Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Mara]

Pitäis vaan aloittaa jostain niin sais homman liikkeelle, ja siinä se ongelma onkin.

Minulla on sama pulma. Käsikirjoitus ei tahdo syntyä sitten millään. Syy lienee suurimmilta osin laiskuudessani. Olen kuitenkin vääntänyt itselleni sen verran aikaa kouluhommilta ja muilta puuhilta, että olen saanut aikaiseksi hahmoluonnoksia. Alan pikkuhiljaa ymmärtää ihailemiani ranskalais-belgialaisia sarjakuvantekijöitä, jotka tekevät vain yhden albumin vuodessa. Tarinaniskentä on kovaa työtä.

[Nanna]

Multa lässähti taas yksi Wacom -tabletin stylus. Ihmetyttää kovasti, että mistä heinästä nämä on tehty. Kynän runko on alkanut haljeta ja kärki uppoaa rungon sisään. Kynästä ei tietenkään ole kuittia jäljellä, vaikka hankin sen vasta puolisen vuotta sitten. Edellinen kynä hajosi mahdottomuuteensa, kun se ensin kehitti lievän kontaktihäiriön ja kuoriutui lopulta myös kumisesta suojuksestaan.

Uusi maksaa näköjään halvimmillaankin abaut 40 eypoa ja risat, jos sen tilaa suoraan Wacomin nettisivuilta. Köyhälle mikään ei ole halpaa eikä mikään kestä tarpeeksi kauan.

[Hazart]

Kynästä ei tietenkään ole kuittia jäljellä, vaikka hankin sen vasta puolisen vuotta sitten.

Kuittia ei nykyään tarvita aina takuuseen. Tiedot löytynevät kauppiaan tietokoneelta ostajan nimellä, paketin viivakoodista tms. Kysy sieltä kaupasta ennen kuin ostat uuden.

[Emppu]

Oma murheeni on ollut käsikirjoittamisen aloittaminen. Ei tahdo luonnistua mitenkään, vaikka kohtaukset ja tarinan runko alkaa päässä muodostua. Pitäis vaan aloittaa jostain niin sais homman liikkeelle, ja siinä se ongelma onkin.

Elokuvakäsikirjoituksen mallia luovasti soveltaen on ainakin omalla kohdalla luonut motivaatiota kirjoittaa. Tuli jopa sellainen olo välillä, että "ääh, pakko päästä kotiin päättämään se versio", mikä nyt sinänsä omalla kohdalla oli aika kummallinenkin tunne. Lisäksi se prosessi, että kasvatetaan tarinaa aina kohtausluetteloon saakka ja sen jälkeen alkaa julma karsiminen, on antanut enemmän itsevarmuutta ja uskoa siihen tarinaan, vaikka edelleenkin tiedostaa, miten hirveistä olosuhteista se on lähtöisin.
Tiedän, ettei elokuvakäsikirjoittaminen tietenkään vastaa sarjakuvakäsikirjoittamista, mutta omalla kohdalla toi prosessi on ollut sellainen että on saanut paljon selkeämmän otteen tarinaan, niin huonona ja hirveänä kuin sitä aluksi pidinkin. :B

[Aura]

Alan oikeasti kaivata kunnon työtiloja. Paitsi että motivaatio on ollut pitkään kuusessa ei auta ettei työpöydän ääreen edes tee mieli mennä huonon työergonomian takia. Jos jotain kaipaan työharjoitteluajoilta niin oikealla korkeudella olevaa pöytää, hyvää oikealla korkeudella olevaa tuolia, kunnon näyttöä, A5-kokoista Wacomia ja kunnon valaistusta. Siinä pystyi istumaan värittämässä pitempäänkin, kunhan muisti varoa kättä aina välillä. Mmm... työpöytä.

[bats]

Murheeni on, että en ole piirtänyt viikkoon mitään. Piirtäminen ei vaan onnistu. Päättelin tästä, että mieleni haluaa pitää taukoa piirtämisestä ja osoittaa sen tällä tavalla. Joten pidetään nyt sitten taukoa piirtämisestä epämääräisen ajanjakson verran.

Onko teillä muilla koskaan käynyt samalla tavalla?

[Korro]

Murheeni on, että en ole piirtänyt viikkoon mitään. Piirtäminen ei vaan onnistu. Päättelin tästä, että mieleni haluaa pitää taukoa piirtämisestä ja osoittaa sen tällä tavalla. Joten pidetään nyt sitten taukoa piirtämisestä epämääräisen ajanjakson verran.

Onko teillä muilla koskaan käynyt samalla tavalla?

Olemme SAMICXIA! Minulla on juuri nyt tuollainen kausi.Olen tehnyt töitä kansioon ehkä 2-3 nyt viimeiset pari viikkoa.Vähän ottaa päähän kun pitäisi tehdä ja treenata enemmän että voi kehittyä.Mutta serkkuni lohdutti minua näin:Mulla menee joskus pari viikkoa etten tee musiikkia. Kai tämmöinen 'tauko' on ihan luonnollista? Mielestäni on.

[bats]

Korro: Niin olemme. Kiva, että en ole yksin tämän ongelman kanssa.

Minua pelottaa tässä se, että entä jos piirtäminen jää kokonaan, enkä enää koskaan pääse hyvään piirustusmoodiin? Mutta uskon kyllä että kyllä se piirtäminen jälleen onnistuu, ennemmin tai myöhemmin. Ei se piirustustaito unohdu vaikka pitäisikin taukoa. (Eihän?)

Tuo vertaus musiikintekoon oli osuva. Ja nyt kun mietin niin olen pitkään piirtänyt varsin runsaasti, eli ei ihme jos mieli kaipaa lepoa. Olen hirveän laiska ostamaan ja opettelemaan uusia välineitä, kuten sivellintä, mutta se voisi olla tarpeen, kuten jampura aiemmin tässä ketjussa on sanonut. Pitäisi osata käyttää useampaa välinettä niin niitä voisi vaihdella. Minulla se "pitäisi" vaan ei koskaan muutu vaivannäöksi.

[Korro]

Bats,en usko että luovuutesi katoaa parissaviikossa.Osta vaikka joku Taide_kirja katso Animea jne kyllä se luovuus tulee sitten ajallaan! Älä stressaa liikaa,ei syytä huoleen.

[T.P]

Itse en käytäkkään raapivaa piirustusterää, vaan sivellintä ja puhekupliin ja ruutuihin normaalia tussia, jolloin kopiopaperikin käy kohtalaisesti.

käytätkö siis sivellintä tussaamis osuuteen ja mitä väriainetta käytät? Itselläni on akryyliväriä jota käytän lähinnä isoihin mustiin alueisiin. Vai käytätkö esim. sellaisia sivellintusseja joita niitäkin minulla sattuu olemaan jopa käyttämättöminä. 

[Orjan May]

bats,

Älä huoli taiteiija toverini. Sama vika täällä päässä. Ei ole jaksanut  piirtäminen innostaa sitten sen jälkeen, kun laitoin viimeisimmät tuherrukseni Luonnokset-osioon.
 Vaikkei niitä luonnoksiani nyt ihan rajusti morkattukaan, niin silti  en osaa sanoa,  jokin nyt mättää vaan. Vaikka myös käsikirjoitukseni saivat tyydyttävän vastaanoton joidenkin kvaakkilaisten mielestä, kun laitoin ne käsikirjoitus-osioon, niin silti jokin ei nyt ole kohdallaan.  Tosiaan. Elämässsäni oli sellainenkin vaihe, etten juuri koskenut kynään 4 vuoteen. Tosin koskin siis sillei, et kirjoittelin kauppalappuja tai jotain, mutten  siis piirrellyt mitään. Joskus vitutukseen jonkin tikku ukon tylsiä luentoja kuunnellessa.

En osaa oikein selittää sitä, miksi luovuus välillä katoaa ja välillä sitä on taas tosi innokas. Onkohan  ihan oikeilla sarjis mestareilla tälläisiä kausia? Olis tosi nastaa lukea jonkun sarjis taiteilijan ajatuksia jos vain sattuisi löytämään jotain haastattelun tynkää netistä. Mutta kun en löydä.

En mä tahdo sanoa sitä, että innostus on kadonnut tost vaan huitsin nevadaan, mutta jotenkin sitä ei vaan saa irti itsestään mitään järkevää juuri nyt. Kyl se vähäs risoo kuitenkin.

Ja mitä sitten noihin piirustus välineisiin tulee kuten täällä joku puhui. Olen sanonut aikaisemmin jossain osiossa, että kannattaa kokeilla uusia työvälineitä, koska niillä saa tehtyä aivan erilaista jälkeä. Pitäisi uskaltaa ottaa haasteita piirtämisen saralla. Kokeilla omia luovuuden rajoja koska uskon vakaasti siihen, että jokainen voi vielä kehittyä jollakin tasolla. Onhan sekin askel eteenpäin, jos osaa aikaisemman tikku ukon sijasta piirtää hieman modernisoidumman ukon, jossa on kuitenkin jälljellä jotain tikku-ukkomaista elementtiä. En osaa selittää mitä juuri tarkoitin. Joten unohtakaa toi selostus.

Vaikka nyt ikävä fiilis, niin silti jokin sisälläni yrittää motivoida minua kokeilemaan jotain uutta. Halusisin kokeilla jotain samanlaista, yksinkertaisen tehokasta kerronnallista huumori draamaa todellisesta elämästöä kuin on esimerkiksi Fingepori. Ja Manga on ruvennut kiinnostamaan kumma kyllä. Mutta ei saa paperille mitään jälkeä. Joten bats.....et ole ainoa.

[bats]

Kiitos henkisestä tuesta, Orjan May.

Minun pitäisi laajentaa repertuaariani piirtämisestä. Soittaa en osaa, enkä jaksa opetella, mutta kirjoittaa voisin enemmän. Tällä hetkellä kirjoittaminen jää minulla Kvaakissa kirjoittamiseen mutta halua kirjoittaa vaikkapa novelli löytyy. Koneella ollessa en vaan malta, kun on kaikkea muuta tekemistä. Mistäköhän löytyisi kirjoituskone..

[Orjan May]

Ei sinun tarvitse osata soittaa jotain instrumenttia tai kehitellä jotain muuta. Toisaalta toi kirjoittamis ideasi on hyvä. Silloin voisit itse kirjoittaa omien tarinoittesi käsikirjoitukset, sillä et voi piirtää pitempää tarinaa, jos sinulla ei ole kässäriä. Toisaalta olet jo  löytänyt sisäisen intuitiosi ja se on täällä kvaakin sarjakuvallisessa bitti-impperiumissa. Osaat piirtää. Muuta ei  välttämättä tarvita. Miksi  ihmiset koettavat kehitellä  väkisin joka hetki jotain sellaista, johon ei ole sisäistä paloa syvällä sisimmässä. Minä yritin kovasti opetalla soittamaan syntetisaattotreilla ja tekeen omia biisejä. Sain innovaatioita siihen veljeltäni, joka on ollut Sony-levy yhtiössä artistina ja isäni soitti nuorempana saksofoonia bändissä 1960-luvulla.
Mutta musiikki ei ollut mun juttu vaan piirtäminen. Yritin jossain vaiheessa luopua koko piirtämisestä ja sarjakuvista kokonaan, koska tuntui, ettei mikään onnistu niinkuin piti. Tämä oli sitä iloista nuoruuden aikaa, jolloin ihminen etsii omaa identiteetiään ja paikkaansa maailmassa. Mutta jokin ihmeellinen voima veti  kuitenkin  piiträmisen ja sarjakuvien suureen maailmaan.  Tyhjässä paperissa ja kynissä on aina ollut jotain maagista jota en osaa pukea sanoiksi. Kun ottaa kynän käteen ja huomaa sen viivan elävän ja lopulta muodostavan paperin pinnalle tarinaa  sisimmästäsi ja tunteistasi. Siinä on jotain maagista ja kosketeltavaa. Sinä olet sen löytänyt bats.
Anna ajan kulua. Ehkä on paikallaan viettää luova tauko. Voit käyttää nyt ajan vaikkapa etsimällä aineistoa ja aiheita tuleviin tarinoihisi.  Käy kirjastossa etsimässä taide kirjoja, joissa opetetaan eri piirtämisen tekniikoita. Piirtäminen ei todellakaan ole helppoa. Mutta se on jo pitempi juttu.
Seuraa maailmaa joka jatkuvasti elää ympärilläsi. Minäkin annan itselleni nyt aikaa. Tunnen kyllä sitten, kun jokin minussa ohjaa askeleeni piirros ateljeeseeni istumaan tyhjän paperin eteen. On aika sitten luoda jotain uutta.

[Veli Loponen]

Onkohan  ihan oikeilla sarjis mestareilla tälläisiä kausia?

Charles Schultz on sanonut, että sitä on vain amatööreillä. "Mestareilla" tekeminen on työtä, eikä sitä ole varaa tehdä pelkän innostuksen varassa.

[Ossi Hiekkala]

Charles Schultz on sanonut, että sitä on vain amatööreillä. "Mestareilla" tekeminen on työtä, eikä sitä ole varaa tehdä pelkän innostuksen varassa.

Toisaalta, jopa Norman Rockwellkin on todennut, että joinakin päivinä vain ei suju yhtä hyvin kuin toisina. Minusta se on aika lohdullista. Joskus ei vain irtoa, vaikka mitä tekisi. Itsellä on kokemusta moisista. Silloin vain pitää jatkaa ja yrittää mutta jos ei sekään pidemmäm päälle auta, niin on parempi tehdä jotain muuta ja jatkaa taas vaikka seuraavana päivänä. Tietysti, jos deadline painaa päälle...