0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli arvostelu tästä albumista - värikuvakin. Hieno nosto! Kirjoittaja aika hauskalla tavalla vertasi Aymaria Cortoon: kapteeni ilman laivaa, ritari ilman linnaa. Tosiaan alkaa vaikuttaa siltä, että koko linnasta ei tulla näkemään vilaustakaan tässä sarjassa. Kuten kriitikko, niin myös itsekin olen pohtinut sarjan ajankohtaa. 1. ristiretki takana (kun kerta sarjassakin esiintyy ristiritari), mutta siitä ja ritarien varusteista käy ilmi, että 1100-luvun alkupuoli lienee kyseessä. Sellainen huomio, että noihin aikoihin mitä tahansa tappavaa kulkutautia kutsuttiin herkästi "rutoksi". Tauteja oli kuitenkin monia, ja vaarallisiakin olivat, kun eivät ymmärtäneet syödä antibiootteja.
Hermann on juuri aloittanut uuden Bois-Maury-albumin, Kirvesmies, piirtämisen. Viisi planssia valmiina.
Reinhardt luettu. Taide on edelleen nättiä (niitä samannäköisiä pallopäitä lukuunottamatta), mutta sama vika tätä vaivasi kuin muitakin sarjan suomennettuja osia. Tarinat on hyvin simppeleitä ja ne lukaisee läpi niin nopeasti, että käteen jää lopulta kokonaisvaikutelmaksi vain ihan kiva sarjakuvakokemus ilman sen suurempia haluja palata enää uudestaan albumin pariin.
Psykologisina henkilökuvina tarinat ovat hyvinkin kerroksellisia ja moniulotteisia; ruuduissa on myös paljon hienoja yksityiskohtia, jotka tuovat lisäsyvyyttä tarinaan. Myös ympäristö ja luontokuvaus luovat upeat lisäsäväykset ja taiteilija on tarkoituksellisesti antanut niillä lisäpontta kerronnan tunnelmanluontiin. En nyt tiedä tarkkaan, mitä simppelillä tarkoitat, mutta hyvin huolellisesti on tarinan kaari rakennettu - todennäköisesti monen albumin päähän.
En nyt tiedä tarkkaan, mitä simppelillä tarkoitat, mutta hyvin huolellisesti on tarinan kaari rakennettu - todennäköisesti monen albumin päähän.
En itse kyllä näe mitään normaalia poikkeavampaa kompleksisuutta tarinoissa enkä henkilöhahmojen psykologiassa näiden lukemani 4 tarinan perusteella, päinvastoin. Mutta en tiedä myöskään mitään tulevasta ja siitä nivoutuvatko nämä yksinkertaiset tarinat millään tavalla toisiinsa muuten kuin päähenkilöiden matkallaan kohtaamina ihmisinä ja tapahtumina.Realismia sarjaan toki tuo ettei samoille päähenkilöille koidu eteen jatkuvasti lähes ylivoimaisia haasteita ja ihmepelastumisia, vaan Aymar seuraa tapahtumia välillä statistina sivusta.
Eikö se, että Aymar seuraa tapahtumia joskus usein statistina sivussa jo tee siitä ainakin erilaisen kuin 99,9 % seikkailusarjakuvista?Edit: joskus => usein