Gravett: Sarjakuvaromaani

[Timo Ronkainen]

Ja kuinka (miten) se muuttaa elämäsi. Keskustelua.

Timo

[Curtvile]

Käännöstä ei ole tullut luettua, mutta hieno järkälehän tämä on.
Aihe on laaja mutta pyrkii antamaan kattavan yleiskuvan keskittymättä liiaksi mihinkään tiettyyn lajityyppiin tai maantieteelliseen alueeseen.
Onnistui herättämään monesta itselle uudestakin jutusta mielenkiinnon.

Gravettin ammattimaisuus paistaa siinä ettei ainakann kun englanniksi tuon luin niin ei tullut sitä mitä monen teoksen kohdalla: ei häpeilemätöntä puffitekstin suoltamista tai minkään tietyn lajityypin/tekijän nostamista  aivan kaiken ja vielä enämmän pelastavaksi likimaini uskonnollisen pyhäksi asiaksi.
Erittäin iso plussa.

Nyt kun vielä saisi kaikki teoksessa esitetyt opukset suomeksi edes lähimmän viiden vuoden sisällä...
tiedän: utopiaa.

Vaikka nimen termi niin englanniksi kuin jossain määrin suomeksikin on vakiintunut omaankin kielenkäyttöön niin jokin siinä vielä särähtää. Graphic novel ei kuulosta sarjakuvalta ja sarjakuvaromaani on jotenkin kömpelö, joskaan ei samanlainen hirvitys kuin sarjakuvaproosa.
Enkä suinkaan tarkoita vähätellä sarjakuvaa vaan päinvastoin.

[tmielone]

Jälleen kerran erinomainen arvostelu Timolta. Heti teki mieli lähteä kauppaan tuota ostamaan. Ihan hyvä, etten saanutkaan tuota arvosteltavaksi.

Muutaman kerran olen kirjaa jo selaillut, ja aika tuttuja teoksia siellä käytiin läpi. Ainoastaan muutamasta en ollut koskaan kuullutkaan ja hieman yli puolet teoksista löytyivät jopa omasta hyllystäni. Varmaan tuo on jossain vaiheessa hankittava, viimeistään siinä vaiheessa, kun sen saa vitosella, kuten Gravettin manga-opuksen.

[roju]

Kirja toimii muuten mainiosti lukupiirin pohjana, kun teokset on jaoteltu aihepiireittäin. Jokainen voi lukea itseä kiinnostavia kirjoja samasta aiheesta eri tekijöiltä ja kuitenkin keskustella teeman käsittelystä.

[Janne Kuusinen]

Erinomainen opus, jonka suurimpia vahvuuksia on myös se, että sarjakuvia piirtänytkin voi oppia kerronnasta jotain uutta. Lempiaukeamani oli Chris Ware -analysointi. Että noinhan niitä luetaankin... Täytyy kyllä sanoa, että todella hardcorea kerrontaa, joka vaatii täydellistä keskittymistä.

Gravettin rakkaus sarjakuvaan tihkuu joka sivulta. Kirja on selvä, johdonmukainen perusteos. Ainoa negatiivinen puoli tosiaan on se, että nyt pitäisi saada niitä keleen uusintapainoksia. Ja ensipainoksia. Kustantamot: yhtykää, ja suoltakaa nämä kaikki 30 teosta ihmisten ulettuville!

Tästä maksaa ilosta kiljuen sen 20e. (Salon SK, en tiedä, onko erehdys)

[Poika nro 3,141]

Ihan pätevä opus. Sarjakuvien analyysi olisi saanut olla syvempää. Nyt tuntuu jäävän melkoisen kevyeksi pinta raapaisuksi. Tosin antaahan se tilaa lukian omille analyyseille. Lähinnä toimii minusta listana hyvistä ja suositeltavista sarjiksista.
Kirjan varsinaiset "luvut" ovat erittäin mieleenkiintoiset.
Kyllä tämä sen 20€:n arvoinen on. En pahoittele, että ostin.

[Ami]

Tykkäsin. Etenkin nuo viittaukset muihin samaa aihetta käsittelviin sarjiksiin olivat hyvä keksintö. Olisi kiva tehdä tuollainen kirja (tai verkkosivusto) suomalaisistakin sarjakuvista.

[Jiksi]

Kahlasin tämän vasta loman ansiosta lävitse, mitä nyt tuli pidettyä tauko ennen viimeisen kolmanneksen lukemista.

Ihanko tosissanne olette nyt sitä mieltä, että tämä on hyvä opus?

Arvostelu oli muutoin hyvä, mutta kuvaavin oli jätetty kertomatta. Tämä on kahvipöytäkirja, jossa käytännössä kullakin sivulla on näyte yhdestä kahteen sarjakuvasta ja siitä kertova lyhyt esittelyteksti. Kavalkadin katkaisevat jokaiseen teemaan kuuluvat alustukset, jotka ovat kirjan parasta antia.

Tämä kuvaa samalla kirjan ongelman. Kunnon käsittelyn saavat vain pieni joukko sarjakuvia, joihin valitun teeman mukaisesti verrataan sen "hengenheimolaisia", jotka puolestaan esitellään vieläkin niukemmin.

Parhaimmillaan nämä pikkuesittelyt sisältävät tulkintoja ja näkökulmia, joita lukija itse ei ole tehnyt, pahimmillaan ne kertovat vain sen, mitä sivulla tapahtuu. Ne eivät siis kerro tekijöistä, taustoista tai sisällöstä, ne vain summaavat sen, minkä lukija näytesivulta voi itse lukea. Tämä kenties palvelee sellaisia lukijoita, jotka eivät englanninkielisiä näytesivuja voi lukea, mutta muutoin valinta on päätön.

Kirjoittajan manga-opus käsitteli aihettaan merkittävästi paremmin kuin tämä. Näytesivujen suuren osuuden toki ymmärtää, pitäähän taidekirjoissakin kuvia olla. Sarjakuvan käsitteleminen ilman sarjakuvia kun on hieman kuivaa. Mutta jossain vaiheessa tehdyn valinnan olisi voinut kyseenalaistaa. Katalogi tämä on, ei mitään muuta. Sellaisena se istuu vain kirjaston hyllyssä.

Sarjakuvan suurkuluttajakin löytää runsaasti sellaisia opuksia, joihin ei ole ehtinyt tutustua. Äimistyin kuitenkin huomatessani, että niistä valtaosa kuuluu siihen ikuisuuksia pitkään "joskus sitten" -lukupinoon, eikä täysin tuntemattomia sarjakuvia tullut paria teemaa lukuun ottamatta useinkaan vastaan - mikä kertoo ehkä ennemmin mieltymyksistä ja lukutottumuksista kuin kirjoittajan valinnoista. Nämä painottuvat kirjoittajan mukaan helposti saatavilla oleviin sarjakuviin, mikä tarkoittaa siis Yhdysvaltoja. Eurooppalaista sarjakuvaa ja mangaa on jonkin verran, mutta painotus tuntuu tehtyjen valintojen lisäksi selvästi kohdemarkkinoille suunnatulta.

Kun opus ei palvele sarjakuvan suurkuluttajaa, sen pitäisi olla ehdottomasti sarjakuvaan tutustuvalle ensimmäinen askel sarjakuvien maailmaan. Ja mitä sellainen saa? Paljon vakuuttelua siitä, että sarjakuva on SE juttu, joka pelottaa vähemmän kuin ensimmäinen yhdyntä, mutta ei merkittävästi vähemmän.

Kun ottaa huomioon, kuinka paljon lyhyissä esittelyissä pidetään lukijaa kädestä, ovat alustukset kunkin teeman alussa melkoisen tiukkaan puristettua tavaraa. Ne eivät anna kovin paljoa, katsokaas kun harrastajakin joutuu keskittymään, yhdistääkseen asiat ennestään tuntemiinsa asioihin. Ummikolle ne antavat vain jonkinlaisen raamin maailman tapahtumista, johon merkittävimmät sarjakuvat voi yhdistää.

Mitä se ummikko sitten tekee, kun laskee tämän kädestään? Minun on vaikea uskoa, että hän syöksyy ostamaan yhtään sarjakuvaa. Luettelomaisuus puuduttaa lukijaa ja silmäily jää vain pintapuoliseksi ihmettelyksi. Kirja kun ei edelleenkään ole hypertekstiä, vaikka tässä sitä yritetäänkin keksiä uudelleen sivujen alareunaan lisättyjen "linkkien" muodossa.

Sarjakuvaa tämä opus ei opeta lukemaan, vanha perusteos Näkymätön taide vastaa siitä. Tämä on katalogi.

Suomalainen versio on ansiokkaasti toimitettu, käännetyt sarjakuvat esiintyivät omalla nimellään. Lokalisointia tämä olisi kaivannut enemmänkin, mutta alkuperäisten näytteiden jättäminen englanniksi ainakin välittää sellaisenaan tekijöiden käyttämät tehokeinot, kuten kirjasimet, painotukset ja tehosteet.

[Timo Ronkainen]

Ihanko tosissanne olette nyt sitä mieltä, että tämä on hyvä opus?

Kyllä, sitä mieltä olen. Puutteet jo luetteloitkin.

---verrataan sen "hengenheimolaisia", jotka puolestaan esitellään vieläkin niukemmin.
----valinta on päätön.

"Pieni"? joukko? Valitettavan niukkaahan se on. Päätön?

Luettelomaisuus puuduttaa lukijaa ja silmäily jää vain pintapuoliseksi ihmettelyksi.

Luettelomaisuus on sekin pakon sanelemaa. Voisiko käydä läpi kaikki yksityiskohtaisesti? Kyllä, jos sivuja on 12400... Tai sitten 5 kivintä---

Timo

[Antti Vainio]

katsokaas kun harrastajakin joutuu keskittymään, yhdistääkseen asiat ennestään tuntemiinsa asioihin. Ummikolle ne antavat vain jonkinlaisen raamin maailman tapahtumista, johon merkittävimmät sarjakuvat voi yhdistää.

Mitä se ummikko sitten tekee, kun laskee tämän kädestään?

Lasken itseni aika paatuneeksi mutta löysin tästä kirjasta paljon sellaisia juttuja joista en tiennyt mitään (esim. Briggsin omista vanhemmistaan piirtämä sarjakuva on kertakaikkiaan loistava, löytyi Kirjasto Kympistä).

Aika moni meistä ummikoista innostui Kaukorannan ja Kemppisen kirjasta jossa oli näytteitä tuntemattomia sarjakuvia kielellä jota en ymmärtänyt. Tekstipuoli oli esoteerista ja käsittämätöntä eikä liitynyt kuvitukseen juurikaan. Tällä tiellä ollaan edelleen.

Yleensä olen sitä mieltä että makuasioista ei voi kun kiistellä ja sana on vapaa mutta kirjoitat joskus  niin omahyväisesti ja ylimielisesti  että laita sordiino välillä päälle. Kyllä täällä on muillakin aivot, jopa sinua nuoremmilla ja vähemmän lukeneilla.

[Jiksi]

Kyllä täällä on muillakin aivot, jopa sinua nuoremmilla ja vähemmän lukeneilla.

Ei tarkoitus ollut korostaa omia lukemisia, sanoinhan jo aiemmassa viestissä, että parissa teemassa tuntemattomia oli paljonkin. "Sarjakuvasivistystäni" en pidä mitenkään erityisenä.

Jos sen nyt jotenkin hissun kissun tasoitellen voisi sanoa, ettei kirja ole hypertekstiä ja valittu ratkaisu on mennyt siksi pieleen, sanoisin niin. Mielestäni tämä toimii merkittävästi huonommin kuin Gravettin manga-opus, jota puolestaan pidän oikein hyvänä.

[Antti Vainio]

"Sarjakuvasivistystäni" en pidä mitenkään erityisenä.

Gravettin valinnat osoittaa hyvää yleissivistystä. Sarjakuvasivistys on yhtä naurettava sana kuin baseballsivistys.

[Jiksi]

Sarjakuvasivistys on yhtä naurettava sana kuin baseballsivistys.

Siksi se lainausmerkeissä olikin. Gravettin valinnat ovat aivan kelvollisia, niitä en tainnut paljon kritisoidakaan, mutta mies itsekin opuksessaan myöntää valintaperusteisiin kuuluvan mm. saatavuuden. Siinä mielessä manga tuntuu nyt olevan mukana hieman pakolla, saatavuudesta sen osuus ei ole kiinni.

Tuntuu hieman siltä, ettei sitä oikein voinut leikata poiskaan, mutta kun manga-opus sitä käsittelee jo laajalti, mukaan otetaan sitten mangan sijaan kaikkea sellaistakin, mistä nyt ei rehellisesti voi olla varma, onko otanta syntynyt puhtaasti valintaperusteiden mukaan. Teemat itsessään ovat johdonmukaisia, joten en niitä nyt suoraan kyseenalaistakaan.

Esiin nostamasi arvottaminen onkin sitten jo aivan toinen asia. Onko baseball roskakulttuuria (mikäli sivuutetaan urheilu ja ajatellaan oheismaailmaa kuten fanikulttuuria, tv-koosteita ym.)? Jolloin sarjakuva on - korkeakulttuuria?

Mutta tästä päädytään jo sarjakuvan arvostus -ketjun mietteisiin, joten se siitä.

[Eerie Viitanen]

Voiskos joku jeesata kun oma kappaleeni tuota Sarjakuvaromaania on vanhempien luona ja tartteis kipeästi tietää yhden sarjakuvan nimi. Löytyi kirjasta jostain kohtaa ja se oli merkattu tyyliltaan samanlaiseksi kuin Preacher.

[tmielone]

Olisiko joku näistä: Strange embrace, Hellblazer, Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga, Criminal Macabre?