Digitalisaatiotahan on yritetty ja jotakuinkin jokainen jolta olen kysynyt on kertonut ettei se taloudellisesti ainakaan kannata, myyti on marginaalisempaa kuin painetun.
Mutta vaikken myynnin lajien ylin ystävä ole ymmärrän sitä. Tässäkin näkemykset ovat vanhahtavia tai niitä joissa on nolla summa peli parhaimmillaan kyseessä.
Kirjan tuhoa on paasattu kauemmin kuin sarjakuvan joka oli yksi tavoista joka päättää lukemisen video/tietokone/konsolipelien ohella ja tietenkin videoiden.
Kun aika harvalla VHSlaitetta toimivana on se väite kai suoratoistopalvelut yms.
En usko että sarjakuvakustantamot ovat kuolleet 2038, nykyiset ehkä mutta uusia on tilalla tai osa on luonut nahkansa ja brändätty toisella nimellä.
Eivätkä keräilijätkään, eri asia minkä keräilijät sitten.
Jokaista keski-iän ylittänyttä kyynikkoa kohden löytyy niitä jotka yrittävät vastakin.
Hurmaavia aina nämä koneladonta, fontti, LIIAN PIENI TEKSTAUS jne graafisen alan ininät sarjaamme "taustoja ei ole erikseen piirretty vaan valopöydällä /tietokoneella copypastattu" itkut.
Näin taannoin sivusta kun kirjansitoja kävi Helsingissä alan näyttelyssä eikä löytänyt kuin virheitä esillä olevista alan näytetöistä.
Tuli kvaakin vakioporukka mieleen heti
Ei sen puoleen itselleni noilla ei ole väliä kunhan itse asia julkaistu sarjakuva laadukas ja luettava ja teos jotenkin perusteltavissa. (minäkin sallin kovakantisuudet jos sivuja on yli 400 vaikka senkin voi toteuttaa kestävämmin ja älykkäämmin kuin juurikin turhalla krumeluurilla)
Itse pidän valtaosaa sarjakuvasta, montaa ns. arvostettuakin turhana paskana sisällöllisesti, mutta hyvä että sitä julkaistaan.
Vaikka digitaalisesti mutta mielluummin niin että se on saatavilla, muualtakin kuin kasvukeskusten erikoisliikkeistä.
Sarjakuva ei katoa, lajimme vaan on huono omaksunnassa.
Kuten yhä mielenmaisemallisesti luulemme että maailma on tasan nolla summa peli ajattelemme yhä samoin pienen kielialueen julkaisupolitiikasta.
Nollasummapeli on se että tulos on vakio ja ylittääkseen nollan tarvitaan sellaisia asioita kuin sodat ja kolonisaatio tai että kustannuskentällä markkina nähdään niin pienenä että jokainen uusi julkaisu syö vanhaa julkaisua.
Ja tämä ajatusmalli elää yhä.
Aivan kuten globaalisti teoria ei päde jälkiteollisella ajalla se tieto ei ole saavuttanut insinöörejä ja merkonomeja ja voidaan siteerata kolmea neljää ennakkotapausta jotka osoittavat ettei mitään kannata julkaista eikä ainakaan mitään uutta ja toisenlaista.
Tuho on varma.
Niin se on kaikessa. Vain kaiken lopullinen ja vääjämätön poistuma on syy tehdä mitään ja tehdä sen odottomiseen kuluva aika mielekkääksi kulttuurin kautta kun voi kokea enemmän kuin oman rajatun elinkaarensa kautta.
koomiseksi tämän tekee se miten moni kiroaa muotoa ja itse taidetta vaikka isompi ongelma on rakenteissa: sarjakuvaa ankat poislukien ei ole lähikaupoissa, sitä ei tehdä mobiilisovelluksiin valtavilla volyymeilla vaan sitä viedään suhteessa pienempään marginaaliin kuin monesti naureskeltuun jenkkien comicbookshop kaavaan.
Elitistiseksi marginaalituotteeksi josta on pieni painos harva lukuisten keräilijöitten myyttiseksi graalin maljaksi.
Oma elokuvatuotantomme on osoittautunut vuosikymmeniä sitten pääosin kaksiraajahalvauksesta kärsiväksi petoelikoksi joka ei pärjää millään laadullisella mittarilla vaikka itsekin haluaisi vertailussa edes neliraajahalvauksisia laiduneläimiä vastaan.
Sarjakuvalla olisi mahdollisuus pärjätä kansainvälisessäkin vertailussa, huomattavasti paremmin ja se tekeekin niin.
Suurelta osin samoin kuin ne toimivat elokuva-ja musiikkipuolen jutut:
ne jotka tekivät omaa juttuaan jonka EI pitänyt toimia.
Eihän Apollo kustannustakaan ollut 15 v sitten mutta sekin syntyi ja näytti esimerkkiä muille.
Petteri Oja ja muutama muu hitaasti fiksaa rakennetta oieampaan suuntaan, mutta muuhun kaipaavat varmasti taustatukea.
