Sarjakuvien elinkaari ja painosmäärät

[Lurker]

--
4. Kuluttajat ovat ihan pihalla siitä mikä kulttuurituotteiden järkevä hinta on
--

Ovatko? Ostaako kuluttaja kympin sarjakuvan? Vaiko kympin Netflix-kuukausitilauksen, kuten kohta miljoona suomalaista?

Sarjakuvan hinta on kova verrattuna siihen, mitä muuta samalla rahalla saa.

[STD]

Noi Netflixit ja vastaavat antavat kai vain mahdollisuuden katsella sisältöä. Mitään fyysistä ei siirry minnekään?
Sarjakuvan ostaessaaan omistaa sen vaikka maailman tappiin asti. Mutta jos moisella asialla ei ole ostajalle mitään arvoa, niin sitten ei voi mitään.

[Curtvile]

kyse onkin  siitä onko netflixin malli se kestävä.
Netflix ja spotify yms näennäisesti ajavat kuluttajan asiaa ja ovat lompakolle edukkaita mutta niiden kulttuurimalli on sitten toinen asia.

Tässä ja sarjakuvien digitalisaatiossa fyysinen tuote loistaa poissaolollaan mutta ekologinen jalanjälki on oikeasti vähintään yhtä iso kuin jonka Reima nosti esiin:

Tänään mietin sitä, miten h**vetin epäekologista nettikauppa on verrattuna kivijalkaan.  Järjetön määrä pakkaus- ja kuljetuskustannuksia per tuote, vain koska luonnolle koituvaa todellinen kuorma ei näy kuluissa. (Sama toki muussakin nettikaupassa.)

"miten niin?" kysyy jokainen, miten voi olla lähes sama kuin fyysisellä tuotteella kun ei ole muuta kuin televisioni, läppärini, älypuhelimeni tablettini ja verkkoyhteys.
Totta, sehän ei vaadi infraa tai palvelimia lainkaan jotka toimivat täysin ilman energiantuotantoa ja jotka eivät noudata mooren lakia ja sisäänrakennettua käyttöikää ja lisää SERjätettä, ei tietenkään.

Ja se on vain ekologinen puoli.

Kulttuurisesti on runollinen ajatus kuinka niin wanhat kuin millenniaalit ovat omaksuneet kirjastolaitosmallin, vapaan ilmaisen kulttuurin.
Hengen riemu!

no..melkein.
Tuote ei saa maksaa mitään, varsinkaan kulttuurituote, koska sen saaa liki ilmaiseksikin. Miksi siis maksaa?
Miksi varsinkaan maksaa täysi hinta jostain joka lähtökohtaisesti on kertakäyttöviihdettä?
Palataan logistisesti kestämättömään varastointiin ja nopean kierron malliin.

Mutta se ei haittaa ainakaan sarjakuvan tekijöitä jotka tekevät kutsumustyötä ja aito taiteilija on valmis paitsi tekemään ilmaiseksi myös maksamaan siitä ilosta muilla töillä' että saa tehdä sarjakuvia .

Kovin kaukana tästä ei olla vaan enemmän siinä musiikkialan puolessa jossa viiden keikan kiertue on näennäisen plussalla, kunnes vähennetään valot ja muu tekniikka, majoituskulut jne ja huomataan että oheissälän myynnin ansiosta ollaan vaan parisataa miinuksella kiertueen jälkeen.

Useimmille tälläkin foorumilla, JA HUOM: EN puhu sarjakuvantekijöistä vaan lukijoista ja kuluttajista, maksetaan ihan liikaa tekemäänsä "työhön" nähden.
Useimpien kohdalla saavat palkkaa aivan turhasta ja natisevat kun joutuvat luopumaan mistään osasta ansaintaansa.
Eikö kuulostanut kivalta? ai ei vai? loukkaavalta? Miten? No, mikset itse halua maksaa sitten työstä asiallista korvausta?

kyllä, valtaosa kuluttajista ei hahmota mikä on kulttuurituotteiden järkevä hinta.

Jokainen valittaa jos kirja on painettu virossa tai kiinassa "miksei Suomessa? Miksei?" mutta jos on ja kirja maksaakin sen 10€ enemmän odotetaan alennusmyyntiä tai ostetaan ad librikseltä/amazonilta  tms tai ladataan digiversio kun netistä maksaa kumminkin.
Mutta syypää  on silti kustantaja joka polkee kotimaista työtä. sitä jota ei haluta ostaa.

[Lurker]

Noi Netflixit ja vastaavat antavat kai vain mahdollisuuden katsella sisältöä. Mitään fyysistä ei siirry minnekään?

Juurikin näin, kaikki on bittejä, ei atomeja. Netflix ja Spotify ovat suoratoistopalveluja. Tietokoneelle voi offline-tilaan tallentaa rajatusti.

Sarjakuvan ostaessaaan omistaa sen vaikka maailman tappiin asti. Mutta jos moisella asialla ei ole ostajalle mitään arvoa, niin sitten ei voi mitään.

Edellämainittujen palveluiden takia kirppareilla CD:n ja DVD:n arvo on noin euron.

Sarjakuvien arvo on selvästi parempi, ostajia/keräilijöitä kun vielä on.

Niin, olen kohta kolmetoista vuotta myynyt sarjakuvia antikvariaatistani Jyväskylässä ja onhan tämä ralli mennyt aika hurjanpuoleiseksi viime vuosina. Otetaan tuosta esimerkkinä nuo Otavan sarjakuvat. Krazy Kat taisi ilmestyä lokakuussa. Nyt maaliskuussa se on Adlibriksellä hintaan 9,90€. OVH-hinta on 29,00€, josta jälleenmyyjä saa -40% eli sisäänostohinta on 17,40€. Otin kyseistä kirjaa 5 kappaletta myyntiin tuolloin lokakuussa. Nyt minun kannattaa tehdä mahdolliset lisätilaukset Adlibrikset kautta. Yritän tässä sanoa sitä, että kun vauhti on tällainen, niin minun ei seuraavan sarjakuvan kohdalla kannata ottaa alkuun kuin 1-2 kappaletta ja täydennellä se sitten myöhemmin näistä dumppialeista. Kustantaja saa tällöin vähemmän fyrkkaa meikäläiseltä ja en varmaan ole ainoa jälleenmyyjä, joka näin miettii.
Ja muutkin tekee kuin Otava. Eräs nimeltä mainitsematon kustantaja möi sarjakuvan ilmestyttyä (ovh 25€) kirjaa meille nettona 14€. Ilmestymisestä meni kuukausi ja nettohintalistalta löytyi kyseinen kirja hintaan 6€. Taas tulee tuo vastaan, paljon sitä viitsii aluksi uutuutta tilata ja kustantajaa tukea.

Jälleenmyyjähän sen hinnan määrittää, mutta kustantaja nyt on avittanut noita adlibriksenkin hintoja jollain nimellisillä nettohinnoilla. Ei tuolla vanhoja varastoja pois myydä. Olen itse tykännyt pitää mahdollisimman laajaa valikoimaa mahdollisimman pitkään myynnissä, mutta tällaisilla dumppauksilla ei jatkuvuutta sarjakuvakulttuuriin luoda. Tietenkin asiakas, joka seuraa kohtuu aktiivisesti skeneä, voittaa.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun kustantaja aloittaa jonkin pitkän vedon, niin se päästää sarjan alkupään menemään loppuunmyydyksi. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Blueberryn integraali, johon kolmososa juuri ilmestynyt ja ykkösosaa ei saa enää kustantajalta. Ei näin. Tolle Sagalle käy varmaankin samoin.
Jollain Otavalla olisi rahkeita pitää sarja saatavilla viimeiseen osaan saakka, ymmärrän jos joku Apollo tai Sininen Jänis joutuu miettimään toisin. Kun eivät saa edes Suomalaiseen tuotteitaan myyntiin. Iso peukku RW Kustannuksen suuntaan Sandmanista, jossa näytetään olevan sillä meiningillä, että koko sarja olisi vielä saatavilla kun kymmenes osa ilmestyy.

Nyt tuli asiaa, monelta kantilta. Kiitos viestistä.

Tuo sarjojen alkupään osien saatavilla pitäminen on tosi tärkeä juttu jälkipään osien myymisen kannalta. Ilmiön huomaa myös kirjastoissa, joissa monesta sarjasta puuttuvat hyllystä ne sarjan ensimmäiset kirjat.

Sandmanin julkaisu suomeksi on omakohtaisestikin ollut juhlaa. Sen vierelle voisi laittaa Mooren Helvetistä-sarjan, jota ei sitten kovin monesta hyllystä täytenä sarjana taida löytyä - keräilyharvinaisuus kun on. Klassikoiden saatavilla pitäminen olisi tärkeätä.

Otava on pitänyt Tintit erinomaisesti saatavilla, Egmont Asterixit.

[JJalonen]

Pääsyypää varastotyhjennykselle on valtion asettama idioottimainen vaihto-omaisuuden verorasite.

Koska pitkällä aikavälillä ylläpidetty varasto syö jatkuvasti yrityksen tulosta, on yrittäjän/yrityksen pakko dumpata varastoaan.

Varaston nopea kierto on OK, kun myydään kulutushyödykkeitä ja kausiluontaisia tavaroita, vaatteita, suksia, yms.

Kirjojen ja levyjen suhteen varastoinnistarankaisu tulisi lakkauttaa. PRKL!

Edit.
Oikeastaan valtion tulisi kannustaa kirjojen varastointia verohelpotuksilla.

[Curtvile]

itseä ei kiinnosta *****jakaan vaikka Sandmania ei olisi ensimmäistäkään saatavilla, pikemminkin päinvastoin mutta hyvä että edes joidenkin tuotteiden kohdalla näin on.
Laaja sarjakuvasivistys kun ei ole mahdollista mikäli kiertosykli on nykyinen ja siis globaalilla tasolla.

Aiempi keräilyharvinaisuustilanne kun syntyi juurikin silloisista syistä, toisen maailmansodan lumpputarve ja se ettei sarjakuvaa nähty säilytettävänä taiteena vaan hömppänä vähä-älyisille ja lapsille.
Nykyään on muuttunut lähinnä saatavuus, 1990 keräilykupla kun ei ymmärtänyt historiaa lain.
Aiemmin mainittu nykyinen pieniä painoksia tilanne palauttaa keräilyharvinaisuustilanteen mutta silloinkin kulttuurisesti epäterveellä tavalla.

Juurikin näin, kaikki on bittejä, ei atomeja.
 

12 per.
plus miten haluaa laskea tai olla laskematta juoksevat pilvikulut eli suhteellisen laskentaenergian tarpeen.

[Lurker]

itseä ei kiinnosta *****jakaan vaikka Sandmania ei olisi ensimmäistäkään saatavilla, pikemminkin päinvastoin mutta hyvä että edes joidenkin tuotteiden kohdalla näin on.
Laaja sarjakuvasivistys kun ei ole mahdollista mikäli kiertosykli on nykyinen ja siis globaalilla tasolla.
--

Joltisenkin ignorantti kommentti, mutta jokaiselle se oma kuppinsa teetä suotakoon. Se synkän tenhoava fantasiamaailma, joka kiertyy Lucifer, Sandman, Hellblazer, Justice League Dark ja Rämeen Olento -sarjakuvien ympärille, on kyllä yksi hienoimmista koskaan luoduista: jalokivi DC:n kruunussa.

--12 per.
plus miten haluaa laskea tai olla laskematta juoksevat pilvikulut eli suhteellisen laskentaenergian tarpeen.

Hiilijalanjälkeä tosiaankin syntyy, lukee sarjakuvansa sitten paperilta tai ruudulta.

Pääsyypää varastotyhjennykselle on valtion asettama idioottimainen vaihto-omaisuuden verorasite.

Koska pitkällä aikavälillä ylläpidetty varasto syö jatkuvasti yrityksen tulosta, on yrittäjän/yrityksen pakko dumpata varastoaan.
Varaston nopea kierto on OK, kun myydään kulutushyödykkeitä ja kausiluontaisia tavaroita, vaatteita, suksia, yms.
Kirjojen ja levyjen suhteen varastoinnistarankaisu tulisi lakkauttaa. PRKL!
Edit.
Oikeastaan valtion tulisi kannustaa kirjojen varastointia verohelpotuksilla.

Tästäkään en mitään tiennyt. Kuulostaa... epäoikeudenmukaiselta.

[Curtvile]

Joltisenkin ignorantti kommentti, mutta jokaiselle se oma kuppinsa teetä suotakoon. Se synkän tenhoava fantasiamaailma, joka kiertyy Lucifer, Sandman, Hellblazer, Justice League Dark ja Rämeen Olento -sarjakuvien ympärille, on kyllä yksi hienoimmista koskaan luoduista: jalokivi DC:n kruunussa.

oma kanta pohjautuu Sandmanien lukemiseen. Hellblazer ja Swamp thingin eri inkarnaatoíot painivat aivan eri sarjassa kuten myös alkuperäinen Sandman ennen Gaimania.

Isoin ongelma on juurikin se: kun vain murto-osa klassikoista on saatavilla kulttuurin pohja rapistuu ja kapenee.
Ongelma ei ole että Sandman on saatavilla, ongelma on että lähinnä vain Sandman on saatavilla.

Mainitsit ansiokkaasti Tinttien ja Asterixien saatavuuden joka osaltaan elvyttää ja moniäänistää sarjakuvakulttuuria, mutta mitä harvemmasta lajityypistä on mitä vähemmän teoksia netflixit, spotifyt ja pelit täyttävät tyhjiön uusien sarjakuvien sijaan tehden pienestä kielialueesta ja markkina-alueesta itseään toteuttavan profetian.

Jos kerran kiertonopeus on nykyinen ja non stopeista ja zoomeista on kulunut se aika kun on eikä uusia antikvariaattien pitäjiä tule korvaamaan nykyisiä saadaan uusia shokkien, ihmenelosten ja Niilo Pielisten faneja mistä?
Yksin nykyisten sarjakuvankuluttajien jälkikasvuista? toki osa.
Mikä olikaan väestön syntyvyys taas?

Tilanne on sama kuin muuallakin. Minä en syö kalaa, lihaa senkin  edestä, mutta minua ei haittaa että kaupoissa on kalatiski. Sen merkitys itselle on sama kuin gaimaanin hietaukon, muut saavat pitää sen.

Ero edelliseen vertaukseen on että sarjakuva ei ole elintarvikkeen tavoin pilaantuva varastotuote ja monista kaupoista löytyy tasan vain se kalatiski.
Erinomaista kalan ja niilon sandmanin faneille mutta se tarkoittaa että pitää erikseen etsiä erikoistunut kauppa josta saa kalan lisäksi lihaakin.
Minä viitsin kyllä etsiä sellaisen , mutta moni ei.

[JV]

Niin, olen kohta kolmetoista vuotta myynyt sarjakuvia antikvariaatistani Jyväskylässä ja onhan tämä ralli mennyt aika hurjanpuoleiseksi viime vuosina. Otetaan tuosta esimerkkinä nuo Otavan sarjakuvat. Krazy Kat taisi ilmestyä lokakuussa. Nyt maaliskuussa se on Adlibriksellä hintaan 9,90€. OVH-hinta on 29,00€, josta jälleenmyyjä saa -40% eli sisäänostohinta on 17,40€. Otin kyseistä kirjaa 5 kappaletta myyntiin tuolloin lokakuussa. Nyt minun kannattaa tehdä mahdolliset lisätilaukset Adlibrikset kautta. Yritän tässä sanoa sitä, että kun vauhti on tällainen, niin minun ei seuraavan sarjakuvan kohdalla kannata ottaa alkuun kuin 1-2 kappaletta ja täydennellä se sitten myöhemmin näistä dumppialeista. Kustantaja saa tällöin vähemmän fyrkkaa meikäläiseltä ja en varmaan ole ainoa jälleenmyyjä, joka näin miettii.

Kuulostaa, että kustantajilla on epäterve malli bisnekselleen. Vie luottamusta/tuottaa tappiota pienemmille jälleenmyyjille sekä opettaa kirjojen kuluttajat siihen, että hieman odottamalla saa tuotteen huomattavasti edullisemmin. Mutta isot kustantajat ovat varmaan kalkuloineet, että tuo tuottaa heille maksimaalisen hyödyn - verrattuna siihen, että alunperin hinta olisi pikkuisen pienempi. Tai voisi olla myös toisenlaisia järjestelmiä, jotka tukisivat enemmän jälleenmyyjiä. Esim. kirjan tilaaminen ennakkoon olisi edullista, ja hinta nousisi varaston pienentyessä (vaikka lopulta dumpattaessa halpenisi). Osittain tuolla tavalla ulkomaisten verkkokauppojen kohdalla hintoja säädellään.

Kirjakauppojen kirjavalikoiman määrän pienenemisen voisi toivoa osaltaan hyödyttävän divareita. Esim. antikvaari.netin kaltaiset haku-/tilaussivut voivat auttaa ostajan ja myyjän kohtaamisessa. (Itselle se ei useammassakaan tapauksessa kylläkään ole toiminut)

Isoin ongelma on juurikin se: kun vain murto-osa klassikoista on saatavilla kulttuurin pohja rapistuu ja kapenee.
Ongelma ei ole että Sandman on saatavilla, ongelma on että lähinnä vain Sandman on saatavilla.

Mainitsit ansiokkaasti Tinttien ja Asterixien saatavuuden joka osaltaan elvyttää ja moniäänistää sarjakuvakulttuuria, mutta mitä harvemmasta lajityypistä on mitä vähemmän teoksia netflixit, spotifyt ja pelit täyttävät tyhjiön uusien sarjakuvien sijaan tehden pienestä kielialueesta ja markkina-alueesta itseään toteuttavan profetian.

Tällä hetkellä halpuuden, ilmaisuuden ja helppouden etuja on vaikea vastustaa, mutta pitemmässä linjassa kulttuuri voi todella kehnoutua neljän ilmestyskirjan ratsun (Google, Amazon, Facebook, Apple) myötä oleellisesti. Jaron Lanier kirjoittaa aiheesta aika pelottavIa skenaarioita ”Who Owns the Future” -kirjassa (Youtubesta löytyy myös hyviä haastatteluja). Hän varoittaa monopoliaseman saavuttavien suuryritysten kuristavan kaikki pienemmät alleen ja rahaliikenteen kulkevat huolestuttavasti vain yhteen suuntaan - ja jossain vaiheessa ei ole enää luovia tekijöitä, eikä myöskään kuluttajia.

Suomessa kuitenkin pieni osa kulttuurista on kokonaan suoraan markkinavetoisesti rahoitettua. Apurahojen myöntäjät isossa määrin vaikuttavat millaista kulttuuria maahamme syntyy, sekä eri alojen sisällä että niiden kesken. Tietysti aktiiviharrastajat ovat tärkeässä roolissa sarjakuva-alan tukemisessa, mutta ei alan tulevaisuudesta yöunien menettäminen auta tilannetta sinänsä sen enempää kuin ydinsodasta murehtiminen. Ei auta edes jokaisen Suomessa julkaistavan sarjakuvan ostaminen – tai jonkun syyllistäminen siitä, että ostaa sarjakuvansa alelaarista tai verkkokaupasta. Kyse on laajemmasta kriittisestä massasta ja suuressa määrin myös politiikasta. Toisaalta Suomessa julkaistaan edelleen todella korkeatasoista runoutta, vaikka kirjoja myydään muutamia kymmeniä tai satoja - eikä taso ole missään korrelaatiossa myynnin kanssa.

Olisihan se hienoa, että Hellblazerit ym. löytyisi suomenkielisinä, mutta suurin osa kiinnostuneista varmaan pystyy tutustumaan niihin myös alkukielellä. Väittäisin, että olisi kulttuurisesti tarpeellisempaa suomentaa muita kuin englanninkielisiä sarjakuvia - olkoonkin, että omat suosikit suuressa määrin sieltä löytyvätkin. Suurelta osin Etelä-Amerikka, suurin osa Aasiaa, Venäjä ja Afrikka ovat ainakin minulle  tuntematonta maisemaa sarjakuvien osalta.