Mitä verkottuminen on merkinnyt teille? Onko internetin yhteisöllisyys avannut uusia sfäärejä elämään, taiteeseen ja sarjakuviin. Vai oletteko ehkä pettyneitä?
Vanhojen partojen ajatukset on tervetulleita. Ehkä olet pompannut jo varhaisessa vaiheessa rekeen mukaan, mutta objektiivisemmin silmin kuin teini-ikäiset.
Mun näkökulmani 60-luvulla syntyneenä on tietenkin toinen kuin jonkun jolle tietokone on ollut lapsuudesta asti luonnollinen asia. Näin tietokoneen koulussa ensi kertaa lukion toiseksi viimeisenä vuonna, eli vasta täysi-ikäisenä, jolloin olin jo piirtänyt sarjakuvia iät ja ajat ja päättänyt tehdä siitä ammatinkin. Se oli muistaakseni Vic20, ja sitä pidettiin lukittuna erillisessä huoneessa johon me oppilaat emme tietenkään saaneet mennä, ATK-opetus hoidettiin sillä lailla, että jokainen kirjoitti ruutuvihkoon lyhyen BASIC-ohjelman tyyliin
10 print HEI
20 add $+1
30 if $ 100 end else goto 10
tjsp.
Tämän jälkeen opettaja kävi syöttämässä ohjelman koneeseen, ja käytävästä käsin sai tähystellä tuliko ruudulle 99 kertaa "hei". Nastaa siis, eikun kaljalle.
Seuraava vaihe olikin juuri ennen kotoa muuttoa, kun tietokoneisiin höyrähtänyt kaverini (jolla ei tietenkään ollut omaa konetta, ei kenelläkään ollut, paitsi joillakin ammattikirjailijoilla kuten äitini) toi puuhakkaasti juuri siihen äidin .086 -koneeseen muistaakseni 1600 baudin modeemin kokeillakseen erilaisia tietokoneisiin liittyviä ideoita joita hän oli kirjoittanut ehkä PASCALilla, FORTRANilla tai KOBOLilla ruutuvihot täyteen. Siihen aikaan puhelut laskutettiin per puhelu vaikka se olisi kestänyt viisi päivää, ja muistan että monen tunnin uurastamisella saatiin viriteltyä yliopistojen FUnet ja Yhdysvaltain armeijan ARPAnet niin suotuisiksi, että päästiin virtuaalisesti Massachusettsiin mahdollisesti pelaamaan Empireä, jos oikein muistan. Tai jotain. Internetiä ei ollut, eikä netissä ollut juurikaan hupia saati nykyisen kaltaista tietomaailmaa. Yhtä nettipelisiirtoa suunniteltiin koko vuorokausi paperilla, päivitys kun tapahtui kerran 24 tunnissa, mikä oli ihan riittävää, ei sen useammin voinut päästä internetiin.
C tai C++ oli ensimmäinen kieli jolla saattoi jo jotain tehdäkin, mutta grafiikkaohjelmien kirjoittaminen (tietysti ne piti ensin itse kirjoittaa, ei niitä kaupastakaan saanut) oli hidasta hommaa - ohjelmapätkä yhdellä lerpulla, käyttöjärjestelmä toisella ja konekielikäännin eli Overlay Linker kolmannella. Uskoon mä yritin luoda sarjakuvatehosteita siirtelemällä kursoria Hercules Monochrome -näytöllä nuolinäppäimin ja printtaamalla syntyneen taiteen matriisiprintterillä ulos samalla kun kaveri kirjoitti mulle grafiikkaohjelmaan lisää toimintoja.
Kyllä mä siihen hommaan aika lailla petyin, mutta olin toisaalta innoissani kun alettiin puhua Internetistä, uudesta rajattomasta yhteiskunnasta joka kenties lupasi romuttaa ainakin totalitaariset valtiomuodot. Ja olisikin ehkä romuttanut, jos NSA ja sen Echelon-verkko eivät olisi olleet Amerikalle tärkeämpiä kuin perustuslain lupaama vapaus ja Pretty Good Privacy.
Sitten menikin 10 vuotta takkuillessa Pinen ja vastaavien unix-pohjaisten ohjelmien kanssa se vähä mitä netistä tiesin, vaan eipä ollut väliksikään kun puhelin, faksi tai kirje voitti sähköpostin joka tilanteessa. Kiinteän nettiyhteyden hankin työhuoneelle joskus 90-luvun lopulla ja kotiin vasta joskus 2000-luvulle tultaessa, kun tuli ilmeiseksi että vastaisuudessa työt piti skannata itse ja lähettää netillä asiakkaalle. Siihen asti netti ei mitenkään olennaisesti kuulunut tietokoneeseen; mitä tietoa piti siirtää, pakattiin korpuille tai IOmega ZIP -levyille ja laitettiin kuoreen ja postimerkki päälle, originaalit tietysti lähetettiin suojapaperiin käärittyinä reproon kuvattavaksi filmille. Valideja ohjelmia läpi 90-luvun olivat Photoshop 3.1 ja sen kilpailija, kevyempi Photostyler joka sitten taidettiin pakottaa markkinoilta, vektoripuolella CorelDraw jolla minäkin uskoon yritin värittää sarjakuvia ja vääntää grafiikkaa, vaan arvuupeliähän se oli silloisilla vga-resoluutioilla.
Netti on mulle edelleen sähköposti, pari muihin töihini liittyvää (ei-sarjakuvallista) ammattilaisten saittia joilla tulee vietettyä enemmän aikaa, ja nettisanakirja + wikipedia. Taannoin yhdessä Pariisissa seikkaillessamme Karstein Volle yritti selittää mulle jostain Flickr'istä ja DeviantArtista, mutta ei mua toden sanoakseni kiinnostanut. Jos mä haluan puhua sarjakuvasta, menen mieluummin baariin istumaan ja soitan kaverit mukaan. Nyt ulkomailla asuessa on tosin tullut lipsuttua tännekin juttelemaan, ihan vaan että saa vähän useammin käyttää suomen kieltä.
Se vähä mitä netistä olen sarjakuvaharrastamiseen törmännyt, on "manga sitä" ja "manga tätä" mikä saa mut tuntemaan itseni Willie Dixoniksi, mieheksi joka kirjoitti kasan kovimpia blueseja ja vasta 80-vuotiaana julkaisi omissa nimissään esikoislevynsä jolla laulettiin: "They called it boogie-woogie, now they call it Rock'n'Roll, what happened to my Blues?" Olisko se niin mahdotonta kutsua sitä sarjakuvaksi vaikka vaikutteet tulevatkin nykyään Japanin kautta?
Mulla on niin Facebook- kuin MySpace-ystävissäni lähes ainoastaan ihmisiä jotka tunnen myös elävässä elämässä ja joita pääsääntöisesti myös näen livenä jopa useammin kuin netissä. Muutamia poikkeuksia on. Mutta Internet ei ole merkinnyt mulle verkostoitumista, mulla on valmiiksi tuhansia (! jep, sosiaalinen minä) ystäviä ja tuttavia kaikkialla maailmassa, jotkut heistä sattuvat olemaan myös Internetissä.
En ole mitenkään varauksettoman innostunut nyky-yhteiskunnan siitä puolesta jota voidaan kutsua verkostoitumiseksi. Aika iso osa siitä on pelkkää hypeä, jokainen kun näemmä haluaa luoda saitin jossa on paljon liikennettä, ja sitten myydä sen jollekin tämän maailman Rupert Murdocheista. Onneksi ihan kaikki roska ei menesty, varsinkin erilaisia nenänkaivuu-wikejä on niin paljon ettei ketään kohta kiinnosta oikaista nettiin joutuvaa väärän luulon tulvaa niistä luotettavimmistakaan lähteistä.
Mutta antaa nyt markkinoinnin pyöriä, kun vielä on isot rahat jauhettavana. Mielenkiinnolla tarkkailen sivusta, mikä on seuraava product placement naamioituna satunnaiseksi kännykkävideoksi. Sen verran ajattelin olla mukana, että jos sopivaa ilmaista sisältöä tulee luotua niin sen voi ladata nettiin. Ehkä. Tietäsi vaan millä seuraavaksi; MySpace oli niin 2005, bloggaaminen niin 2006 ja Facebook niin 2007, 2008 tais olla jo LinkedIn, mitäs sitten tuli...
Kivi Larmola
sarjakuvantekijä, puupää