosittu Facessa ja myydä vielä printtinäkin ihan hyvin, mutta en minä semmoisia mihinkään sarjakuvan klassikkojen joukkoon päästäisi jos joku portinvartija olisin. Ja näiden tilalle myös helposti voi nousta joku vastaava yhtä hyvä (yhtä huono) sarjis, koska suosio ei siis perustu itse sarjakuvan hyvyyteen vaan siihen että se on suosittu koska se on suosittu.
Erityisesti piirtäjien ammattitaidon vaaliminen tai vaatiminen on se mistä nykymeiningeissä on luovuttu kun tilalle on tullut taiteellisesesti persoonallisempi meininki.

[Jarkko Sikiö]

DC nostaa lehtien hintoja.

Olen tämän kirjoittanut aiemmin, kuten myös samat johtopäätökset eli samalta joukolta enemmän taaloja per yksikkö.

En tiedä, moniko enää pystyy roikkumaan näinä aikoina edes kouristusmaisena rutiinina, mutta en missään muodossa voisi kuvitella ostavani DC-juttuja muutoin kuin kokoelmina, mutta en minä ole ostanut kuin joskus muinoin mitä oli näitä taalalla lehti jotain välistä jäänyttä Hellblazeria.

[Veli Loponen]

En tiedä, moniko enää pystyy roikkumaan näinä aikoina edes kouristusmaisena rutiinina, mutta en missään muodossa voisi kuvitella ostavani DC-juttuja muutoin kuin kokoelmina, mutta en minä ole ostanut kuin joskus muinoin mitä oli näitä taalalla lehti jotain välistä jäänyttä Hellblazeria.

Tätä DC:n talouspolitiikkaa on ruodittu myös digimyynnin kohdalla. Comixologyssa Marvel tekee useita aika reiluja alennusmyyntejä viikossa ja säännöllisesti ota kaksi maksa yksi -kampanjoita, välillä ihan hulluja alennuksia, missä useammankin kympin kokoelmat saattaa maksaa pari euroa (vähän aika sitten oli esim. Marvel Masterworks -alennuskampanja just tällä systeemillä). DC kierrättää enimmäkseen samoja sarjoja alennuskampanjoissaan mukana välillä jotain erikoisempaa yleensä max. 50 % alennuksella. Normaalistihan tuo olisi ihan huippu alennus, mutta Marvelin toiminta rinnalla pistää DC:n huonompaan asemaan. Bonuksena vielä sekin, että joku vuosi sitten DC päätti, että ne ei enää laske digisarjojen yksittäisnumeroiden hintoja parin kuukauden jälkeen ilmestymisestä samaan tapaan kuin kaikki muut kustantajat.
Mutta samaan aikaan on todettava, että DC:llä tuntuu kuitenkin olevan taustalla jonkinlainen suunnitelma, jota ne sitten johdonmukaisesti seuraa.

[Jarkko Sikiö]

Mutta samaan aikaan on todettava, että DC:llä tuntuu kuitenkin olevan taustalla jonkinlainen suunnitelma, jota ne sitten johdonmukaisesti seuraa.

On niillä johdonmukainen suunnitelma, se on kyllä tullut selväksi.

Kun luettavaa on enemmän kuin koskaan ehtii lukea eikä minulle ole suurta arvoa onko uusi puoli vuotta vai puoli vuosikymmentä vanhaa, niin ei ole suurta väliä miten tuo hinnoittelu menee.

Sen sijaan joskus on sellaisia juttuja, mitkä olisi kiva lukea silloin kun niistä vielä keskustellaan, mutta usein jää lukematta kun ei ole järkeä.

Sen verran tuo hinnoittelu kyllä vaikuttaa, että kun (Marvelin) supersankareihin kyllästyy niin on jo fiksumpi maksaa enemmän jostain ihan muusta (kuin DC:n supersankareista). Tällöin DC-materiaali rajoittuu lähinnä lohtulukemisto Batmaniin.

Kaikkiin tarjouksiinkaan ei tule tartuttua, jos ei ole mitään selvää syytä.