Asiaa täytyy lähteä hahmottamaan ihmisen pyrkimyksestä unohtaa oma kuolevaisuutensa ja kulttuurinsa katoavaisuus, viimeistään sadan miljoonan vuoden päästä muovipakatut sarjakuvalehdet ovat palaneet tunnistamattomiksi supernovien ja galaktisten säteiden vaikutuksesta.
Käytännössä nykyiset painotuotteet kestävät aikaa varmaan useammankin ihmisiän ilman uv-sädepakkauksiakin, jos ei niitä pidä ikkunalla ( joskus divarien ikkunoissa on kyllä kaamea katsoa kun hyvätkin kirjat on nuutuneet ja käpristyneet hehkuvan auringon voimasta...)
Minä en ikinä mikään yliniuho ole omaisuuteni, eli sarjisteni, suhteen ollut, mutta tarkka kyllä. Aikanaan oli vaikea valinta antaa Cagesit lainaan kaverille ( ne ovat olleet se kokoelmani silmäterä ( henkisessä arvossa), ja aikanaan näinkin ne lojumassa kaverin kämpän lattialla epämääräisesti, vieläpä lukematta) ja edelleen pitää kaksi kertaa miettiä uskaltaako antaa 2 ,5 -vuotiaalle tyttärelle mitäkin omia kirjoja luettavaksi... Mutta loppujen lopuksi kaikki on aika hujanhajan, eikä pienet naarmut tai taitokset haittaa, kunhan ei liimasidokset petä. Monesti on ilo ostaa viottuneita tuotteita, jos ne saa halvalla. Keräilyn määräkin on tosi minimissä nykyisin, joskus oikein huolettaa, että onko tullut hankittua matskua, jota ei oikeasti koskaan tule koskeneeksi. Oikein huojentuu kun tulee kuunneltua jotain levyä pitkän ajan jälkeen, ettei se ihan turhaan siellä hyllyssä sitten olekaan...
Keräily bisneksenä on tietysti oma asiansa, ja sinänsä omituinen keinottelun muoto, mutta olettaisi että Nissenin kuvaamassa episdissa on kyseessä henkilö, jolla on joitain selvittämättömiä asioita lapsuutensa ja nykyhetkensä kanssa- kulutus on nykyisin helposti korviketta elämiselle , ja keräilyyn liitttyy jokin aika valheellinen hallitsemisen ulottuvuus, omistamisen sublimoiminen - että se tekee itsestä jotenkin tärkeämmän jos omistaa jotakin harvinaista ja hienoa, ja että sitä kautta olisi niskan päällä eksistenssistä, ja, että omistaessaan tavaran omistaisi kaiken siihen liittyvän.
Mutta samuraimiekka seinällä ei tee kenestäkään yhtään kovempaa jätkää, eikä se sinällään tee ihmisestä aihepiirin asiantuntijaa.
Kai se on omanlaisensa addiktio, ja sitä kautta orjuuttava. Eskapismia epävarmasta maailmasta.