Liityn kuoroon, eli töitä pitää tehdä. Tuomolakin piirsi "muutaman" viivan ennen Viiviä ja Wagneria. Ja hiton hyviä töitä, mutta niitä harva muistaa. Olisi kokooma-albumin paikka, vink vink!
Säännöllisyys ja volyymi on kunnossa myös esim. Timo Mäkelällä ja Kari-vainaalla. Toki olivat ammattilaisia, mutta osoittavatpa sen, ettei yksi pilakuva tahi strippi onnistu takomaan ihmisten päähän nimeäsi. Ainakin sata pitää olla. 1000, 10 000...
Eli kun häröilee tarpeeksi tiuhaan, niin voipi olla, että se "oma juttu" tai "myyvä tuote" sieltä löytyy, itsestään. Minusta sillä ei kannata vaivata päätä turhan paljoa, piirtää vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Peruskivaa ideaa syntyy joka päivä, mutta kuningasideaa ehkä yksi kymmenessä vuodessa?
Kivaa on se, että joka ainoan piirretyn liuskan jälkeen on aina vähän parempi.
Ai niin, ja sitten vielä se yksi juttu. Ihan sama kuin musiikissa, jossa kannattaa -ja pitää- kuunnella muitakin: silmät auki ja vaikuteimuri päälle. Väkisin ei kannata kehitellä "uutta": sarjakuvan työkalusto on nyt jo niin rikas, että olemassaolevista jutuista pystyy ammentamaan vaikka mitä omille ensiaskeleille.
Terv. Janne Kuusinen, amatööri
PS. Sana "amatööri" tulee ranskasta. Sana tarkoittaa osapuilleen "Rakastaa sitä, mitä tekee".