Timo Ronkainen on jo käsitellyt Seikkailusarjat-lehtiä ansiokkaasti
Divarin helmet - hämärän rajoilla -artikkelissaan.
Seikkailusarjat 2/1954Tämän lehden ensimmäisellä jutulla on aivan loistava otsikko:
Tex Ritter ja lasisilmä huoneessa 13. Kyseisellä esineellä on tärkeä osansa tarinassa ja murhan selvittämisessä. Tarina on klassikko, joten jaan sen teidän kaikkien kanssa. Kas niin...
Tex on pidättänyt Halloway-liigan viimeisen jäsenen ja saa lomaa. Hän lähtee lähimpään hotelliin. "Muutaman yön uni tekee hyvää." Läheisessä kaupungissa sheriffi varoittelee konnia tappamasta muuatta Maccoyta, joka on tullut Kaliforniasta omaisuuttaan myymään. Toisella konnalla on lasisilmä. Konnat keksivät, että tappavat Maccoyn toisessa kaupungissa. He yhyttävät kohteensa erämaassa, mutta tämä eksyttää heidät. Maccoy päättää hänkin yöpyä hotellissa. Hän saa huoneen numero 13; sattumalta hän kuitenkin kuulee konnien utelevan huoneensa numeroa. Hän saa vaihdettua huoneensa Tex Ritterin kanssa, jolla oli numero 9. Rosvot hiipivät yöllä huoneeseen, mutta... "preerian mies herää pieneenkin ääneen." Konnat lyövät Ritterin tainnoksiin, huomaavat erehdyksensä ja hiipivät alas katsomaan varauskirjasta oikean huonenumeron. Tex havahtuu ja menee huonepalvelijan kanssa katsomaan asiakasta huoneessa 9. Kuollut! Vaan lattialla... "Mikä tuo on? Lasisilmä!" Tästä todisteesta huolimatta Tex toteaa: "Jos mies ei ole kaupungista, hän voi olla mistä tahansa! Tämä ei ole helppoa!" Huoneesta löytyy kuitenkin sanomalehti Elbow Creekin sanomat. Sankarimme toteaakin, että koska jonnekin on lähdettävä, hän lähtee sinne. Kaupungin rajalla ensimmäisellä vastaantulijalla on silmälappu. "Teenpä tuttavuutta!" Mies on väärä, mutta kertoo Texille että kaupungissa asuu lasisilmäinen Hatch. Tex menee pyssy ojossa Hatchin puheille ja kertoo tälle, että mies on kadottanut jotakin. Mitä? Lasisilmäsi! Toinen rosvo hiipii kuitenkin Texin selän taakse ja ampuu. Klik! Pyssy ei toimi. Tex komauttaa konnat ketoon. "Pääsette sheriffin luo! Näin loman jälkeen voin minäkin palata työhön!" Ja tämä kaikki vain 12 sivulla.
Toinen tarina on
Hopalong Cassidy ja tulikosto.
Näissä yksinkertaisissa (ja vähän hölmöissäkin) sarjakuvissa on oma viehätyksensä. Myös niiden kerronta on sivujen vähäisyyden takia aivan ällistyttävän nopeaa - tuleen ei todellakaan jäädä makaamaan.
Lehti oli aika pitkäikäinen ja koska sen kansikuvissa oli aina kuva suositusta filmicowboysta, lehti sai varmasti lukijoita lännenelokuvien ystävistä - jollaisia kaiketi kaikki 50-luvun pojat olivat. Lehtiä on vielä paljon liikkeellä ja niiden hinta pyörii yleensä vitosen alapuolella, joten kukkarokin kestää niiden keräilyn.