Liika keskittyminen sivuhahmoon.

[Prof. 0.]

Itse haluaisin kysyä, onko liika keskittyminen sivuhahmoon normaalia? Itse piirtelen "mafia/sankari/film noir yrittäminen sarjakuvasaagaa" ja on alkanun tuntumaan siltä, että sivuhahmo/pääpahis on paljon hauskempi piirtää ja muutenkin viileämpityylinen, kuin päähahmo. Alkaa pelottamaan, että piirrän liikaa sitä, enkä keskity itse päähahmoon .
Tämä tällä kertaa.

[Doc Lomapäivä]

Itse haluaisin kysyä, onko liika keskittyminen sivuhahmoon normaalia?

Ei ole. Jos sivuhahmo varastaa shown, koko tarina menee sivuraiteelle ja tulet kertoneeksi jostain ihan muusta kuin piti. Seurauksena voi olla päätöntä poukkoilua joka kiinnostaa ainoastaan tekijää, ei lukijaa. Sivujuonia käytetään pääjuonen tukemiseen. Tällöin sivuhenkilöt voivat hetkellisesti varastaa tarinan itselleen, mutta tarinan pääpaino pitää pysyä päähenkilön kertomuksessa.

Hyvät sivuhahmot ovat tarinan suola, mutta niitä pitää annostella varoen. Muumeissakin on hyvin harvoin Mörkö tai Taikuri. Siksi ne ovatkin niin hyviä.

[keijoahlqvist]

Ehkä olet tullut tehneeksi liian jäykän päähahmon, ja lipsuminen on vain vinkki oikeaan suuntaan.

Anna mennä, se mikä on sinusta hauskaa, pitää olla viitelukijastakin. Eikä kannata tehdä suurelle yleisölle, se ei ole vilpitöntä, se on huoraamista, tee itsellesi.

[Laura Sivonen]

Joskus ongelma on päinvastainen. Tekijä änkee tarinansa täyteen merkityksettömiä sivuhahmoja, jotka eivät avaudu millään tasolla lukijoille. Hyvä joskus näinkin päin

[Kapteeni Kenguru]

Eiks sarjakuvan historiassa ole tapahtunut ennenkin että sivuhahmo varastaa lopulta koko sarjan?
Muistelen että Kippari-Kalle oli ihan alun perin jonkin toisen sarjan sivuhahmo (en jaksa tarkistaa, mutta toiv. joku korjaa jos muisti pettää) ja uudemmissa sarjakuvissa Hannes (?) luovutti pääroolin Piraija Clubille. Simpsoneissakin taitaa Homer olla nykyään enemmän pääroolissa, vaikka aikoinaan Bart oli sarjan tähti.

Jos sivuhahmo tuntuu toimivan hahmona paremmin ja on hauskempi keksiä sille seikkailuja, niin mikäpä estää sitten nostamasta sitä kunnolla parrasvaloihin sarjan päätähdeksi? Tai antaa sille omaa sooloseikkailua kunhan edellinen on tehty valmiiksi? Eiväthän käsikirjoitukset mitään kiveen hakattua Jumalan sanaa ole, varsinkin jos on ne itse tehnyt.

[refu]

Tulee ihan mieleen Sammy. Siinähän Sammy on periaatteessa päähenkilö jo nimenkin mukaan, mutta Sammyn pomo (mikähän sen nimi nyt oli) on lopulta se jolle aina tapahtuu ja Sammy seuraa usein vain vierestä. Silti se on hyvä sarjakuva. Ensin luulinkin sitä pomoa "päähenkilöksi" 

[Mikael Mäkinen]

Kersantti Napalmhan oli aluksi sivuhahmo. Ja sen jälkeen mainio päähenkilö. Esimerkkinä siis.

[Tepes]

Sivuhahmot ovat kuin mauste. Jos ne hukuttavat kokonaan alkuperäisen maun, kannattaa harkita ruokalajin vaihtamista. Oikein tasapainossa ne voivat parantaa suuresti tylsänkin sankarin tähdittämiä tarinoita, kuten esim. Tintissä.

edit: kas, oma avatarini muistutti myös ko. sarjasta lähteneen erään mielenkiintoisen sivuhahmon.

editedit: edellinen avatar oli siis Swamp Thing.

[Aura]

Onko tässä tapauksessa kyse sarjasta tyyliin Simpsonit jossa oli suhteellisen vaivatonta vaihtaa päähahmo Bartista Homeriin? Jos kyseessä on jatkuvajuoninen sarjakuva, saattaa hahmon vaihtaminen tuottaa joissakin tapauksissa ongelmia.

Päähahmo on yleensä se, jonka kautta lukijalle näytetään asiat, joten hänen olisi hyvä olla inhimillisempi ja vähemmän viileän etäinen. Eihän tämäkään sääntö toki aina päde, riippuu ihan siitä millaisesta tarinasta on kyse ja kuinka likelle lukijaa hahmot ylipäätään haluaa tuoda. Kannattaa pohtia sitä, onko pahikselle haittaa siitä että hänet tehdään lukijalle tutummaksi.

Tarinassa voi olla useampi hahmo, joiden vaiheita seurataan. Jos tuntuu siltä että homma toimii, miksi ei toisi sivuhahmoa enemmän esiin?

[Doc Lomapäivä]

se mikä on sinusta hauskaa, pitää olla viitelukijastakin.

Nero-oppia, erittäin epäsuositeltavaa. Kasvattaa "minä en tiedä mistään mitään mutta kaikki tekemäni on hyvää"-taiteilijoita.

Eikä kannata tehdä suurelle yleisölle, se ei ole vilpitöntä, se on huoraamista, tee itsellesi.

Tarinat on aina ehdottomasti tehtävä itselle, mutta tarinoiden pitää myös olla hyviä. Se mikä tehdessä tuntuu oikealta suunnalta ei välttämättä ole sitä jälkeenpäin. Siksi pitää olla ohjeet joita ammattikielellä kutsutaan käsikirjoitukseksi.

Keijo opettaa nuoria ja hänen tehtävänään on saada tekijät innostumaan ja kokeilemaan. Minä taas opetan vanhaa äijää (=itseäni) ja tarkoitus olisi saada aikaan jotain tolkullista.

Tepesin mainitsema Tintti oli itsellänikin mielessä, Tintti-hahmon tylsyydestä ja sen merkityksestä on taittu joskus tehdä lukijan samastumis-tutkimuksiakin. Aku Ankka on myös aika tylsä hahmo, jonka toiminnan aktivoi usein sivuhenkilöt (pojat, Hannu, Roope-setä...)

[Antti Vainio]

Aku Ankka on myös aika tylsä hahmo, jonka toiminnan aktivoi usein sivuhenkilöt (pojat, Hannu, Roope-setä...)

Nykyinen Aku kieltämättä onkin, pikkuporvari jolla vaan sattumalta ei ole töitä tai rahaa. Barksin sarjoissa ja vanhoissa animaatioissahan se on oikea persoona

[Curtvile]

Tarinat on aina ehdottomasti tehtävä itselle, mutta tarinoiden pitää myös olla hyviä.

Amen. Doc sanoi sen mitä pitääkin.
Saa tehdä vain itsellekin mutta niitä ei ole pakko julkaista.

Sivuhahmot ovat useimmiten se mikä asian saa toimimaan niin sarjakuvissa kuin kirjoissa ja elokuvissakin.
ei vain A. Ankka ja Tintti vaan myös Johnny Hazard ja vaikkapa Asterix ovat "tylsiä" päähenkilöitä, samaistuskohteita lukijalle ja tapa liikuttaa tarinaa ja sivuhahmoja.

Eilen Kapteeniluutnantti pussieläin vei jalat suustani ja hyvä niin.
Ongelma ei ole että keskityt liikaa sivuhahmoon. Siihen keskityt ihan riittävästi. Päähenkilöä pitää hioa tai sitten vaihtaa.

[pertti jarla]

Kuulostaa siltä, että Prof. O.:n päähenkilö on liian vaisu kantaakseen rooliaan. Ei liene järkevää pitää hommaa väkisin alkuperäisen kaltaisena, pitäisi 1) panna päähenkilö uusiksi (heh) tehden siitä vahvempi hahmo. Tai sitten 2) tehdä siitä pahiksesta päähenkilö ja alentaa hyvä nemesis sivuhahmoksi. Niinku Arsene Lupin / Diabolik/ Raffles-tyyliin.

Itse en yhtään tykkää vaisuista päähenkilöistä, tyhjistä astioista joihin lukijoiden pitäisi samaistua. Todella hyvä päähenkilö on kiinnostava hahmo, kuten Corto Maltese tai Akiran kuriton Kaneda. Eipä tuo Asterix mikään tylsä hahmo mielestäni ole, erittäin oudon  näköinen supervoimainen käppänä. Saati sitten Aku Ankka, sehän on aivan laitostapaus. Perinteiset puhdasotsaiset sankarit voivat muuten parhaimmillaan olla todella kiinnostavia, puolijumalan kaltaisia oikeuden jakajia. Ei siinä mitään tylsää ole.

[W]

Olen itse sarjakuvaan perehtymättömiltä Corto Maltese leffan katsoneilta kuullut kritiikkiä liittyen elokuvan päähahmottomuuteen. Kaivattiin selkeää ja toiminnallista päähahmoa eikä kummallisia sivuhahmoja ja tunnelmointia.

Selkeästi itse arvostan tarinoita joissa päähahmoa ei näytetä 90% ajasta, vaan tarinaa kuljettavat myös sivuhahmot. Minulle sivuhahmot ovat hyvin tärkeitä. Se onnistunko  tekemään itsetietoista paskaa vai kiinnostavia tarinoita ei ole yrittämisestä kiinni. Tarinan pitää kiinnostaa muitakin kuin itseään, kuten on jo todettu.

[Joiku]

Arminen, tee uusi ketju ja laita otsikoksi "Itsekritiikki". Siitä saattaa syntyä mielenkiintoista keskustelua.

Itse asiaan; sen kyllä huomaa, onko tekijä ollut innolla mukana tarinansa kutomisessa, vai onko ruvennut tympäisemään kesken kaiken. Kannatan muiden jo suosittelemaa linjaa. Sitäpaitsi itse lukisin paljon mieluummin tarinan "pahiksen" näkökulmasta, etenkin jos päähahmo ei oikein lämpene luojalleenkaan.


Laura edit: Säästin Armiselta vaivan, itsekritiikkikeskustelua voi jatkaa täällä.