Länsimaalainen sarjakuvapiirtäjä VS japanilainen sarjakuvapiirtäjä

[Doc Lomapäivä]

Jotenkin se tuntuu vähän huijaukselta, ainakin kun sitä on tottunut (tai tulee ajateltua) että piirtäjä itse tekisi kaiken ja että se ei ole enää juuri SEN piirtäjän sarjakuva.
Tai siis itse ihailen piirtäjiä sen perusteella mitä kaikkea ne osaa piirtää ja sitten kun alkaa miettimään että "tekeeköhän se oikeasti tämänkin vai oliko se joku muu" niin se vähän syö.
Ikään kuin joku toinen tulisi peruuttamaan aina puolestasi autolla.

Japanissa, Ranskassa+Benelux-maissa (jotain sentään muistan maantiedon tunneiltakin) ja USA:ssa sarjakuva on jo pitkään ollut tuote. Meillä on niin pienet markkinat että sarjakuvan käsityöolemuksesta ei ole päästy. Ei siitä kauaa ole kun ammattikäsikirjoittaja oli Suomessa vielä harvinaisuus. Tai taitaa se olla vieläkin.

Suomessakin on harrastettu kanssapiirtämistä. Pole 4:ssa on Vartiohommia-sarjakuvanovelli, jonka piirrokset ja hahmot on taiteillut Petteri Tikkanen, ja taustat on tehnyt Mikko Torvinen. Tuskin on ainut tapaus Suomessa, mutta en vain muista toista vastaavaa.

[Aura]

Mangassa avustajien läsnäoloa ei välillä huomaa, välillä taas geneerinen tyyli tehdä asiat pistää liikaakin silmään. Mutta tehdäänhän elokuvatkin usean ihmisen yhteistyönä, en näkisi täysin ongelmaa siinä että isompi sarjakuvaprojekti toteutettaisiin samalla periaatteella. Niin kauan kun homma toimii, ja avustajat olisi kiva mainita, mangassahan näin ei yleensä ole. Tosin erillinen värittäjä tai käsikirjoittaja on hieman eri asia kuin se että varsinainen piirtäjä ei tee juuri muuta kuin päähahmot...

[Miika Ruoho]

mutta onko suhtautuminen heti erilaista jos avustaja esim piirtää taustat tai muita osia kuvasta? Nähdäänkö se heti jonkinlaisena fuskauksena tai piirtäjän laiskuutena?

Mulla ei ole oikeastaan mitään ongelmaa tällaisten asioiden kanssa. Olkoon vaikka sata käsikirjoittajaa/piirtäjää/värittäjää vääntämässä jos lopputuloksena on hyvää sarjakuvaa. se onkin sitten valitettavaa jos vain yksi saa kaiken kunnian. Olisikin hauskaa perustaa sellainen ryhmä samanhenkisten tyyppien kanssa, hommata studio ja tehdä sarjakuvia alusta loppuun yhteistyönä. Sarjiksen tekijäksi ilmoitettaisiin vain ryhmän nimi. Miten tuo käytännössä toimisi onkin sitten eri juttu...

[Jukka Laine]

Onhan ollut Osuuskunta Käyttökuva, joka ideoi Mämmilää ryhmätyönä. Tosin kuvituksesta vastasi Tarmo Koivisto yksin. Nimensä kanteen Tape sai vasta neljännessä albumissa.

Ne tekivät myös muuta stuffia, kuten lastenkirjoja.

[J. Suominen]

Saatanan Tunareihin Rusty Angelin Lilli piirsi itse itsensä vierailevaksi tähdeksi. Ja Kiroileva siilikin oli Millan kynästä lähtöisin.

Tämän keskustelun lähtökohdassa on muuten se ongelma, että idän ja lännen julkaisuformaatit ja niiden sanelemat vaatimukset eivät käy yhteen. Ja liika yleistäminen johtaa umpikujaan. Parasta lienee lukita sata parasta japanilaista mangakaa ja kattava valikoima parhaita länsimaalaisia tekijöitä (kahden artistin tiimit sallittakoon) pieniin koppeihin ennalta määrätyksi ajaksi, ja katsoa sitten kuka teki ja mitä kuinka hienosti. 

[roju]

Parasta lienee lukita sata parasta japanilaista mangakaa ja kattava valikoima parhaita länsimaalaisia tekijöitä (kahden artistin tiimit sallittakoon) pieniin koppeihin ennalta määrätyksi ajaksi, ja jättää ne sinne. 

  sori en voinut ezää izeäni...

[J. Suominen]

Roju palauttaa uskoni naisten huumorintajuun...

[PTJ Uusitalo]

Eli yleinen olettamushan on se että ammattilaisella mangakalla on muutama tai useampi avustaja (esim. käsikirjoittaja, hahmosuunnittelija, taustapiirtäjä, tussaaja sekä mekaaninen piirtäjä )

Vähän liikaa yleistetty. Enin osa mangasta on kuitenkin edelleen (tai siis no, aikoinaan komiteavetoiset projektithan olivat Japanissakin yleisiä) yleensä tekijänsä luomus ja auteurtyö; tausta- ja rasteriorjat astuvat remmiin vasta siinä vaiheessa kun suosio, tulot ja kiire lisääntyvät.

Ja lisäksi Kazuo Koike on suunnilleen maan ainoa nimeä käsikirjoittajana niittänyt tekijä; siinä vaiheessa kun puhutaan erikseen hahmosuunnittelijasta, käsikirjoittajasta ja tiesmistä aletaan olla jo pelkän mangan sijaan alun alkujaankin franchiseiksi suunnitelluilla poluilla. Eli että komiteassa on jo alussa päätetty mangaa tulee seuraamaan animeversio (jossa juoni päättyy ehkä hitusen eri tavalla), ja perässä seuraavat kuvitettujen kevytromaanien sarja, uusia hahmoja soppaan lisäävä deittipeli ja sivujuonia käsittelevä kuunnelma-CD... Tai toisinpäin. Kashimashi tulee ensimmäisenä esimerkkinä mieleen.

Olisikin hauskaa perustaa sellainen ryhmä samanhenkisten tyyppien kanssa, hommata studio ja tehdä sarjakuvia alusta loppuun yhteistyönä. Sarjiksen tekijäksi ilmoitettaisiin vain ryhmän nimi. Miten tuo käytännössä toimisi onkin sitten eri juttu...

Jaa, käytännössä kaikki japanilaiset omakustantajathan tekevät näin. Mainstreamiin samalla kaavalla tosin ei ole päässyt kuin CLAMP.

[Ihmepostaaja]

Tuosta avustajien käyttämisestä sellainen turha huomio että se luo mangalle tyypillisen kontrastin hahmojen ja taustojen välillä. Hahmot saattavat olla hyvin epärealistisia isopäitä koulutyttöjä ja taustat on piirretty valokuvamallista. Aluksi kun aloin lukea mangaa huomioin tuota, nykyään olen jo niin tottunut etten ajattele asiaa.

[PTJ Uusitalo]

Hahmot saattavat olla hyvin epärealistisia isopäitä koulutyttöjä ja taustat on piirretty valokuvamallista.

Eri asia sitten on johtuuko se avustajien käytöstä vai deadlineista ylipäätään. Avustajana ei pärjää, jos ei osaa emuloida työnantajansa tyyliä edes kohtuudella niin että pystyy piirtämään esim. väkijoukkoja taustalle.