Enki Bilal: Neljä? (viimeinen näytös)

[Tepes]

Muillakin Hirviötetralogian, alias Sarajevo-tetralogian, albumeilla näyttäisi olevan omat ketjunsa, joten tehdäänpä tällekin sellainen.

BTJ:stä:
Hirviötetralogian neljännessä osassa seurataan Niken yrityksiä täyttää lupauksensa ja yhdistää Sarajevon orpokolmikko. Tarinassa on kolme kertojaääntä: Nike, Leyla ja Amir, kolme eri puolille päätynyttä Sarajevon orpoa. Heidän kohtaloitaan on seurattu jo sarjan kolmessa edellisessä osassa, joissa yksilöllinen ja kollektiivinen muisti sekoittuvat Enki Bilalin synnyinmaan Jugoslavian hajoamisen synnyttämiin muistikuviin. Euroopan tunnustetuimpiin ja omaleimaisimpiin kuuluva sarjakuvataiteilija yhdistää albumeissaan harvinaisen elävän ja vivahteikkaan, usein myös hätkähdyttävän kuvitustyylin tarinoihin, joissa nykyhetken poliittisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan usein tulevaisuuden perspektiivistä.

Tulipa siis luettua kyseinen albumi. Nättiä, mutta sekavaa kamaa, vaikeasti toisistaan erotettavia hahmoja ja tapahtumia, jotka ilmeisesti vaikuttavat johonkin suurempaan kokonaisuuteen tai sitten eivät. Ei tosin tuottanut pettymystä kuten Tapaamme Pariisissa-albumi (johtuen kai lähinnä odotusten laskemisesta). Oikeastaan tarinasta ei edes jäänyt kovin paljon mitään merkittäviä kohtia mieleen, meno oli rauhallisempaa kuin aikaisemmin. Tuntui silti hyvältä, että kokonaisuus sai jonkinlaisen päätöksen. Bilalin vimma ja sanottavan tarve vain tuntuvat laantuneen.

Joka tapauksessa, täytynee aloittaa myöhemmin sarjan lukeminen alusta. Kyseessä saattaisi melkein olla ikään kuin sarjakuvien Blade Runner, jonka näkee uusilla lukukerroilla uudesta näkökulmasta ja josta löytää uusia merkityksiä.

Toistaiseksi mieltä jäi silti kaivertamaan yksi kysymys: miksei tämän ja edellisen albumin tapahtumia voitu tiivistää yhteen albumiin, katkoen samalla turhat rönsyilyt pois?

[Doc Lomapäivä]

Paskin sarjakuva mitä oon lukenu vuosiin. Uskomatonta miten Bilal on saanut tungettua noin paljon tyhjää hölötystä ruutujen väliin.

[Jukka]

Paskin sarjakuva mitä oon lukenu vuosiin.

Samaa mieltä.
Ei noissa Bilalin jutuissa ole ollut oikein mitään järkeä enää pitkään aikaan.

[VesaK]

Niin on kovin taiteellista ja varmasti saa kivoja taidevedoksia, julisteita ja postikortteja yksittäisistä kuvista. Vähän on kuin olisi pöytälaatikotkin kaivettu puhtaaksi.... no, seuraavaksi varmaan David Lynch tekee tästä elokuvan...

[Timo Ronkainen]

Ja sitten Bilal ja Lynch tutustuvat ja Bilal alkaa meditoimaan ja sen jälkeen sen sarjakuvissa on 800 sivua.

Timo

[tmielone]

Kvaakissa näyttää olevan hyvin yhtenäinen linja Bilalin uuden tuotannon suhteen. Itse sain tämän viimeisen osan luettua viikonloppuna ja nyt uskallan olla eri mieltä enemmistön kanssa. Ei se nyt ihan paska ollut. Tarina oli aika sekava, mutta kyllä siinä pysyi kyydissä yhtä hyvin kuin Lynchin leffassa. Kuvatkin näyttivät komeilta, vaikka jäykkyyttä oli havaittavissa.

Olen minä tämän vuoden aikana lukenut paljon paskempiakin sarjakuvia, mutta myönnän lukeneeni myös paljon parempiakin.

Ehkä paras vertailukohta Bilalille on juuri Lynch. Molempien teoksissa on hyvä tunnelma vaikka tarinassa ja/tai kerronnassa olisikin puutteita.

[Jiksi]

Kirjastosta tuli lainattua, kuten kolme aiempaakin osaa. En minäkään lähde tätä täysin ruttaamaan, mutta kyllä tämä on ennemmin jokin mediateos kuin sarjakuva.

Tätä ei oikeastaan jaksa edes alkaa purkamaan auki, entistä enemmän Bilalin työt ovat henkilökohtaisia kokemuksia, jotka elävät tai kuolevat sen mukaan, kuinka selkeän vision päässään onnistuu Bilalin luomuksista koostamaan.

Paikkansa tälläkin kai on, mutta ei kyse ole siitä että Bilal tekisi sarjakuvan saralla jotain ennen näkemätöntä: hän lähinnä vie taiteensa sarjakuvan ulkopuolelle.

[Jukka Laine]

Nyt vasta tuli luettua tuo tetralogian vika osa. Sekavahan se oli, ja jossain vaiheessa pitää lukea koko sarja putkeen. Kaikki on luettu kertaalleen ja työnnetty hyllyyn.

Julkaistaisiin edes Légendes d'Aujourd'hui -trilogia 70-luvulta suomeksi, niin Bilal voisi saada uusiakin faneja Suomesta. Itselläni on vain viimeinen osa ja se on varsin hyvä. Lyhyitäkin tarinoita voisi julkaista albumimuodossa.

[Piet]

Aikanaan sinnikkäästi ostin ja luin koko sarjan muutamaankiin kertaan, vaikka jo ensimmäinen osa vaati sinnikkyyttä. Luokittelin surkeaksi mutta pidin mahdollisena että vika on lukijassa.

Nyt, loman ja sadepäivän kunniaksi, annoin uuden mahdollisuuden. Ei tule mitään, ei näitä pysty lukemaan. Komeita kuvia mutta sisältö on huttua. Ja huttua luen ajoittain mielelläni, mutta kun tämä onnistuu olemaan samalla myös äärimmäisen vaikealukuista. Ja se on sietämätön yhdistelmä.

Miten iso tähti Bilal on? Eikö sille kukaan uskalla sanoa että tämä nykytuotanto on aivan kelvotonta, etsiköön jostain hyvän käsikirjoittajan?

Tietääkö joku mitä ranskalaiskriitikot tästä sanoivat? Tai mitä Bilal puuhaa nykyään, onko lupa odottaa parempaa?

[Merrot]

No ainakin valtamedioiden kriitikot kovasti hymistelevät. Bilal on yksi lemmikeistä kun sarjakuvaa markkinoidaan patonkimaassa 'suurena taiteena', ja originaalit menevät kai aika korkeilla hinnoilla kaupaksi.

http://obsvideo.nouvelobs.com/video/xbl854_video.html

Tuo video kuvastaa jo fiiliksensä puolesta hyvin millaista soppaa Bilal ja mediat yhteistyössä keittävät.

Taiteilija selittää videossa (rasittavan elostelevalla tyylillä) että hän kirjoittaa käsikirjoituksen "jatkuvan dialogin" muotoon, eikä varsinaista kohtausten suunnittelua ole muuta kuin hänen päässään.

Hänellä on kuulemma tapana piirtää ruudut erikseen ja hän pitää siitä että voi "dekonstruoida tarinansa" ja järjestellä ruudut uudelleen. Selittää varmaan osaksi kerronnan sekavuutta.

Huonohan tuo tetralogian lopetus oli, ja Animalz oli suoraan sanottuna niin paska että jaksoin lukea tasan 3 sivua. Nyt on tullut joku Romeo ja Juulia -henkinen rakkaustarina. Arvatenkin siis jälleen kerran sivukaupalla kahden saman näköisen, pitkäsäärisen hahmon makaamista toisiinsa kietoutuneina.

Tästä tuli muuten mieleen että itselle kaikkein pahimmin sattuu silmään Bilalin maneeri piirtää protagonistinsa aina kasvoiltaan ja ruumiinrakenteeltaan saman näköisiksi, "seksuaaliseen yläluokkaan" kuuluviksi töröluisiksi übermencheneiksi.

Bilal on mun mielestä hyvä esimerkki siitä kuinka koreasti piirtäminen suojelee sarjakuvadaideilijaa kovalta kritiikiltä. Palaute käsikirjoituksista olisi aika paljon karumpaa jos mies piirtäisi Ville Rannan tyylillä.

[Jukka Laine]

Luinkin kaikki neljä osaa peräkkäisinä päivinä viime kesänä. Enpä noista saanut mitään irti edelleenkään. Kylläpä kivesti, kun Bilal oli sentään suunnilleen Jeesus minulle 80-luvulla.

Englanniksi saa muuten tuon mainitsemani vanhan trilogian yhtenä niteenä (ilm. 2004). Se kannattaa hankkia, se on parasta Bilalia jota ei ole suomeksi. Townscapes on nimi jota haette nettikaupoista, ja Pierre Christin on kirjoittaja.

Takakannen hinta on $ 17.95 mutta nykyään sitä saa alle puoleen hintaan.

[Tertsi]

Palaute käsikirjoituksista olisi aika paljon karumpaa jos mies piirtäisi Ville Rannan tyylillä.

En ole pystynyt lukemaan tätä Neljä-tarinaa kuin yhden albumin (Ensimmäisen) ja sekin oli täyttä tuskaa. Bilal oli cool joskus kauan sitten, niin kovin kauan sitten...

[Tertsi]

Englanniksi saa muuten tuon mainitsemani vanhan trilogian yhtenä niteenä. Se kannattaa hankkia, se on parasta Bilalia jota ei ole suomeksi. Townscapes on nimi jota haette nettikaupoista, ja Pierre Christin on kirjoittaja.

Minulla on Legendes ajourd'huista La ville qui n'existait pas ruotsiksi. Hyvä albumi.
Jos nuo tulisivat suomeksi, ostaisin heti.

... ellen ehdi ostaa niitä sitä ennen englanniksi.

[Mobo]

Tämäkin vihdoin luettu, eritäin kaunista... mutta aina pistää silmään nuo samanlaiset rustottuneet nenät, aina ulkonevat poskipäät ja aina ylöspäin kaartuvat kulmakarvat. Bilalin hahmot ovat aina vain niin samasta puusta veistettyjä.