Määki diggaan Nanaa. Ei-perinteinen juonikuvio ja sevverta purevia ja uskottavia ihmiskohtaloita, että tyttöjen kuvioita alkaa oikeasti elää mukana. Pakko lukea jatkossakin.
Jos nyt miinuksia aletaan ettiä, niin vähän kliseiset hahmot (muusikko, bilettäjä), ja välissä juonta venytetään niin että lukija ehtii tarinan edelle (yleinen mangavika). Kun lukija tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä käännettä ei näy näköpiirissä, hän kyllästyy. Japanilaiset tekstilaatikot on kans vähän hölmön näköisiä, kun länsimaista tekstiä ei sovi laatikkoon kuin tavu kerrallaan. Mut minkäs teet, ei ne japskit mangojaan meille tee.