Itsekritiikki

[Arminen]

Eikä kannata tehdä suurelle yleisölle, se ei ole vilpitöntä, se on huoraamista, tee itsellesi.

Entä jos ei pysty? Mikä neuvoksi?

eksyin aiheesta anteeksi.

Laura edit: Siirsin toisessa ketjussa syntyneen keskustelunalun tänne, koska tämä aihe saattaa kiinnostaa useampiakin.

[Doc Lomapäivä]

Eikä kannata tehdä suurelle yleisölle, se ei ole vilpitöntä, se on huoraamista, tee itsellesi.

Entä jos ei pysty? Mikä neuvoksi?

Miten niin ei pysty? Mikä estää? Ota kynä käteen ja tee sellainen tarina jonka itse tahtoisit lukea. Jos tarkoitit ettet pysty aloittamaan minkäänlaista tarinaa niin se keskustelu kuuluu toisiin ketjuihin.

[Arminen]

ajattelen aina että muut lukijat pitävät tätä varmaan ihan tyhmänä ideana/rumana piirustuksena, enkä saa mitään omaa aikaan...

[Neittis]

ajattelen aina että muut lukijat pitävät tätä varmaan ihan tyhmänä ideana/rumana piirustuksena, enkä saa mitään omaa aikaan...

Vietä joka aamu hetki peilin edessä ja sano ääneen itsellesi: "Olen miellyttävä, menestyvä, kaunis ja fiksu henkilö ja minä menestyn siinä mitä aion tehdä." Niin monta kertaa kun vain tarvetta on.

[Hazart]

Tuttu tunne Arminen.

Välillä meikäpoika meinaa hajota omaan keskinkertaisuuteensa ja siihen, että joku sanoo jotain typerää omista tekemisistä. Silloin kun moinen tunne saa vallan, yritän aina latoa faktat pöytään ja pistää tunteet hetkeksi syrjään. Tässä joitakin faktoja, joita itsekseni kelaan:

- Ei ole oikotietä siihen, että olisi parempi. Pakko edetä askel kerrallaan.

- Lopulta sen pitäisi riittää, että on itse tyytyväinen. Ei muut voi määrittää sitä, mikä itselleni on tärkeää tai hyvää.

- Aina on niitä, jotka ovat minua parempia ja niitä, jotka ovat minua huonompia. En koskaan tule saavuttamaan kumpaakaan ääripäätä.

- Ei se mitä saan aikaan, vaan se minkälainen ihminen olen...

Tässä muutama ajatus, joista yritän saada suuntaa, kun 'mä en osaa mitään' -masennus iskee...

 

[Joiku]

Silloin kun omaan elämääni iskee "mitä muutki ajattelee ei ne tämmöstä ees arvosta taidan piirtää jotain mistä ne tykkää"-kausi, päätän, etten vähään aikaan laita esille yhtään mitään. Yritän unohtaa kaikki muut ja keskityn siihen, pidänkö minä aihetta tyhmänä tai piirustusta rumana, ja jos pidän, siirryn piirtelemään jotain, josta nautin.

Yksi hyväksi kokemani konkreettinen keino oli tässä vähän aikaa sitten ruveta piirtämään vihkoon kokoa A3, niin että skannaus ei onnistuisi. Näin sain aikaan tietyn turvallisuudentunteen; ei väliä, mitä muut ajattelevat, kun ne eivät tule edes näkemään tätä.

Olisi loistavaa jos itsekritiikin kultaisen keskitien löytämiseen löytyisi jokin ultimaattinen kikka. Mahdottomista on mukava haaveilla.

[vauvakolibri]

Vietä joka aamu hetki peilin edessä ja sano ääneen itsellesi: "Olen miellyttävä, menestyvä, kaunis ja fiksu henkilö ja minä menestyn siinä mitä aion tehdä." Niin monta kertaa kun vain tarvetta on.

Tietenkin ongelmana saattaa olla jokin syvempi, kenties merkityksettömän oloinen asia jota ei joko ole itse tajunnut tai muistanut; esimerkkinä käytän nyt sitä että yhden ainoan helkutin LUMPEEN takia jonka piirsin kahdeksanvuotiaana minulla on nykyään ongelmia esittää mitään ideoita joista itse pidän. Tai sitten syynä on jokin täysin muu. Mutta se on jo vähän turhan spykologiaan harhautuvaa.

Mutta sellaiseen säälimättömään itsensäpieksämiseen ei välttämättä auta oman itsensä nuoleskelu peilin edessä.
Ja skannereitakin on A3 kokoisia.

Ehkä siihen auttaa aamusivut joita kirjoitetaan joka ikinen aamu heräämisen jälkeen. Ne täytetään aivan millä tahansa mikä ei liity tarinan ym. keksimiseen, tyhjennetään vain päätä. Niitä ei saa näyttää kenellekään eikä niitä saa lukea itse. Ne pitää vaikka polttaa jos mahdollista. Ja sitten vaan piirretään kaikkea mitä itse haluaa tai ei uskalla "julkisesti" piirtää. Eikä kysy kenenkään mielipidettä eikä näytä kenellekään.

[Aura]

Mulla suurin itsekritiikki iskee yleensä jälkeenpäin, kun kuviin on saanut etäisyyttä ja huomaa että haluaisi tehdä ne kaikki uudestaan.

Kun tekee julkaistavaksi ei mikään tahdo sujua sillä koko ajan yrittää liikaa. Viivoista tulee tönkköjä ja anatomia menee seinille. Kun onnistuin jättämään nuo "pakko onnistua" ajatukset hetkeksi ja tein sarjakuvan ihan vain omaksi huviksi tuli jäljestä heti parempaa. Nyt on taas olo että kuvissa olisi korjailtavaa vaikka kuinka. Ehkä seuraavasta tulee parempi.

[Anssi Rauhala]

... jälkeenpäin, kun kuviin on saanut etäisyyttä ja huomaa että haluaisi tehdä ne kaikki uudestaan.
...
Kun tekee julkaistavaksi ei mikään tahdo sujua sillä koko ajan yrittää liikaa...

Ja sitäpaitsi julkaisua varten on aikataulu, jonka joka iesuksen välissä keskeyttävät ne työt, jotka on pakko tehdä rahan takia. Ja niiden joka välissä kysellään, että onkos se sarjakuva edistynyt ja missä mennään.

Epäilen, saadaanko seuraavaa alppariani elokuun puolivälissä taittoon, kuten oli vielä joulukuussa tarkoitus. Ainakaan, jos pitäisi kunnolla piirtää, kuten itselläni oli tarkoitus.

Mutta totta: kun piirtämisestä on kulunut muutama viikko ja taittovedokset tulevat näytille, sitä kiroaa itsensä, kun on antanut niiden hätähousujen hoputtaa päästämään käsistään puolivalmista.

[sebastian]

Minua ahdistaa kaikki ne omasta mielestäni paskat sarjakuvat, jotka ovat päässeet albumeihini. Tosin jos jäisi hieromaan ja hieromaan tuotoksiaan, ei saisi ikinä mitään julkaistua. Mutta alisuorittamista inhoan, on vaikea saavuttaa maksimitasoa jatkuvasti.

Aloitan kolmannen albumin parissa syksyllä, siitä tulee täyspitkä seikkailu ja olen jo asettanut itselleni niin kovat tavoitteet, että ahdistaa jo valmiiksi...

[Doc Lomapäivä]

Aloitan kolmannen albumin parissa syksyllä, siitä tulee täyspitkä seikkailu ja olen jo asettanut itselleni niin kovat tavoitteet, että ahdistaa jo valmiiksi...

Mulla oli (tai on yhä) ihan sama mutta eri taiteenlajissa. Asia helpottuu kun muuttaa kokonaan kurssia. Unohtaa vakavuuden ja taiteellisen korkealentoisuuden, ja alkaa tehdä roskaviihdettä. Sen kun saa sujumaan niin sitten huomaa ettei korkeat tavoitteetkaan ahdista enää, niihin osaa suhtautua rennommin. Prosessi ja opiskelu on vielä itselläkin kesken.

[Veli Loponen]

Itsekritiikin paras ystävä on oppiminen. Nuorena oli kaikki omat jutut huippuja ja sitä pystyi tosissaan uhoamaan, että kyllä mää piirrän paremmin kuin se-ja-se. Nyt tuntuu, että ei osaa piirtää mitään oikein, kun on jonkinlaista käsitystä siitä, että miltä asioiden pitäisi näyttää.

[Ossi Hiekkala]

Kannattaa  muistaa, että jossain on aina joku parempi ja taitavampi. Helpottaa kun myöntää tämän. Ei tarvitse stressata ainakaan sen vuoksi. Parhaatkin tekevät välistä virheitä ja roskaa. Ja ovat oppineet elämään sen kanssa.

[sebastian]

Asia helpottuu kun muuttaa kokonaan kurssia. Unohtaa vakavuuden ja taiteellisen korkealentoisuuden, ja alkaa tehdä roskaviihdettä.

Albumista tulee musta huumoriseikkailu, eli taiteellista korkealentoisuutta ja vakavuutta se ei sisällä. Mutta laatuvaatimukset ovat kovat, siksi hirvittää. Sommittelu, jutut, piirtäminen, tarinan rakentaminen, ...

[Doc Lomapäivä]

Mutta laatuvaatimukset ovat kovat, siksi hirvittää. Sommittelu, jutut, piirtäminen, tarinan rakentaminen, ...

No tätä mä tarkotin. "Korkealentoisuus" oli ehkä väärä sana.