Joku taisi kysyä tässä ketjussa (vuosi sitten?) onko teknologian kehittyminen muuttanut piirtäjien mielipiteitä.
Oma asenteeni on muuttunut tietokoneen käytön suhteen vieläkin negatiivisemmaksi kuin ennen, tosin tämä johtuu siitä, että olen kyllästynyt katselemaan sarjakuvia, jotka on ilmeisesti luonnosteltu paperilla mutta tussattu ja hinkattu koneella niin loppuun saakka, että kuvista on kadonnut täysin kaikki persoonallinen tyyli ja elo. Kyllä koneella saa ja pitääkin korjata, mutta omaa tyyliä ei saisi heittää pesuveden mukana.
Tämä ei tarkoita sitä, että vastustaisin hinkattua piirrosjälkeä. Puhtaasti analogisin menetelmin tehtynä se vain tuntuu näyttävän persoonallisemmalta, jopa silloinkin jos piirtäjä vain kopioi jonkun toisen tyyliä.
Toinen ongelma on se, että mitä tarkemmin korjaa ja piirtää, sitä räikeämmin kaikki virheet ja puutteet omassa taidossa näkyvät. Tietokoneen antama mahdollisuus tehdä kirurgintarkkaa jälkeä moninkertaistaa tämän ongelman.
Kolmas ongelma on se, että tietokoneella on liian helppo tunkea sivu täyteen yksityiskohtia. Yltiödetaljoidut ruudut on varmaan kivoja katsella yksitellen, mutta jos ei osaa katsoa sivuja kokonaisuutena, niiden lukeminen on silmälle raskasta. Jos yhtä sarjakuvasivua lukee keskimäärin 8-30 sekuntia pysyäkseen hyvässä "temmossa" tarinan suhteen, niin visuaalisen informaation keskittäminen per sivu voisi olla sitä luokkaa että lukija kykenee hahmottamaan sen kaiken samassa ajassa.
Persoonallisuuden puute, virheiden helppo erottuminen tarkassa piirrostyylissä ja lukemisen raskaus ovat toki olleet ongelmia sarjakuvissa aina alusta alkaen (omissanikin), mutta pointti oli se, että tietokoneella on potentiaalia moninkertaistaa nämä ongelmat eksponentaalisesti. Moni nuori tekijä erottuisi paremmin edukseen pidättäytymällä tietokoneen käytöstä niin pitkään kuin mahdollista, juuri näistä syistä.
Tekijän näkökulmasta sanoisin että käytettävissä oleva aika on niin kriittinen tekijä, että mitä vähemmällä hinkkaamisella pystyy tekemään ja mitä vähemmän tarvii koneella fiksata, sitä nopeammin pääsee seuraavan sivun ja seuraavan tarinan pariin. Tarkoitus sarjakuvia tehdessä olisi kuitenkin kertoa tarinoita eikä maalata freskoa katedraaliin. Ja se että pystyy tekemään lisää tasaisin väliajoin aika pitkälle ratkaisee mahdollisuudet selviytyä.
Minun tavoitteeni olisi saada tasapaino huolellisen ja elävän jäljen välillä. Mikä näyttää onnistuvan vain siten, että keskittyy analogisiin välineisiin. Usein tulee virheitä, mutta koska en käytä undoa, annan niiden olla ja jatkan eteenpäin. Harvoin niitä kukaan huomaa.
Niin ja kynä ja paperi ovat halpoja, eivätkä tarvitse sähköä eivätkä ohjelmistopäivityksiä.
Äänestys