Otakun julkaisusarja Tobira

[J. Suominen]

Juuri tämän vuoksi minusta on niin hienoa, että suomalaista mangaa aletaan julkaista. Todistusaineistoa alkaa kertyä! Aiemminhan ollaan oltu tietynlaisessa noidankehässä: koska kukaan ei julkaise suomalaista pseudoa, eivät tekijät pääse näyttämään taitojaan pitkän mangateoksen luomisessa, joten kukaan ei löydä tekijöitä eikä näin ollen suomalaista mangaa julkaista.

Egmontilla ei ole mitää pseudoa vastaan. Todistetusti päin vastoin. Pseudo on siitäkin hauskaa, että kriitikoiden (tai tr00 otakujen) mielipiteet eivät näy kohdeyleisön reaktioissa...

Allekirjoittanut on säästynyt todella tehokkaasti mankalta, mikä on työnkuvan huomioon ottaen melkoinen ihme. Sillä vaan ihmettelen sitä todisteiden puutetta.

[Antti Värtö]

Allekirjoittanut on säästynyt todella tehokkaasti mankalta, mikä on työnkuvan huomioon ottaen melkoinen ihme. Sillä vaan ihmettelen sitä todisteiden puutetta.

Nopeasti mieleeni tulee vaikka Aura Ijäs, mutta olen nähnyt muitakin lupaavan oloisia suomalaisia pseudopiirtäjiä - valitettavasti nimet eivät ole jääneet mieleen. Palaan ehkä myöhemmin aiheeseen kaivettuani joitain esimerkkejä ylös.

Mutta esim. tässä säikeessä puhutusta Henna Krankkalasta en ollut koskaan kuullutkaan, ja silti häneltä tuli lähes ammattilaista jälkeä. Siksi veikkailinkin, että  Suomesta löytyy muitakin (minulle) tuntemattomia suuruuksia.

[J. Suominen]

Nopeasti mieleeni tulee vaikka Aura Ijäs, mutta olen nähnyt muitakin lupaavan oloisia suomalaisia pseudopiirtäjiä - valitettavasti nimet eivät ole jääneet mieleen.

Aura törmää minuun lähes päivittäin, mutta noita paljon uhottuja pitkiä sarjakuvakässäreitä ei täällä toimistolla juuri pyöri...

Elikkä nimien pudottelun voit unohtaa! Niitä "valmiita" Tokyopopin ja Seven Seasin pseudot selättäviä teoksia tässä vain ollaan vailla.

[Aura]

Aura törmää minuun lähes päivittäin, mutta noita paljon uhottuja pitkiä sarjakuvakässäreitä ei täällä toimistolla juuri pyöri...

Lähes päivittäin? En mä oo huomannut. (Vaikka asioista perillä olevat todennäköisesti arvaavatkin ettei tämä ole mikään ihme... En mä tahallani...)

Mutta joo, en Krankkalasta ole minäkään kuullut enkä monesta muustakaan tekijästä, silti niitä tuntuu tupsahtelevan kuin sieniä sateella. Ja taitavia. Mutta Suomen oloissa on vaikeaa suoltaa pitkiä sarjiskässäreitä, uskon että tämä tilanne on useimmilla tekijöillä. Eli vaikka potentiaalia olisi ei aikaa ja mahdollisuuksia välttämättä löydy. Olen monasti ajatellut että olisihan se mukavaa tehdä pitempää Narulla-alpparia (tai vaikka sarjaa!), mutta yleensä vastaan iskevät sekä krooninen uskonpuute että karu todellisuus: ei ole aikaa, sillä ei elä vaikka tuollaisen pitkän jatkosarjan tekemiseen menee kokonaisia työpäiviä. Suomi ei ole Japani (mikä joiltain osin on epäilemättä hyvä asia.)

Tobira on kyllä tervetullut lisä, suomalaisia pitempiä tarinoita julkaisevia tahoja kun ei ole ollut liikaa. Krankkalan alppari vaikuttaa lupaavalta ja siihen olisi kiva tutustua, jälki tosin näyttää tässä vaiheessa silmiini hieman liiankin geneeriseltä ja jäykältä, mutta koska kyseessä on tekijänsä ensimmäinen sarjakuva on kehittymisen varaa vielä vaikka kuinka. Ja sisältö on joka tapauksessa tärkein. Oli miten oli, lupaavalta näyttää.

[J. Suominen]

Lähes päivittäin? En mä oo huomannut. (Vaikka asioista perillä olevat todennäköisesti arvaavatkin ettei tämä ole mikään ihme... En mä tahallani...)

Oliko se tiistaina kun piti ihan väistöliike tehdä, ja mulla oli sentään lähes parimetrinen prätkäjengiläinen huomionherättäjänä megessä... OT! Sori!

Aura on aivan oikeassa siinä, että ammattimaisesta jäljestä pitää saada ammattimainen korvaus, mutta melkein ammattilaiset pitää saada myös rinkiin mukaan (eli kirjakauppojen hyllyille), niin saadaan niitä ammattilaisiakin joskus aikaiseksi. Suomessa pitkillä albumeilla ei elä kukaan, eli sarjakuvataiteilijoiden tulot tulevat useammasta pienestä purosta.

Mutta Otakulle siis hattua ylös rohkeasta pelinavauksesta!

[Kahvi]

Tobira on todellakin loistava idea.
 Monella piirtäjällä saattaisi ollakin lahjoja pidempiin sarjakuviin, mutta kaikki eivät viitsi parastaan yrittää ihan vain omaksi ilokseen. Mutta kun kuva painetaan ja myydään, siitä halutaankin parasta mahdollista! Harvempi kuitenkaan viitsii alkaa painamaan omakustannetta.

 Enää vain odottamaan seuraavaa lehteä!

[Antti Värtö]

Elikkä nimien pudottelun voit unohtaa! Niitä "valmiita" Tokyopopin ja Seven Seasin pseudot selättäviä teoksia tässä vain ollaan vailla.

No niin, toinen taisikin puhua aidoista ja toinen aidanseipäistä. Olet täysin oikeassa, Suomesta ei varmasti löydy valmiiksi painoon kelpaavia Tokyopop-kokoisia mangateoksia.

Tarkoitin omalla viestilläni alunperin Suomesta löytyvän potentiaalia mangateosten luomiseen. Täällä on taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka tekevät hyvää jälkeä, mutta eivät uskalla panostaa niin mittavaan työhön kuin kokonaiseen mangakirjaan. Mikäli kustantajat vielä lähettävät viestiä, ettei suomalaisten "harrastajien" töitä oteta vastaan (tällä EN siis viittaa Egmontiin), ei kukaan varmasti yritäkään investoida aikaa ja vaivaa isoon projektiin.

Mutta varmasti vielä jokin päivä.

[Aura]

Aura on aivan oikeassa siinä, että ammattimaisesta jäljestä pitää saada ammattimainen korvaus, mutta melkein ammattilaiset pitää saada myös rinkiin mukaan (eli kirjakauppojen hyllyille), niin saadaan niitä ammattilaisiakin joskus aikaiseksi. Suomessa pitkillä albumeilla ei elä kukaan, eli sarjakuvataiteilijoiden tulot tulevat useammasta pienestä purosta.

Näinhän se on, ei Suomen kokoisessa maassa kukaan pelkillä alppareilla elä, tuskin muuallakaan - ellei nyt oteta lukuun jotain megaluokan tekijöitä. Ajattelin lähinnä mahdollisuutta ylipäätään työstää pitkää albumia.

Jos nyt mietin esimerkiksi omaa tilannettani, tuntuu pitkän sarjakuvan (tai edes käsikirjoituksen) tekeminen lähes puolimahdottomalta. Kouluun pitäisi keskittyä, palavereja on myös koulun ulkopuolella ja töitäkin tehtävänä. Kun on koko ajan useita rautoja tulessa tuntuu rankalta ruveta väsäämään pitkää albumia puhdetöinä, varsinkin kun sitä vapaa-aikaakin pitäisi pitää. (Olen jo kokemuksen kautta huomannut mitä tapahtuu jos sitä ei järjestä tarpeeksi. Ei käsikään tahdo kestää jos ensin istuu 8 tuntia koodaamassa ja sen jälkeen toiset 8 piirtämässä. Ääriesimerkki tämä mutta tietänette mitä tarkoitan.... )

Uskoisin että monella muullakin on sama tilanne, moni piirtäjä kun on opiskelija-asteella ja kiireitä riittää ilmankin että niitä järjestää itse lisää. Eipä silti, eihän "pitkä tarina" automaattisesti tarkoita 200 sivuista spektaakkelia. Ja kuka tietää, ehkäpä Suomessa olisi paljonkin kysyntää suomi-mangalle, siitäkin huolimatta että se on kalliimpaa kuin tuontitavara. Kustannuspuolellakin nähdään varmasti asioista eri puoli kuin tekijäpuolella. Suuri yleisö taitaa äänestää hiljaisuudessa kukkarollaan eikä rieku netissä sanomassa Mielipiteitä.

Potentiaalia Suomesta kyllä löytyy, ja käsitykseni mukaan monella piirtäjällä on jopa tarvittua kunnianhimoa, eli varmasti niitä pitkiä alppareita ilmestyy tyrkylle ennemmin tai myöhemmin.

[PTJ Uusitalo]

Fennicassa lojuskelee kokeeksi yksi kappale. Käykää ostamassa se pois, niin niitä saattaa tulla lisääkin...