Sun arvostelut on niin on/off-tyyppisiä että en minä ainakaan niistä hyödy. Jaha, Nissen vihasi taas jotain, en ole yhtään viisaampi.
Viha on tästä kaukana, enemmänkin on kyse tympääntymisestä. Olisikin lystiä jos tulisi vastaan joku sarjakuva jota voisi tosissaan vihata. Herättäisi sentään jotain tunteita.
Mielestäsi minun siis pitäisi kuluttaa tämän pamfletin lukemiseen harmikseni kuluttamani ajan ohella vielä lisää aikaani siihen että perustelen miksi en koe Sankaritekoja suosittelemisen arvoiseksi? Eikös tämä ole tämä Kvaakin virallinen linja, jopa arvosteluissa, töksäytellä vaan jotain mielipiteitä asiaa sen kummemmin miettimättä? Luetaan arvosteltava painate kerran, töksäytetään mielipide etusivulle.
Mutta, selkeä välityöhän tässä on kyseessä. Eniten ihmetyttää kuitenkin miksi joku haluaisi tällaista teosta muille suositella? Miksi pitäisi ostaa tämä teos eikä esimerkiksi jotain sellaista kirjaa tai lehteä johon on lirahtanut jotain ajatusta ja taiteellista yrittämistä edes hiven? Kriitikon hommaa on mielestäni seuloa jyvät akanoista, miksi tämä ei jää seulaan missään arvostelussa? Sankariteoista on ollut puolivillaisia miniarvosteluja printtimediassa ja kaikissa on ansiokkaasti kierretty se tosiasia kuinka tyhjänpäiväinen lehtinen tämä on. Kuten oli edellinenkin julkaisu, tämä Ohjeita rakastaville.
En minä tiedä miksi tässä valitan. Ranta ei ole koskaan ollut suosikkitekijöitäni. Siltikin, ajattelin että Kajaani oli hyvä pelinavaus Rannalta, pidin sen kerronnasta, herkästä viivasta ja selkeästä kunnianhimosta. Odotin että parin kirjan päästä päästäisin ns. asiaan. Nyt sitten tällaisia hupimielessä tehtyjä läpäreitä tullut useita (ja niiden ohella omalla tavallaan hyvinkin ansiokas mutta viihteellinen Paratiisisarja.) Kai sen saa ääneen sanoa ja nettiin kirjoittaa?
