Jahas. Kritiikin kritiikki julkaistu.
https://karileppanencomics.fi/wiggen%20critic%20my%20arse.htmSen verran selventäisin, että luin tuota Wiggeniä nimen omaan seikkailusarjakuvana. Ja petyin odotuksissani. Aikuisen silmään tunnelmat olivat todellakin tuollaiset. En tiedä toimisiko se paremmin sitten lasten/nuortensarjakuvana, jollaiseksi se on tehty. Leppäseltähän on julkaistu joitakin enemmän infosarjakuvamaisia töitä (mm. hevosista ja erinäisistä mysteereistä) ja ne toimivat paremmin koska lajityyppi tulee selkeästi ilmi. Ja vertailuun jos mennään Hiltunen on kyllä mielestäni paremmin onnistunut toteutuneen historian liittämisessä sarjoihinsa. Myös siihen seikkailuun. Se että sarjakuvassa on hienosti laadittu kartta, hivelee kyllä meikäläistä karttafriikkiä, mutta ei se vielä hyvää seikkailusarjakuvaa takaa.
Ymmärrän että väritys ei ole Leppäsen tekemä mutta se on kuitenkin oleellinen osa hänen sarjakuvaansa, joten voi kai siitä puhua. Ylipäätään tarkoitus ei ollut niinkään moittia kuin ilmaista omaa pettymystä. Viggenistä on vieläkin lukematta muutama osa ja ne voisi kyllä nyt katsastaa. Yleisvaikutelma nyt kuitenkin on se että vuosien varrella ja värityksen astuessa mukaan kuvioon, sarjan taso laski.
Mitä piirustustaitoon ja sen arvostelemiseen tulee, siihen vaikuttaa mielestäni kovin moni muuttuja, eikä vähiten makuasiat. Leppästä harmitti tuossa kirjoituksessani erityisesti viittaukset Petri Hituseen. Hänhän on Hiltusta roiminut varsin kovin sanoin, itse olen sitä mieltä että ei välttämättä kannattaisi. (Molempien kanssa mielelläni piirtämiseen liittyvistä seikoista kyllä vaihdan ja vaihtaisin ajatuksia)
Omat taitoni kynän varressa jäävät luonnollisesti kauas mainittujen herrojen taakse, mutta puolustuksekseni haluan sanoa sen että en ole sitten teinivuosien pyrkinytkään maneriseen ilmaisuun, jota varsinkin Leppänen tuntuu (omassa työssään) arvostavan. Toisaalta Leppänen käsittääkseni kyllä tunnustaa erikuvikseen Raymondin, Robbinsin ja muitakin kiistatta loistavia amerikkalaispiirtäjiä, joidet työt eivät pahemmin tuosta sarjakuvien helmasynnistä kärsi.
Ja kirjoitetaan nyt vielä tämäkin auki. Arvostan Leppästä piirtäjänä todella paljon. Olen seurannut hänen uraansa ensin nuorena alhaalta ylöspäin katsoen ja sitten vanhempana ikään kuin piirtäjäkollegana. Aivan viime vuosina olen ottanut jopa asiakseni keräillä hänen julkaistun tuotantonsa kotikirjastooni (voiko kukaan piirtäjä sen suurempaa suosionosoitusta toivoa?!). Itse asiassa katson että Leppänen on jopa tekijänä niin paljon "yläpuollellani" että uskallan hänen töitään kommentoida - koska minun vähäiset huomioni eivät todellakaan niiden arvoa nosta tai laske.
Itse asiassa käväisin Leppäsen kotiportaalissa kurkistamassa onko hän reagoinut pitkäaikaisen työkaverinsa käsikirjoittaja Reimerthin poismenoon. Nyt juttu vain eksyi sivuraiteille. Ainakaan vielä sivuilla ei nekrologia näkynyt. Mutta iso menetys ja koskettava asia tosiaan oli tuon mustiskirjoittajan kuolema.
