Batman

[X-men]

Jassoo, on taas se aika vuodesta. Hyvää battis-päivää.

[Lurker]

Jassoo, on taas se aika vuodesta. Hyvää battis-päivää.

Se oli eilen.

[X-men]

No mennyttä Battis-päivää sitten.

[Metsän Otus]

Minua rupesi niin ärsyttämään Jokeri-elokuvan aiheiset uutiset että päätin protestina tehdä vlogin Jokeri-aiheisesta sarjakuvasta. Suosittelen nahkasiiven, Vertigon ja kauhun ystäville Batman: Damned sarjakuvaa.

[Anonyymi Jaarittelija]

Suosittelen nahkasiiven, Vertigon ja kauhun ystäville Batman: Damned sarjakuvaa.

Tuonhan pitäisi ilmestyä suomenkielisenäkin vielä tämän vuoden puolella...

[Reima Mäkinen]

Julkaisin SarjakuvaTV:llä  pari Batmaniin liittyvää pätkää. Eli kierroksen Angoulemen 80. juhlanäyttelyssä sekä DC:lle piirtäneen ja Batmaniakin tehneen Gene Ha:n minihaastattelun.

[Metsän Otus]

Tuonhan pitäisi ilmestyä suomenkielisenäkin vielä tämän vuoden puolella...

Mahtavaa. Löysin kyseisen RW kirjoituksen ja listassa oli myös Batman: White Knight, jossa on mielestäni erittäin tyylikästä kuvitusta. 

Wow, siis wow…. Jokeri elokuva saavutti miljardin kansainvälisessä lipunmyynnissä. Kuka olisikaan voinut uskoa, että Kauhea Kankkunen-elokuvatrilogian ohjaaja Todd Philips ohjaisi vuoden sarjakuvaelokuvan, jolla ei ole mitään tekemistä itse sarjakuvien kanssa! Senpä takia aion suositella neljä sarjakuvaa luettavaksi, jossa vihan harlekiini esiintyy.

[Jarkko Sikiö]

Batman: White Knight on niin kovassa maineessa, että lukaisin sen ihan siitä syystä.

Sean Murphy on toki pätevä kuvittaja, mutta käsikirjoitus ei ole mitenkään samalla tasolla. Kuittasin viat aluksi sen piikkiin, ettei tätä olisi toimitettu osaavasti, mutta jossain kolmannen numeron kohdalla tajusin, ettei tämä toimittamisesta huolimatta ole tämän parempi.

Ei tämä mitenkään huono Elseworlds-tarina ole, mutta perusideaa Jokerin ja Batmanin roolien kääntämisestä olisi voinut terävöittää. Helpoiten se olisi varmasti käynyt leikkaamalla kahdeksanosainen sarja kuuteen osaan. Nyt tässä on liikaa hahmoja, liikaa puhetta ja liikaa sivuraiteita.

[Jarkko Sikiö]

Brian Azzarello ja Lee Bermejo ovat niin kova yhdistelmä, ettei paljoa ole tarpeen miettiä Damned-tarinan kohdalla.

Tajusin ensimmäisen numeron kohdalla, että tämä oli varmaan se tarina jossa pili vilahtaa. Eipä se kuitenkaan digitaalisena luettuna vilahtanut, joten en voinut pöyristyä tapahtuneesta.

Tarinassa on kertojanäänen ja yliluonnollisen yhdistelmästä johtuen voimakas Dark Knight, Dark City -fiilis (suom. "Lepakon seremonia", Batman 7/1991).

Tuli moneen otteeseen mieleen, kuinka hyvä tämä olisikaan, jos Azzarello olisi jättänyt kertojanäänen pois ja tarina olisi edennyt kyseiset sivut yksin visuaalisessa muodossa. Tietysti ymmärrän, että sellaiseen ratkaisuun on jopa Azzarellon tasoisen tekijän tapauksessa korkea kynnys.

Teksilaatikoiden pudottaminen ja tekstin länttääminen kuvityksen päälle oli ilmeisesti puoli askelta tähän suuntaan, mutta lopulta ratkaisu teki tekstistä vaikean lukea ja vähän se fontti visuaalisena elementtinä keskellää kuvaa häiritsi. Ei lisää tällaista.

Loppuratkaisua sanallakaan kommentoimatta voi sanoa, että tässä matka oli perillepääsyä tärkeämpää, hieman tuli jopa petetty olo koko keitoksesta. Siitä syystä hyvä, ettei tämä ollut yhtään pidempi. Tässä muodossa, näillä eväillä, just passelin mittainen tarina. Koska tiedän lukevani tämän vielä toistekin, ei ostopäätös kaduta, mutta raketteja ei tämän vuoksi ammuta.

[X-men]

Pilin vilahdus on korjattu digiversiossa ja myöhemmissä painoksissa (tekijät lienee selvisivät nuhtelulla).

[Jarkko Sikiö]

Teräsmies-ketjussa lyttäsin Superman: Year One -tarinan – ja täysin syystä.

Sen kohdalla mietin, kuinka Frank Millerin kaltaisten vanhojen mestareiden töihin tulee tartuttua ikään kuin niiltä odottaisi vielä sitä viimeistä leimahdusta vaikka ura on jo kauan ollut loppuun hiipumista.

Dark Knight Returns: The Golden Child on lyhyttarina, joka kerrankin ei vain palkitsee kaikki odotukset vaan ylittää ne niin että hiukset vain lepattavat.

Ensinnäkin brasilialainen, vielä vähän nimettömämpi, Rafael Grampá on aivan MAH-TA-VA. Tämä ei jäljittele niinkään Millerin tyyliä, vaan sen henkeä. Grampán kuvituksessa voi nähdä vaikutteita Crumbin roisista, vaan ei rehevistä, hahmoista ja Otomon kasvoista. Grampá saa muistamaan, kuinka jännittäviltä Millerin työt silloin 80- ja 90-luvulla tuntuivat.

Jordie Bellaire värittää kauniisti, mahtavasti ja tähän vielä suosikkiylisanasi päälle.

Kaikista parasta Millerissä on, kuinka Milleriä se oikeasti onkaan. Kuinka monta kertaa tämän vuosituhannen puolella on lukenut parikymmentä sivua ja kuvitellut lukeneensa kolme kertaa enemmän. Kaikkiaan viitisenkymmentä sivua tuntuu kahdelta sadalta sivulta.

Tarinan katkaiseminen kesken (tämä on varmaan välijuonto johonkin DKR4-mittaluokan tarinaan) pudottaa tämän suurten klassikoiden taivaskanavalta, mutta jestas sentään miten lapsellisen innostavalta tämän lukeminen tuntuu. Miller lainaa monologin Ennisin Tuomarilta! Ja kohtauksen Byrnen Ihmenelosista! Darkseid ja Jokeri ovat Trumpin kampanjaorganisaatio!

Jos ei tajua Darkseidin edustavan Trumpin pahuutta, niin varmuuden vuoksi Miller heittää kehiin lopputappelun: Darkseid vs. Greta Thunberg! Kuvittelette varmaan, että Jiksi se nyt vaan juksaa. No, ei muuten juksaa!

Hirmuisen nautittavaa luettavaa. Voi kun tätä olisi paljon vielä edessä. Tämä herkku ei riitä nimittäin vielä sitten alkuunkaan.

[Toni]

Netissä on aina välillä vaikea tietää, milloin teksti on silkkaa ilakoivaa satiiria, joten vihjattakoon, että tämän täytyy olla sitä itseään!

Ihan vain varotoimena, ettei kukaan vahingossakaan ota tätä tosissaan.

[Jarkko Sikiö]

Ihan vain varotoimena, ettei kukaan vahingossakaan ota tätä tosissaan.

Tosissani minä sen kirjoitin.

Ensimmäiset 9 sivua oli ihan täyttä kukkua, mutta jos katselee kuvia sen aikaa, niin siitä tukikohtasivusta lähtien se on ihan eri teos.

Täytyi ihan vielä katsoa kannesta, että se oli tosiaan Frank Miller eikä joku Frank Müller, tämä oli niin eri suunnassa kuin tuo ratsastussaappailta tuoksahtava Superman: Year One.

[Reima Mäkinen]

Kaikkiaan viitisenkymmentä sivua tuntuu kahdelta sadalta sivulta.

Ainakin tuon voi ymmärtää sekä kehuna että moitteena.  Lainasin just kirjastosta DK3:n, selasin sen ja mietin jaksaisiko vaivautua...

[Toni]

Tosissani minä sen kirjoitin.

Wautsi wau! Nyt heitit kyllä yllättävän kierteen. Jota on kyllä vaikea uskoa, sillä onhan tuo sen luokan tuubaa, että sitä varten täytyy keksiä ihan uusi tuuba-asteikko.

Mutta uskottava se kai on.