Kävin tonkimassa
Lataamoa sen verran kuin ilmaiseksi pystyi. Etusivulta löytyy viisi ilmaista tarinaa kokeiltavaksi. Sivuilla pystyi pyörimään suhteellisen vapaasti maksuttakin, vasta maksullista sarjaa avattaessa vaadittiin tunnuksia.
Kokeilun perusteella jäi epävarma olo. Juuri eilen illalla tuli luettua Gottfredsonia perinteisesti painettuna. Siinä vertailussa Lataamolla kasaantuvat aikamoiset paineet. Lataamossa lukeminen ei ollut järin nautinnollista. Löysin kaksi vaihtoehtoa sarjakuvan koolle ja zoomaukselle. Toisessa kuvat ja teksti jäävät niin pieniksi, että lukeminen on raskasta. Toisessa, sivua lähemmäksi zoomaavassa taas teksti on kohdillaan, mutta kuvat jäävät ikävän suttuisiksi. Mainittakoon, että kokeilu tapahtui kannettavalla tietokoneella ja Firefox-selaimella.
Pistokoe osoitti, ettei Lataamo ole ihan vielä Akkarienkaan osalta täysin latingissa. Vuoden 1953 ensimmäiseen numeroon oli saatu ympättyä vasta kansi ja yksisivuinen Minni-sarja. Koska en päässyt lukemaan kokonaisia lehtiä, epäselväksi jäi, voiko sellaisen lukea tarina tarinalta kokonaan läpi muitta mutkitta (ja ehkä vielä siirtyä suoraan seuraavaan numeroon), vai pitääkö jokaisen yksittäisen tarinan jälkeen palata hetkeksi kyseisen lehden valikkoon ja siirtyä manuaalisesti seuraavaan. Jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi lukemisen nautinnollisuutta ja luonnollisuutta.
Lataamoon kasatut valikot piirtäjien, hahmojen ja teemojen mukaan vaikuttivat vielä hieman keskeneräisiltä. Ainakin toivon, etteivät ne olleet vielä täydessä terässä. Valikkokavalkadiin sopisi vielä esimerkiksi käsikirjoittajien osasto, mutta tietyn kirjoittajan sarjat löytynevät myös Lataamon hakukoneen kautta.
Ainakaan vielä tähän versioon en olisi valmis uhraamaan pennosiani.